Oletko koskaan mennyt liian pitkälle minimalistina?
Olen innostunut minimalismista ja hankkiutunut eroon lukemattomista tavaroista ja roinasta parin vuoden sisään...tämä on keventänyt tosi paljon mieltä ja niin monet kerrat on tuntunut ettei mitään ns. pois perattavaa enää ole ja sitten kuitenkin havahtunut siihen että on paljon vielä mistä voi luopua...hieman alitajuisesti ahdistaa, että onkohan olemassa joku piste, jonka jälkeen alkaa kaduttaa että on luopunut niin paljosta tavarasta?
Haaveilen aika äärimmilleen viedytä minimalistisesta elämäntyylistä, sillä olen alkanut kokemaan liiallisen tavaran kahlitsevana ja ahdistavana.
Kommentit (23)
Uskon, jos joku kokee saman ahdistuksen tunteen kuin minä liiasta tavarasta, ei kadu. Olin vain helpottunut.
Vierailija kirjoitti:
Joskus olen kuullut sanottavan, että jos omistat jonkun tavaran, jota et ole viimeiseen vuoteen käyttänyt - voi tavaran hävittää. Voinee pitää aivan hyvin paikkaansa. Itsekin tuli edellisen muuton yhteydessä jätettyä paljon turhaa romua pois. En ole jäänyt kaipaamaan.
Aika pöhköö ostaa kahden vuoden välein uudet tavarat jotka heitti vuosi sitten pois.
Et hallitse yhtään enempää elämääsi vaikka omistat vain sen verran kuin jaksat muistaa. Tai näet yhdellä silmäyksellä.
Jonkinlainen neuroosi moinen on.
Onko pakko-oireita myös?
Mä en oikein usko tuohon. Esim. tänä talvena olen käyttänyt jatkuvasti takkia, joka oli vuosia kaapissa käyttämättömänä. Samoin olen tarvinnut jatkuvasti yksiä kenkiä, joita olen käyttänyt viimeisten vuosien aikana ihan muutamat kerrat.