Toukojen torstai!!
Kommentit (17)
Jouduin sitten käymään tänään jälleen neuvolassa kun eilen sokerirasituksessa oli paasto arvo rajalla ja pistelemisethän siittä seurasi mua vaan ihmetyttää tää eri kaupunkien raja arvot näissä mulla oli verensokerit 4.8,7.9,5.6 ja joissakin paikoissa on ekan raja ollut 5.0 mutta onneksi en joudu tällä hetkellä piikittään kuin 6pv jakson ja vain 4 krt/pv.
meillä isäntä raivoo kun rahat ei meinaa riittää vaikka hänellä on hyvä palkka ja vaki työ kun on noita lainoja ja mä saan kelalta rahaa miten sattuu kun mulla lasketaan rahat aina kuukauden mukaan ei 4vk jaksoissa.
Mut kaippa pitää mennä touhuaan jotakin järkevää välillä etten tule nettiriippuvaiseksi heh.
Heidi rv 27
Ihan hervottoman hassu tuo Mirmuskan uni!
Eilinen kiukkupäivä on onneksi ohi ja tähän päivään heräsin paljon iloisemmalla mielellä. Alkaa vaan rassaamaan tämä kaksi-yksissä-nahoissa-juttu. Toivottavasti tämä mahassani asuva jättiläinen päättää sitten tulla vaikka viikon tai pari etuajassa, kuten lääkäri ennusteli!
Päätin pikkutyttönä, että maaliskuun alusta alkaa kevät ja pidän siitä päätöksestä yhä kiinni. Nyt sitten on siis kevät! Ja tämä kevät on ihan erilainen kuin kaikki aikaisemmat. Huomasin eilen, että meillä alkaa olla koossa kaikki, mitä tarvitaan, kun tuo pieni ihminen tulee. Suorastaan harmi, tavallaan ihan hauskaa kierrellä kauppoja ja etsiskellä tarvitsemiaan juttuja.
Reagoiko teidän kroppa mausteisiin? Mies teki eilen suht tulista thai-ruokaa ja syömättä jäi, kun alkoi supistella.
Entäpä onko ihossa muutoksia? Mulla kuivuu tosi paljon enemmän kuin aikaisempina talvina. Masun ja rintojen kohdalta on ihan ok, kun niitä rasvailen ahkerasti sillä kaakaorasvalla (toistaiseksi ei ainakaan ole tullut raskausarpia) mutta muu kroppa on kuin korppu eikä tavalliset rasvat auta. Tänään aamulla kurkistelin varpaita pitkästä aikaa ja huomasin, että jalkapohjat ovat aivan karseat, ihan kuivuneet ja halkeilleet. Yök.
Mukavaa torstaita ja hyvää vointia kaikille! Tsemppiä väsymykseen ja pikaista tervehtymistä sairastaville!
Jansku 29+5 (kolmekymppiset lähestyy...)
Tulenpa tännekin pitkästä aikaa kertomaan kuulumiset. enemmän kirjoittelen siis toukokuisten yahoo-listalla mutta täälläkin on tarkoitus aktivoitua kunhan aika antaa periksi.
Odotus on mennyt mukavan leppoisasti. Olen onnekseni päässyt ilman pahempia vaivoja. Mitä nyt normaalit närästykset ja satunnaiset suonenvedot ovat seurana. Viikkoja on kasassa huomenna tasan 31 ja töitä jälkellä reilu 3 viikkoa. Hui, vähän meinaa alkaa hirvittämään kun on vielä niin paljon asioita tehtävänä.
Alkuviikosta neuvolantäti säikäytti saamalla sf-mitaksi vain 23, joka on kaikkien käyrien alapuolella. Ei kuitenkaan antanut lähetettä polille vaikka edellinenkin mittaus oli pieni siispä menin yksityiselle tarkastamaan tilanteen ja onneksi kaikki oli hyvin. Uudeksi mitaksi saatiin 26cm ja vauva oli varsin keskiluokkaa kokonsa puolesta.
