Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsee eroon ihastumisen tunteesta?
10.01.2025 |
Olen ollut 10 v parisuhteessa ja nyt yllättäen olen toivottoman ihastunut kollegaan. Parisuhteessa on kaikki hyvin, tosin onhan se ensihuuma ennättänyt jo haihtua. Ihastuminen häiritsee omaa elämää kun ulkopuolinen pyörii kokoajan mielessä. Mitään ei ole tapahtunut, eikä tule tapahtumaan. Aion pysyä nykyisessä parisuhteessa ja toivon että tämä ihastumisen tunne menisi pian ohi, mutta onko vinkkejä mitä siitä pääsisi nopeasti eroon?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Naiskollega uudella työpaikalla vienyt jalat alta heti ensitapaamisesta lähtien. Pelkästään hänen hennon äänen kuuleminen palaverissa tai käytävällä saa sydämen pysähtymään.
Toisin kuin aloittaja, minä aion ottaa irti kaiken tästä tunteesta niin kauan kuin sitä kestää, ja nauttia ujojen katseidemme kohtaamisista. Itse olen sen verran hullu, että jos tunteet olisivat molemminpuolisia, en hetkeäkään epäröisi toimia oikeissa olosuhteissa. Elämä on liian lyhyt katua asioita joita ei koskaan edes yrittänyt saavuttaa.
Kuulostaa tyypilliseltä kaikkihetimullenyt-asenteelta. Vain oma nautinto merkitsee. Olisiko jo aika aikuistua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä jää aina harmittamaan nk käyttämättä jääneet tilaisuudet. Koskaan ei saa tietää, mitä menetti.
Eli ero vaan, kun ihastuu johonkin? Näin oma isänikin toimi, jätti äitini kolmen lapsen kanssa yksin toisen naisen takia. Kahdella lapsista on ollut sen jälkeen vakavia mielenterveysongelmia, eikä yksikään meistä ole kyennyt toistaiseksi parisuhteeseen aikuisiällä. Kaikella on seurauksensa ja jos ajattelee vain itseään, voivat ne seuraukset olla todella karuja.
Täällä taas näitä tyypillisiä katkeria ikäloppuja keinutuolissaan märehtijöitä, jotka eivät ole itselleen kumppania löytäneet. Taitaa kiinnostaa enemmän naapureiden asiat kuin oma elämä.
Olet vastannut jo useamman kerran tähän ketjuun, joten voisitko poistua välillä asunnostasi ulos ja mennä tapaamaan ihmisiä? Ehkä sinäkin voisit tavata jonkun yhtä katkeroituneen ihmisen, jonka kanssa elämä ei menisi ihan hukkaan ;)
Ruokapöydän ääreen. Housut kinttuun. Pallit pöydänreunaan ja naulat niihin. Kerroit tällaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Pane sitä.
Ei ota eteen. Lerppu. Ei pysty. Katson prnoo ja vemputan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas näitä tyypillisiä katkeria ikäloppuja keinutuolissaan märehtijöitä, jotka eivät ole itselleen kumppania löytäneet. Taitaa kiinnostaa enemmän naapureiden asiat kuin oma elämä.
Olet vastannut jo useamman kerran tähän ketjuun, joten voisitko poistua välillä asunnostasi ulos ja mennä tapaamaan ihmisiä? Ehkä sinäkin voisit tavata jonkun yhtä katkeroituneen ihmisen, jonka kanssa elämä ei menisi ihan hukkaan ;)
En tiedä, ketä tarkoitat, mutta itse ainakin olen nuori aikuinen.
Kuvittele ihastuksesi istuvan wc-pöntöllä vääntämässä pahanhajuista ripulipaskaa ja kaivelemassa nenäänsä. Nenätuotoksen hän tietenkin syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heti salasuhteilemaan. Muista ap sen aloitettuasi syyttää nykyistä kumppaniaaasiaaaaa siitä että salasuhteilet.
Muista lypsää rahaa samoin kuin munat rampaten vessassa. Muuttokulut ja takuuvuokra, sähkölasku, vesilasku muunmuassa ynnä muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei valitettavasti vielä. Hyviä vinkkejä täällä on kuitenkin tullut, kiitos niistä. En itsekään tiedä miksi tämä ihastus on näin voimakas, viimeksi teini-iässä tunsin näin voimakkaasti. Tämä on vaan ylättänyt, naiivisti luulin ettei vakaassa parisuhteessa voi tapahtua tällaista. Olen puhunut puolisolleni enemmän tarpeistani ja hänkin tuntuu yrittävän enemmän lähestyä. Hyviä asioita on tuotu enemmän esiin/ vahvistettu ja haluan jatkaa näin ja tässä parisuhteessa.
Ihastuksen kohteissa on monesti jotain mitä omassa kumppanissa ei ole. Todennäköisesti omalla kohdallasi myös. Et tosin avannut tätä kertaakaan mitä nopeasti luin ketjun. Itse löysin kumppanini töistä ja ollaan oltu nyt 16 vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla itsellä tilanne jossa jo työpaikan vaihto mielessä, kun en saa työkaveria edes vapaa-ajalla pois mielestä. Vaikuttaa jo ikävästi mielenterveyteen nämä tuntemukset häntä kohtaan. Viikon kohokohta aluksi oli nähdä häntä toimistolla, mutta sitten kun hän tuleekin vastaan vaikka käytävällä, niin jäädyn aivan täysin. En saa sanaakaan sanotuksi.
Nyt näistä konttoripäivistä on tullut vain yksi iso taakka, ja kohtaamiset lähinnä kiusallisia kun kumpikaan ei saa edes tervehdittyä. Tuntuu että molemmat ollaan alettu välttelemään toisia ja se syö energiaa kun töissä joutuu tällaistakin laskelmoimaan itse työskentelyn lisäksi. Tiedän että etäisyyden pitäisi auttaa, mutta ei ole helpottanut minua yhtään kun toinen on niin viehättävä, älykäs ja kaikkea mitä vain ihmisestä voi toivoa.
Veit sanat suustani. Tämä on todella rasittavaa kun toinen on kokoajan ajatuksissa. Jotenkin tuntuu että hänkin välttelee minua, pelottaa että olen jotenkin aiheuttanut sen. Toisaalta pelkään hänen kohtaamista, koska joko jähmetyn täysin tai teen jotain todella kömpelöä. Toisaalta kun näen tai kuulen hänet, aiheuttaa se sellaisen tuntemuksen ja energiapuuskan jolla jaksaa pitkään. Mutta kun nämä tuntemukset laantuvat, tulee lähes krapulan kaltainen olo. Eli hyvin raskasta tällainen vuoristorata. Hän vaikuttaa todella rauhaliselta, fiksulta ja hillityltä. Oma mies on aika härski ja rajaton varsinkin oman porukan kesken, ja se on välillä hyvin rasittavaa. Tosin tuskin hänkään perseilee työpaikalla..
Ottamalla etäisyyttä. Se on oikeastaan ainoa toimivaksi todettu keino. Töissäkin pystyy yleensä järkkäämään hommat niin, että on mahdollisimman vähän tekemisissä. Mikäli se ei kuitenkaan onnistu, niin ottaisin lopputilin. Oma parisuhde menee kaiken edelle.