Tuntuuko siis vanhana siltä että olet ikäänkuin nuori ihminen loukussa vanhan ihmisen kehossa?

Minulle sanoi läheinen 95-vuotias täti, että hänestä tuntuu kummalta katsoa peiliin ja nähdä siellä vanhus, kun henkisesti tuntee itsensä samaksi kuin nuorenakin. Hän oli kyllä ihana, elämäniloinen ja viisas nainen, eikä varmaankaan kokenut olevansa mitenkään loukussa, mutta ihmetteli tätä, kuinka edelleen on se nuoruuden kipinä tallessa.

Olen kohta viisikymppinen ja tuntuu edelleen ihan samalta kuin ennen 30-vuotispäiviäni, ajan kulun huomaa vain lapsia katsoessa. Ne kyllä kasvavat.

Olen henkisesti aika erilainen kuin nuorena, paljon rennompi ja onnellisempi, ulkoisesti olen lihonut vähän, lihaskunto on parempi, naamassa vähän kaikki roikkuu. Yritän hyväksyä sen vanhuuden ryppyisyyden ja rasvankerääntymisen. Kuitenkin on ilo olla elossa 5-kymppisenä, tuntea ja ajatella, innostua ja kokea uusia asioitakin aina välillä.

Kyllä tuntuu, hyvin osuvasti sanottu!

Outoa ettei voi enää juosta täysillä. Leikkiä jaksaa kyllä eikä viitsis millään siivota. N58

Kyllä itse ainakin vanhenen myös henkisesti. Nuorena asiat koki vahvemmin sekä hyvässä että pahassa, nyt ei asioista saa enää samanlaisia elämyksiä. Tavallaan tylsempää ja tasapaksumpaa,  mutta myös stressitöntä tämä nykyelo. Nelivitonen olen.

Olen 56 v ja sieluni on kyllä tätä vanhempi. Ruumillisesti olen täysin terve.

Itse olen 32v ja tunnen olevani just sen ikäinen. En koskaan tuntenut olevani nuori vaan sellainen vanha sielu. Ei kiinnostanut biletys tai nuorisobileet tai edes nuorten kanssa "hengailu", varmaan (jos) olen 60v mietin että oisinpa taas joku 30-40v

Täällä ei varsinaisesti vanhuksia.

Tuntuu! Kroppa ja naama on 64v mutta sisältä yhä n38v. Vaikea hyväksyä

Hirveä dilemma kun ei enää pysty kaikkeen mitä haluaisi ja aika vaan kuluu nopempaa kuin ennen!

Fyysisesti tunnen olevani vanha, en haluaisi olla enää nuori, sillä olen jo sen vaiheen elämässä saanut elää. Mutta sisäisesti tunnen olevani ihan sama ihmislapsi koko ajan, eihän se lapsi minusta koskaan katoa, se vain vanhenee.

Olen 55 v. Tunnen itseni 65 v., mutta kroppa on 50 v. Kunto on paras, mitä varmaan ikinä. Ihana olla tällainen ikäsielu, nauttia yksinkertaisesta ja rauhallisesta elämästä. Enkä halua olla se eläkeläinen, joka viuhtoo menemään kalenteri täynnä