Saatiinpa varmistus sukupuoleenkin samalla.
Nyt on hässäkkä päällä sekä töissä että kotona. Töissä on iso projekti pahasti myöhästymässä aikataulusta (onneksi mä en oo paikalla enää likapyykin pesussa) ja kotirintamalla on tiedossa asunnon vaihto kuukauden päästä. Uusi asunto vaan on vielä löytymättä, joten kiirettä pitää. Tuohon on lisänä vielä iltaopinnot, mutta ne saattaa jäädä kyllä suosiolla maaliskuuksi tauolle.
Enää ei millään malttaisi odottaa toukokuuta. Kunpa menisi nopeasti ainakin nämä vikat työviikot niin pääsisi sitten henkäisemään ja rauhassa rakentamaan pesää tulevaa esikoista varten. Isovanhemmatkin ovat jo aivan malttamattomia tulokkaan suhteen. Ihana tietää että tämä pieni ihminen on jo nyt niin kovin rakastettu.
Nyt takaisin töiden pariin. Ihanaa loppuodotusta kaikille toukosisarille ja touhukkaita viimeisiä viikkoja mahamönkijöille!
i-p-o
Mulla meni eilinen ja tämä aamu, että sain luettua viikonlopun jälkeen kirjotettuja juttuja, olitte niin ahkerasti kirjotelleet.
Kävin maanantaina sokerirasitukses. Tulokset menee tää suoraan lääkärille, jossa mulla on aika 3viikon päästä. Urkin siltä laborantilta tuloksia ja sano, että rajoissa ollaan. Niitä arvoja, kun voidaan esittää kansainvälisten mittojen mukaan kahdella eri mitalla ja piti käydä tietenki netis kokeilemas, mitähän ne noissa suomen arvoissa tarkoittaa. Onneksi voin teidän jutuista seurata, mitä suomes selitetään arvoista. Toi mun lekuri ei kommentoi mitään, mikä ärsyttää, kun haluisin tietää. Sen kommentit yleensä, kaikki ok. Enkä tiä edes mitä on tutkinu. No yritän nyt vaan sinnitellä tästä kulttuurierosta huolimatta ja voishan olla huonomminkin...täällä kuitenkin tutkitaan hyvin ja ultrataan usein ym.Toi lääkärien käyttäytymien vaan on niin erilaista. Että kiitos teille tiedoista!
Hyvä, että niitä sokerirasituksia otetaan, vaikka monia sinne meno sapettaakin. Mä tunnen sellasen, joka oli enemmän alipainon puolella ja lähisukulaisista ei kellään diabetesta. Ei tämän takia oltu sokereita mitatttu ja lopppuraskaudesta yllättäen huomattu, että huimat sokeriarvot, joten vaikkei se niin miellytävä testi olekaan, niin ollaan tyytyväisiä, että meistä huolehditaan. Paljo tsemppiä sokerien kanssa taisteleville. Olin ihan varma, että mullakin pomppaa.
Tuohon sokeriasiaan vielä, niin makeutusaineista...mites ne joilla on 1.tyypin diabetes. Nehän käyttää jo normaalistikin tuoteita, jotka keinotekoisesti makeutettu. Jos täällä joku sellainen, niin osaa varmasti parhaiten neuvoa niiden suhteen.
