Mikä on paras tapa hoitaa tilanne kun varattuna rakastuu toiseen?

Itsellä on nyt kolmas, vakava ihastuminen ulkopuoliseen 18-vuotisen avioliittomme aikana. Kaikissa näissä suhteissa oli/ on myös nk. läheistä kanssakäymistä. Kaksi aiempaa suhdetta olen päättänyt ja päättänyt valita edelleen mieheni. Tästä kolmannesta en nyt ole ihan varma, mitä sen kanssa tekisin.

En ole etsinyt mitään uutta suhdetta missään vaiheessa. Nämä miehet vain ovat tulleet elämääni, ihastuminen on ollut voimakasta ja molemminpuolista. Kaikki heistä ovat olleet hyvässä työpaikassa/ yhteiskunnallisessa asemassa ja hyvännäköisiä.

Uskotte vissiin kaikkien sekopäiden sössötyksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Haetko ap täältä kenties itsellesi oikeutusta hypätä salasuhteeseen vai tunnustaa perheellesi rakastuneen toiseen ja ottaa hatkat? Senkun teet valintasi ja kerrot rakastuneesi toiseen ja suksit perheestäsi niin pitkälle kuin pippuri kasvaa tietäen ettei enää takaisinpaluuta ole joten jos se ruoho ei sittenkään ollut sen vihreämpää siellä aidan toisella puolella kun sitäkään ei viitsitty hoitaa ja sekin autuus katoaa niin yksin olet. Luottamuksen olet menettänyt. Ikiajoiksi. 

Haluaisin tietää mikä on se aikuismaisin ja vähiten satuttava tapa hoitaa tällainen tilanne. Kaikki on niin nyrkit pystyssä heti, ettei asiasta ilmeisesti pysty edes puhumaan. Oletan nyt kuitenkin, ettei kukaan haluaisi elää ihan pimennossa siitäkään, jos kumppani oikeasti haluaisi olla jonkun toisen luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haetko ap täältä kenties itsellesi oikeutusta hypätä salasuhteeseen vai tunnustaa perheellesi rakastuneen toiseen ja ottaa hatkat? Senkun teet valintasi ja kerrot rakastuneesi toiseen ja suksit perheestäsi niin pitkälle kuin pippuri kasvaa tietäen ettei enää takaisinpaluuta ole joten jos se ruoho ei sittenkään ollut sen vihreämpää siellä aidan toisella puolella kun sitäkään ei viitsitty hoitaa ja sekin autuus katoaa niin yksin olet. Luottamuksen olet menettänyt. Ikiajoiksi. 

Haluaisin tietää mikä on se aikuismaisin ja vähiten satuttava tapa hoitaa tällainen tilanne. Kaikki on niin nyrkit pystyssä heti, ettei asiasta ilmeisesti pysty edes puhumaan. Oletan nyt kuitenkin, ettei kukaan haluaisi elää ihan pimennossa siitäkään, jos kumppani oikeasti haluaisi olla jonkun toisen luona.

Aikuismainen tapa on tietenkin kertoa mitä tapahtunut ja keskustella sen puolison kanssa ja tehdä se valinta ellei sitten puoliso tee sitä valintaa sen toiseen rakastuneen uusavuttoman ressukan puolesta. Eli päästää sen toiseen rakastuneen uusavuttoman reppanan menemään jonkun toisen riesaksi tietäen että tulee sama tilanne toistumaan uudelleen. Sitten vaan se toiseen rakastunut uusavuton ressukka ottaa ne kimpsunsa ja kampsunsa ja painuu vttuun sieltä, vaikka sen uuden rakkauden kohteensa luo. 

Hyvä kysymys. 

 

selvitä ensin realistiset mahdollisuutesi tämän toisen kanssa. Ei pettämistä mutta pystyt varmaan arvioimaan tilannetta. Hän on varmaan kertonut sinulle asioita itsestään ja elämästään, onko täysin onnellinen vai onko jotain kipupisteitä mistä tiedät, miksi teillä voisi olla tulevaisuus. Varaudu myös siihen ettei hän ole täydellinen ja sekin uusi suhde voi sitten loppua.. tiettyä realismia mukaan. Jos siis haluat hänet. 

 

Muuten en itse usko voivani elää rakastaen toista. Mutta tämä henkilö on pian lopullisesti saavuttamaton minulle joten suhtaudun niin, että ehkä onnistun vaihtamaan paikkakuntaa tms ja sitten unohtamaan hänet ja elämään  nykyisen kanssa ihan ok onnellisena. Mut en usko kestäväni tilannetta jossa tapaan säännöllisesti tätä toista koska silloin tunteet ei kuole. 

 

Syy miksi itse en eroa on siis juurikin se, etten usko että minulla on todellisuudessa mitään mahdollisuutta elämään henkilön kanssa keneen olen rakastunut. Enkä usko että sopivia ihmisiä on joka nurkan takana niin tyydyn siihen 75 -80% mikä mulla nyt on, en usko että tulisi siis vastaan toista samanlaista kuin ihminen keneen olen rakastunut tai nykyinen puolisoni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haetko ap täältä kenties itsellesi oikeutusta hypätä salasuhteeseen vai tunnustaa perheellesi rakastuneen toiseen ja ottaa hatkat? Senkun teet valintasi ja kerrot rakastuneesi toiseen ja suksit perheestäsi niin pitkälle kuin pippuri kasvaa tietäen ettei enää takaisinpaluuta ole joten jos se ruoho ei sittenkään ollut sen vihreämpää siellä aidan toisella puolella kun sitäkään ei viitsitty hoitaa ja sekin autuus katoaa niin yksin olet. Luottamuksen olet menettänyt. Ikiajoiksi. 

