Mitä koirarotua et enää ottaisi ja miksi?

King charlesin spanieli. Liian sairas

Mitään lyhytkuonoista, tai liian araksi ja pelokkaaksi jalostettua rotua.

Labradorin noutaja. Turhan iso ja niin aktiivinen tohelo että tuhoaa kodin ja muutkin paikat. Kakat niin isoja että hyvä kun pussiin mahtuu. 

En ota enää mitään koiraa. Oli hyvä olla jonkin aikaa ilman koiraa, niin huomasin, että viihdyn paremmin ilman.

Somaliannoutaja oli todella kiittämätön koira. Mitään ei tehnyt, makasi vain ja koko ajan vaati huolenpitoa ja ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Labradorin noutaja. Turhan iso ja niin aktiivinen tohelo että tuhoaa kodin ja muutkin paikat. Kakat niin isoja että hyvä kun pussiin mahtuu. 

Älä syötä sokerijuurikas ym. mössöjä, joita ei ole tarkoitettu koiralle ruoaksi. Kuivamuona on täynnä sulamatonta törkyä. Koirani on 40-kiloinen ja tekee pikkukakkoja. Syötän sille vain hyviä oikeita  aineksia.

Espanjanmastiffi. Mukava koira, mutta turkin päällä on rasvakerros ja se rasvakerros haisee melkoisen pahalta tekstiileissä.

PINSERI! Hirveä räksyttäjä...

- Bichon frise. Sinällään kiva seurakoira, mutta meille ainakin osui sairaat yksilöt. Älytön turkinhoito kokoon nähden. 

- Mopsi yms lyhytkuonoiset. Jalostettu sairaaksi.

- King Charlesin spanieli. Sama syy kuin yllä.

- Ns "taistelurodut". Harvoin tulevat varauksetta juttuun muiden koirien kanssa.

- Husky yms alkukantaiset. Tarvitsevat paljon rodunomaista liikuntaa.

- whippet. Aivan ihana koira, mutta vauhdin takia todella altis onnettomuuksille. Rodussa alkanut esiintyä myös autoimmuunisairauksia.

Ja joo, listaa kun katsoo, en enää tiedä minkä uskaltaisin edes ottaa..

SIIS MITÄ KUULEN?

Jokainen, siis jokainen rotu on yhtä arvokas.

*seisoo kädet puuskassa uhmakkaana*

Cavalier King Charlesin spanieli. Todella suloisen näköisiä koiria, mutta liian sairas rotu. Lapsuudenkodissa oli tuollainen kun olin teini ja se koira oli ihana höpsö. Kuoli kuitenkin 6-vuotiaana täysin yhtäkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

SIIS MITÄ KUULEN?

Jokainen, siis jokainen rotu on yhtä arvokas.

*seisoo kädet puuskassa uhmakkaana*

Jokainen tikapuun askelma on yhtä korkealla.

Cavalier, mopsi, kiinanpalatsikoira, muut kurttunaamat ja ylijalostetut, sekä taviksista saksanpaimenkoira, kamalia selkä-, ja päävaivaisia

kääpiösnautseri, itselleni osui ainakin tärähtänyt yksilö vaikka mukamas luotettavalta kasvattajalta. On iho-ongelmia, ruuansulatusongelmia, päänuppi ei todellakaan ole kunnossa eli heikkohermoinen mutta hemmetin jääräpäinen, turkinhoitokin on yllättävän vaativa(tää nyt on mun ongelma toki ja oppi vastaanotettu).

Muutenkin kun katsoo rotukoiria niin ei oikein tiedä mitä uskaltaisi ottaa ettei saa ilontuojan sijasta jatkuvaa murheiden lähdettä. Koira kun muuten olisi kiva seuralainen ja lenkkikaveri. Saa nähdä mitä tän yksilön jälkeen tulee tehtyä.

Afgaaninvinttikoiraa en enää ottaisi, se turkki on suoraan sanottuna pirullinen. Viikonloput menee sitä pestessä, takkuja selviteölessä ja föönatessa. Ei ikinä enää! Lisäksi rotu on suhteellisen tyhmä ja vaikea opettaa niille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Labradorin noutaja. Turhan iso ja niin aktiivinen tohelo että tuhoaa kodin ja muutkin paikat. Kakat niin isoja että hyvä kun pussiin mahtuu. 

Raakajauhelihaa kun antaa pääasiassa, niin kakat on vain murto-osan määrältään verrattuna kuivamuonaa annettaessa. Tämä on käytännössä todettu meillä.

Lyttykuonoisia rotuja ja kääpiörotuja en enää ottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Afgaaninvinttikoiraa en enää ottaisi, se turkki on suoraan sanottuna pirullinen. Viikonloput menee sitä pestessä, takkuja selviteölessä ja föönatessa. Ei ikinä enää! Lisäksi rotu on suhteellisen tyhmä ja vaikea opettaa niille mitään.

Mistä tuo rotu on peräisin? Kuvitelmani on, että jostain maasta, jossa on hiekka-aavikoita. Mitenkä on, pitävätköhän sitten turkin lyhyenä.

Rottweileriä pentuna. Sitä koirarotua on kilpailuissa menestymisen nimissä viimeiset vuosikymmenet "jalostettu" sähäkämpään ja nopeammin ragoivaan suuntaan joten pennun ostaja voikin saada iloksensa nopeasti reagoivan, epävarman ja hyökkäys-on-paras-puolustus - linjalla olevan ison ongelmakoiran. Sellaisen ulkoiluttaminen kaupunkialueilla on äärimmäisen stressaavaa touhua eikä kotiin voi kutsua vieraita. KSen kouluttamiseen voi uhrata kaiken vapaa-aikansa eikä sittenkään tilanne juuri parane.. Aikanaan rotikat olivat rauhallisia ja itsevarmoja. Se oli silloin joskus se.

Aikuisissa kodinvaihtajissa näkee jo koiran luonteen joten niiden osalta rotikoissa tuota ongelmaa ei ole. Itsellä hyviä kokemuksia kodinvaihtaja-rotikasta.

Up