Oma napa...on suuri...Mulla oksentelu siis jatkuu, mutta välillä on nyt hyviäkin päiviä ettei ole tarvinnut oksentaa. Olen siis jo luovuttanut, että tämän raskauden aikana loppuu, mutta jos nyt pysysi edes tällasena, niin eiköhän tämän kans pärjätä. Muita vaivoja, kun ei tähän mennes ole viä ollu, mutta nyt tuli eka selän jäykkyys, jota oon osannu odotella, kun on ennenkin ollu sen kans ongelmia. Mutta ihka uutukainen on polvikipu. Se tulee pahiten yöllä. Alko yhden kävelylenkin jälkeen ja luulin, että astun huonosti ja tietty noi kilot rasittaa niveliä. Nyt olen vain levänny ja hometta kasvaa päässä....mutta olen huomannu, että se kipu yltyy yöllä, kun nukkuu kyljellään. En nyt oikein tiä mitä tän kans tekis...Yöllä tukea, päivällä yrittää alkaa liikkua ja vahvistaa lihaksia niin ettei kuitenkaan niveliä rasittais...Joopa joo, siinähän sitä valitusta taas olikin. Jos jollain jotain hyviä kikkoja niin otetaan kaikki ilolla vastaan.
Huuheli 28+5
Oli pakko tulla hehkuttamaan kun sain ne sokerirasituksen tulokset. Ne oli normaalit. Mulle noi luvut ei sano mitään, eikä tätikään muistanut niitä tarkkoja rajoja, mutta sanoi että ihan normaalit on. Eli eka oli 4,6 1h 9,3 2h 6,5. Ja joku pitkäaikanen 4,4. Toi keskimmäinen kuulostaa aika pahalta, mutta kuulemma se raja olis jossain päälle 10:ssä. Ihanaa! Ei ole muuten tarkoitus ärsyttää niitä kellä ongelmia sokerien kanssa. Olen vaan nyt niin helpottunut.
Muutenkin tuntuu, että nyt tää raskaus etenee ihan vauhdilla. Eilen tuli 27 viikkoa täyteen. Jossain vaiheessa en olisi uskonut, että tänne päästään, jee!
Kävinkin eilen kun Kelan " liksat" tuli, niin ostamassa Stockkalta sen turvaistuimen. Se oli eilen vikaa päivää kai tarjouksessa. Samalla löysin tosta Jumbon Stockkalta sen saman body ja housuparin, jota viime viikolla keskustassa hypistelin, mutta jota siellä ei enää ollut kun koossa 50cm. Ostin siis sen. Jos tää tulokas lääkärin ennustuksesta huolimatta on tyttö, niin sillä on aika sinivoittonen garderobi. Kun siis esikoisen kaikki vaatteet on sitä väriä ja nämä pari uutta asua jotka olen ostanut.
Kyllä se kevät sieltä on tulossa ystäväiset, kun jo plussalla ollaan. Pojan tarhassa on tänään laskiaistapahtuma ja kyllä ne sai hyvät kelit. Mulla on kanssa iho kuivunut ihan kauheesti ja syytän siitä kyllä sitä kovien pakkasten aikasta kuivaa ilmaa, sillä tämä on joka talvinen ongelma mun iholla. Koskaan aiemmin se ei kuitenkaan ole ollut näin kiusallista, koska tosiaan mullakin iho kutisee ihan hirveesti jos en koko ajan rasvaa. Mulla on noita puteleita työn takia aika paljon erilaisia, mutta mies kypsyi kaikkiin hajuihin, joita noista vartalovoiteista lähtee. Kävinkin sitten apteeksista hakemassa tuoksutonta voidetta ja kyllä löysin tosi hyvän. Se on Decubalin body lotion. Imeytyy ihan hetkessä ja iho jää hyvän tuntuiseksi. Ei yhtään rasvaiseksi. Tosin on sen verran ohutta voidetta, että kyllä joka päivä nyt rasvailen sillä. Mutta koska imeytyy niin tosi hyvin, niin ei haittaa vaikka aina joutuukin rasvaamaan illalla.
Nyt vähän syön ja sitten olisi tiedossa taas siivousta pitemmän kaavan mukaan. Illalla varmaan vielä kurkin kuulumisianne.
Laru ja masukki rv 27+1
Ihanaa, kun on kevään ensimmäinen päivä. Janskun tavoin miekin olen pienestä asti ollut sitä mieltä että maaliskuusta alkaa kevät. Vaikka kovin keväiseltä ei kyllä tuo ilma näytäkkään, kun lunta satelee. Tälle päivälle on kasaantunut monta muutakin etappia, nimittäin miehen kanssa ollaan tänään virallisesti hengattu 9 vuotta yhdessä joista 5,5 vuotta naimisissa ja tänään tuli 30 viikkoa täyteen täälläkin.
Olin aamulla tuolla sokerirasituksessa. Huomenna saa tiedot noista tuloksista, toivottavasti kaikki on ihan ok. Ei ollut ihan niin epämiellyttävä kokemus kun ajattelin, kaikkein inhottavinta oli varmaan se kun ei saa syödä. Ja tylsää yksin istua sairaalassa kaks tuntia, odottamassa että millon pistetään.
Tuntuu että kaikki käy jo tosi usein neuvolassa, miulla on seuraava neuvola vasta kahden viikon päästä. Ei kuulemma kolmatta odottellessa tarvi käydä niin usein, tosin miusta olisi kyllä kiva käydä kun ei tässä muutakaan tekemistä ole.
Selkäkipukin alkaa helpottaa, kun ei ole tarvinnut olla töissä. Olenkin kotosalla yrittänyt makoilla mahdollisimman paljon. Huomenna ajattelin että jos uskaltautuisi hiihtämään. Oli tarkoitus jo mennä tänään, mutta nukahdin tuohon ja nyt on ihan vetämätön olo. Hih, hauskoja unia täällä ihmiset näkee. Miekin olen alkanu näkemään ihan hurjia unia aina välillä, joten kaipa se tähän raskauteen kuuluu.
Masussa vaan myllätään, varsinkin silloin kun ite olen käymässä nukkumaan. Aktivoituuko muidenkin masukit juuri silloin? Potkut on kipeitä ja osuu tällä hetkellä suoraan tuonne alapäähän niin että vihloo. Tuolta jostain luin että jotkut tietyt jooga-asennot auttaisivat vaavia kääntymään, joten käväisin kirjastossa ja aattelin tuossa ensi viikolla kokeilla että onko apua. Kaipa miusta sitten tulee sellainen " seesteinen joogamamma" , so not.
AngelEyes 30 tasan
Tulin äsken töistä ja tietenkin suoraa päätä koneen ääreen lukeen teijän juttuja :-) Välillä mietin, että oisko järkevintä jäädä saikulle, mutta jotenkin en malta jäädä töistä pois kun sielä on niin hauskaa työkavereitten kanssa, kotona ehtii kyllä sitten istuun myöhemminkin. Ja ei mulla nyt noita vaivojakaan niin paljoa ole, että tarvis vielä pois jäädä.
Vauva on ollut vilkkaalla päällä, en tiiä mitä se tuola mahassa reenaa, mutta mul on kyllä muutamana päivänä kylkiluut ja vatsanahka ollu kovilla vauvan myllertämisen takia. Sai isukkikin yhtenä iltana osuutensa potkuista kun maattiin sängyssä masut vastakkain :) Ja potkuista päätellen vauva on kääntyny toiseen asentoon (rt:hen?) kun viime viikolla vielä oli poikittain kun neuvolassa kävin.
Jokos teillä muilla on laitettu neuvolakäyntejä tiheemmin? Mulla on ens viikolla jo uus aika vaikka vasta viikko sitten kävin..
äite rv 30+2
voi että olen turhautunut, miksi sellaista oikein onkaan. Mutta sinänsä ei yllättävää, ennakkotietojen perusteella en mitään odottanutkaan, mutta että noin totaalinen rimanalitus. Pitää olla iloinen, että oli vain rutiini, eikä " mitään" löytynyt. Hemoglobiiniksi terkkari mittasi ensin alle sadan, vasta kolmannella tuli 109. Että kai se selittää jotain mielialasta. Voi ei, nyt mä aloin taas rääkyä.
Parempaa päivää kaikille, viikonloppua kohti.
rv 27+5
..tulin äkkiä vain lukaseen teidän jutut, pitää lähteä koiran kanssa pihalle. Se nauratti mua tuossa kun on niin hellyydenkipeä " ainut lapsi" syndroomalla. Kaikki huomio pitäisi kohdistua vain ja ainoastaan siihen ja sillä tuumaa hajota pää mikäli näin ei käy. Just vinkui sohvan vieressä kun näpyttelin koulujuttuja, kun en rekisteröinyt mitenkään, vinkui yhä lujempaa ja raahasi palloa. Tämän jälkeen päätti tulla sohvalle viereen mutta sohva olikin täynnä kirjoja. Näin sitten meidän vuorikiipeilijä selvitti lopulta tiensä kirjojen yli puoliksi mun päälle ja puoliksi tietsikan päälle. huoh..
Yritin sille eilen selittää mikä muutos parin kuukauden päästä odottaa.. Koska on saanut olla se " vauva" viimeiset kolme vuotta niin nyt pitää siirtyä huolehtivan isosiskon rooliin..en tiedä menikö perille:)
Mulle kyllä tekee hyvää vähän etääntyä tuosta koirasta. Se on mulle oikeasti kuin vauva, ja höösään siitä ihan samalla lailla. Itkin silmät päästäni kun jouduin antaan sen häämatkan ajaksi hoitoon. Ei tervettä...ei ollenkaan.
Miten teillä joilla on koiria, ne on suhtautunut vauvan tuloon?
Mustasukkaisuutta, huolehtimista..??
Muuten napa on ok. Supistaa heti kun sen pari metriä pihalla kävelee. Alan olla jo vähän huolissani, mutta kyllähän sitä muillakin tuntuu olevan. Mies oli jo kieltämässä multa tän viimeisen 5 viikon harjottelujakson joka alkaa maanantaina (psykiatria), mutta itsepäisesti kerroin meneväni. Jätän kesken jos en selviä, mutta yrittää haluan.
Iloiset illat kaikille! Menen taas supistelemaan tuonne pihalle ja voittamaan mummot " kuka kävelee kaikista hitaimmin" -kisassa:)
Mirage 29+6
Pikasesti tulin kurkkimaan.. Kävästiin tossa Lintsin Sea lifessä ja kaupungilla kiertelee ystävän kanssa. (ja hänen 2v7kk poika! :D)Olipas mukavaa! Pojat viihty ihanasti ja ihmetteli isoja kaloja ja haita.
HeidiS23: Sulla oli toi sokerirasituksen eka arvo (paasto?) sen 4.8, mulla oli 4.9 ja meillä rajana on kuulemma 5.1. Ihmettelin sit neuvolatädille et eihän tossa iso ero ole.. naureskeli vaan et ei väliä kunhan on alle ton sallitun. 1h oli 6.1 ja samoin 2h päästä. Eli osaako kukaan kertoa et mistä voi johtua..? Neuvolatäti ei ollut siitä moksiskaan, lähinnä tämäkin sitä huvitti.. :)
Eipä tässä kummempia sitten ollutkaan.. Hyviä vointeja!
t:tiitiäinen, poika 2v2kk ja Oiva rv 27+2
Eipä paljon tunnu keväältä kun lunta tulee jo toista päivää.. Helsinkiin tuli siis pysyvä talvi, varmaan toukokuussakin on lunta viel vaikka kuin paljon...
Lapset ovat nyt sitten virallisesti kotihoidossa ja hyvinhän tässä on mennyt. Ulkoiltu ollaan ja tehty kaikkea muuta mukavaa. Ihan hyvää tekee kun ei ole aikaa istua koneella koko päivää takapuoli puuduksissa.
Supistuksista: Monilla tuntuu tosiaan olevan niitä, multa ne on kertakaikkiaan loppuneet tyystin.. Tuntuu ihan hassulta kun voi tehdä vaikka mitä ja ei ole kipeä mistään:) Jotenkin ihan uskomatonta.
Neuvolan tiheys: Mulla on ollut niitä tos harvoin, oisko 3 tai 4 kertaa kaiken kaikkiaan. Huomenna on sitten yksi ja en tiedä kuin ne nyt muuttuu, tuskimpa vielä muuten kun 34 viikon jälkeen vasta.
KUkas se nyt olikaan kun pohti sitä että vauva aktivoituu kun ite menee nukkumaan. Meillä on ihan samaa. Tuntuu että vauva muuten vaan nukkuu päivät pitkät, mutta illalla nukkumaan mennessä aloittaa jumpan. Herään yölläkin välillä potkuihin. Sama joskus päikkäreille menossa niin vauva heti alkaa potkimaan. En tiiä olisko sitten se että kun kyljelleen menee niin tulee kuitenkin niin paljon vähemmän tilaa että reagoi siihen.
Mun äiti eilen yllätti positiivisesti ja lupasi ottaa muksut perjantaina yökylään:) Tosi kivaa, suunniteltiin naapurin kanssa että mennään syömään ja leffaan ja sitten jotain, mitä nyt jaksaa.. Hänellä vaan huomenna la, joten voi olla että mammat sammuu aikaisin ja ukot lähtee jatkoille.
No täytyy ruveta pukemaan muksuja ulkoilu hommiin nyt, sen verran levottomaks tuntuu menevän tuo touhu...
Martina 30+3 ja 2x 2v 9kk
Tietenkin pitäisi tuon sokuran takia olla sortuilematta..satuin nyt kuitenkin käymään ulkona syömässä ja pistin suvereenisti tuplainsuliinit ja popsinta sai alkaa. Paahtopaistia ja punaviinikastiketta ja ja kahvin kanssa kolme !!! kaurakeksiä. Aivan mieletöntä kun sai syödä hyvää ruokaa ja nautiskella. Eilenhän sain huonon omantunnon kun söin neljä pientä ruisleipäsiivua...että antakaa mennä vaan munffinssien ja suklaalevyjen nautinnolla kun kerran kroppanne toimii.
Onnea Laru hyvien tuloksien johdosta. Ei tietenkään kannata nyt alkaa syömään pelkkää sokeria mutta saatpa ainakin elää normaalisti raskauttasi. Minulle kaikki muu tästä paketista on ok mutta se harmittaa, että ei saa syödä sitä mitä mielii ja ruoka on niin kovassa kontrollissa.
Ennen raskautta lohdutin itseäni tupakalla, ruualla, hyvällä sauna seuralla parin sidukan kera joskus useammankin. Olen normaalipainoinen, enkä viihdettä harrastanut keskimääräistä enempää.. Nyt en voi ilahdutella itseäni ruualla, en tupakalla, en sidukalla ja olen lopettamassa lääkitystä kun se pitää kuukautta ennen laskettua saada pois, tai olisi hyvä juttu mutta ei pakko. Yritän kumminkin..niin sitä vaan, että vähiin käypi nautinnot matkan varrella. No jos sitä parijumppaa miehen kanssa ei tarvitisi lopettaa niin ihan kiva. Ja ärkyle jos joku alkaa selittämään, että no onhan se hyvä kun on elintavat tervehtyneet ja tupakkakin on jäänyt pois..tulen täältä ruudun läpi vatsa tanassa meuhkaamaan ja kertomaan miten mukavaa se onkaan aina toisinaan, että vetäkää tekin appelsiinia illalla pahinpaan ketutukseen ja koettakaa ajatella positiivisesti maailman asioista. Itsestään selvää on, että temmeltävän kohokkaan kantaminen on niin kokonaisvaltaista ja hallitsevaa jotta sen rinnalla jää silti aika pieneksi moni luopuminen.
ja mistähän täällä taas tuulee. Elekää pelästykö, joskus vaan...kuten tiedätte on pakko poistua piimäsammiosta.
Kirjoitan nyt ensin omaa napaa ja syvennyn sitten tarkemmin lukeen pinoja. Kotiuduttiin nimittäin just Tyksistä, jonne jouduin tiistaina tarkkailuun.
Mulla oli ma lähtien säännöllisiä supistuksia, mutta kivuttomia. Tiistaina mentiin huonekaluostoksille ja mulla alko oikeen kunnolla supistaan ja sit lorahti jotain nestettä housuihin. Soitin neuvolaan ja täti käski mennä Tyksin äitiyspolille. Siellä sitten tarkistettiin, että vauvalla kaikki ok ja paikat oli ihan kiinni eikä se neste ollut lapsivettä. Ottivat sitten lepoon synnytysvuodeosastolle, kun supparit ei rauhoittuneet. Sain nifangia, joka rauhoitti tilanteen ja vietin osastolla siis kaks yötä. Kotiin sain reseptillä lisää supistuksenestolääkettä ja tiukan määräyksen lepäillä. Joten taitaa sitten jäädä turha riehuminen vähemmälle. Oikeesti iski paniikki matkalla sairaalaan, että ei se vielä saa syntyä. Onneks oli väärä hälytys.
Osastolla tuli sit ainakin levättyä ja juteltua toisten mammojen kanssa. Päästiin vauvan kanssa pitään tuleville lääkäreillekin oppituntia. Ei oo ennen niin tarkkaan ultrattu vauvaa. Kuulin nyt sit seitsemältä samat tiedot, että syke on hyvä jne. Vauva oli jo kääntynyt pää alaspäin. Sanoin oppilaille, että saavat ääneen arvuutella sukupuolta, kun me se jo tiedetään. Ultravuorossa oli tyttö, joka aikaisemmin oli luullut kättä sääreksi (nää oli siis ihan opintojen alussa) ja hän ilmoitti opettajalleen, että tyttö tulee. Opettaja katso mua hymyillen ja kysyi, ootko samaa mieltä ja kun sanoin, että poikaa ne mulle lupaili sanoi, että tää on kyl niin selvästi poika, kun pippelikin on tossa hyvin näytillä:)
Että tällänen seikkailu. Mä olen nyt sit onnistunut tässä raskaudessa oleen 5 kertaa tuolla osastolla eri pituisia öitä, että jos sit seuraavaks suuntais (mieluusti sitten vaikka 10 viikon päästä) sinne synnärille synnyttään:)
Palailen myöhemmin, jahka saan edelliset pinot koluttua läpi!
Almaeino ja (Otto masussa vielä messissä) 28+5
Lueskelin kirjoituksianne ja oli vielä pakko tulla vähän höpisemään.
ALMAEINO: Onneksi oli väärä hälyytys! Vaikka todennäköisyydet alkavat olla puolellamme, olisi kyllä suotavaa, että kaikki toukotoukat pysyisivät turvassa äitiensä uumenissa vielä useamman viikon. Koetahan lepäillä ja toipua säikähdyksestä!
HUUHELIlle ja MINRAlle reipasta mieltä ja parempaa vointia!
MIRAGE puhui koirastansa. Meillä on kaksi kissaa, jotka ovat myös olleet perheen vauvoja ja ovat hyvin tietoisia asemastaan. Varsinkin nuorempi, Siili, jonka moottoritien varresta 4-viikkoisena. Kyseinen pikkuneiti luulee minun olevan hänen oikea äitinsä ja itse olevansa ihminen ja käyttäytyy välillä hiukan hassusti ja epäkissamaisesti. Hänen mahdollinen mustasukkaisuutensa hiukan huolettaa. Vanhempi kissa, Koistinen, on hyvin lapsirakas, joten siltä suunnalta en usko olevan ongelmia. Uskon kuitenkin, että huolellisuudella, varovaisuudella ja rakkaudella kaikki menee ihan hyvin.
ANGEL EYES: Onnea multijuhlapäivän johdosta!
Joku kyseli neuvolakäyntien välien tihentymistä. Mulla on aika huomenna, edellisestä käynnistä 3 viikkoa. Viimeksi neuvolan täti sanoi, että nyt aletaan tihentää käyntien määrää: Seuraava käyntiväli 3 vkoa, sitten pari käyntiä 2 vkon välein ja lopussa kerran viikossa.
Ei kai sitten tällä kertaa muuta.
Rattoisaa torstai-iltaa!
Jansku 29+5
Tervehdys siskot!
Ensiksin hienoa AlmaEino, että kaikki hyvin ja että reissu ei ollut sen pahemmin ahdistava!!
Mulla kans helpottuneet fiilikset. Olin nyt sitten siellä ultrassa, minne lähetettiin kun kohdunsuu oli pehmentynyt ja sormelle auki. Ihana, kokenut gynegologi totesi, että sisältä kaikki normaalisti kiinni! Yes! Kaikki muutenkin hyvin ja saimme tietää myös sukupuolen: isoveli saa pikkusiskon! :D :D :D Olemme tosi onnellisia...tuntuu, että isi oli rinsessasta tosi onnellinen! ;) Painoarvio laskettuna on3,5kg..nyt oli noin kilon painoinen eli keskikäyrää mennään tarkalleen. Ihana lääkäri tarkasti myös napanuoran (esikoisella kun 3 solmua!!!) ja hyvältä näytti. AI kun on ihanaaaaa jatkaa odotusta ilman paineita ennenaikaisesta synnytyksestä. Käski vaan juomaan runsaasti vettä ja ottamaan sopivan iisisti, ettei liikaa supistelisi.
MOLLUSKOISTA eli vanhuuden syylistä. Kun olin siellä " puoli päivää paratiisissa" -hoidossa kosmetologi TOIMINTAHÄIRIÖN vuoksi. Niitä voi poistaa esim. terveyskeskuksessa myöhemmin. Mulla inhottavasti tullut niitä myös rintoihin...ja ne just kutiavat.
Nyt ekaa kertaa 3 viikon väli seuraavaan neuvolakertaan. Eli alkaa pikku hiljaa tihentymään.
Jotain muutakin piti kommentoida. Mutta päh..laho pää...
Mutta hyvät voinnit kaikille mammoille! Nyt enää YKSI KUUKAUSI välissä ja sitten on MEIDÄN KUUKAUSI! YES!
Mama2006 rv 28+1
Almaeinolle ihan ekaksi jaksamista ja onneksi vauva vielä on mahassa!!
Täällä edelleen sairastellaan, pää ollu kipeänä koko päivän. Tai itseasiassa molemmat, auts.
Huomenna tulee sisko poikineen kyläilylle, joten erilasita ohjelmaa tiedossa.
Ääh en huomannutkaan että alkaa salkkarit, heippa :)
minäkö koukussa 27+6
Ajattelin välillä aloittaa pinoa kun parina päivänä on jäänyt kirjoittamatta. Mä tossa lueskelin eilistä pinoa mutta yllättäen ei mitään jäänyt päähän.. sokerirasituksista en oikeen tiedä mitään mutta aika moni oli tainnut niissä olla. Mulla sisko kans on raskaana ja hänellä raskausdiabetes, hän sanoi että jos vauvasta tulee isokokoinen niin meinaavat käynnistää viikolla 38. Onko teille rasituksessa olleet/raskausdiabetesta " sairastavat" näin sanottu?
Omaa napaa sen verran että onneks se kestosupistuspäivä oli vaan se yks päivä, nyt on ollu ihan tavallisia supistuksia jotka häviää yhtä nopeesti kun ovat tulleet:) Vähän kyllä säikähdin sillon kun ei ne kestosupistuksen iltaa kohden menneet pois vaan pahenivat ja muuttuivat kipeiksi.. Mutta nyt taas tosiaan kaikki ok. Vauva on ihan hirmu potkimaan ja myllertämään ja on ilo seurata sen liikkeitä:)
t:minnis80 rv 27+1