Haluaisin tietää mikä on se aikuismaisin ja vähiten satuttava tapa hoitaa tällainen tilanne. Kaikki on niin nyrkit pystyssä heti, ettei asiasta ilmeisesti pysty edes puhumaan. Oletan nyt kuitenkin, ettei kukaan haluaisi elää ihan pimennossa siitäkään, jos kumppani oikeasti haluaisi olla jonkun toisen luona.

En haluaisi elää pimennossa ellei puoliso jostain syystä päättäisi kuopata tätä toista rakkautta 

Jos vertaillaan vanhaa, ehkä vähän kulahtanutta ja arkisella tavalla tuttua, aviopuolisoa ja uutta ihastusta, niin kumpikohan siinä hormonihuuruvaiheessa vaikuttaa sopivammalta, kiinnostavammalta, ehkä jopa sielunkumppanilta? Uudesta ihastuksesta on helppo nähdä vain se ruusunpunainen hattaraversio, kun ei vielä oikeasti tunneta vaan elätellään (seksuaalisia) fantasioita. 

Vaatii todellakin vaivannäköä kaivaa muistin sopukoista kaikki se, mihin on nykyisessä puolisossa aikanaan ihastunut ja rakastunut. Ehkä ihastuminen on merkki siitä, että parisuhteesta puuttuu jotain, siitä on ehkä tullut arkinen ja se on päästetty väljähtämään. Itse keskittyisin ensin korjaamaan suhdetta nykyiseen puolisoon ja tekisin kaikkeni, että siihen saisi vähän kipinää takaisin. En ymmärrä, miten niin moni tuntuu olevan valmis heittämään kaiken yhdessä koetun ja mahdollisesti vuosikymmenten yhteisen historian romukoppaan, kun joku eteen tupsahtanut tyyppi saa sukat vähän pyörähtämään jaloissa. Kai jokainen puolisoon sitoutuessaan ymmärtää, etteivät viehättävät ihmiset maailmasta lopu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalaa. Itse ihastuin ja rakastuin ja annoin mennä. En olisi enää vanhaan avioliittoon pystynyt jäämään. Viimeiset kaksi vuotta kun yksin yritin ja sain vain paskaa niskaan niin päätös oli lopulta helppo. 

Miksi et lähtenyt ilman uutta rakkautta, pelkäsitkö yksin jäämistä? Raukkamaista.

 

Siksi koska yritin. Tein kyllä kaikkea ja ylikin, mutta jos toinen on kylmä eikä ilmeisesti rakastanut niin eipä sille mitään mahda. Tuli se hetki, jolloin päätin, että nyt. Päivääkään en ole katunut.

Pettänyt en. Ilmoitin exälle, että haluan eron, ja siitä alkoi uusi elämä. Aikaa vuosia ja edelleen olen rakkaani kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos vertaillaan vanhaa, ehkä vähän kulahtanutta ja arkisella tavalla tuttua, aviopuolisoa ja uutta ihastusta, niin kumpikohan siinä hormonihuuruvaiheessa vaikuttaa sopivammalta, kiinnostavammalta, ehkä jopa sielunkumppanilta? Uudesta ihastuksesta on helppo nähdä vain se ruusunpunainen hattaraversio, kun ei vielä oikeasti tunneta vaan elätellään (seksuaalisia) fantasioita. 

Vaatii todellakin vaivannäköä kaivaa muistin sopukoista kaikki se, mihin on nykyisessä puolisossa aikanaan ihastunut ja rakastunut. Ehkä ihastuminen on merkki siitä, että parisuhteesta puuttuu jotain, siitä on ehkä tullut arkinen ja se on päästetty väljähtämään. Itse keskittyisin ensin korjaamaan suhdetta nykyiseen puolisoon ja tekisin kaikkeni, että siihen saisi vähän kipinää takaisin. En ymmärrä, miten niin moni tuntuu olevan valmis heittämään kaiken yhdessä koetun ja mahdollisesti vuosikymmenten yhteisen historian romukoppaan, kun joku eteen tupsahtanut tyypp

Itse muistan aivan selvästi ja joka päivä miksi rakastan puolisoani ja miksi rakastuin häneen. Hän ei kuitenkaan ole se oikea minulle koska jos olisi, meillä olisi erilainen elämä yhdessä. Se on aivan selvä asia. Mielestäni on aina jokin painava selkeä tyytymättömyyttä aiheuttava syy, miksi rakastuu toiseen. En tietenkään olisi rakastunut toiseen jos kaikki olisi hyvin nykyisessä suhteessa ja jos tietäisin saavani nyt ja tulevaisuudessa nykyisessä suhteessa sen mitä tarvitsen ja haluan. Mutta kun en saa . 

Pankaa kerran ja unohtakaa koko asia. Salassa puolisolta tietty. Pienin petos se on. Muuten kielletty rakkaus jää vainoamaan ja pilaa lopun elämää ja liittoa.

Jos sitten käy niin että kerta ei riitäkään vaan haluatte toisianne edelleen, niin se on sit ero entisestä ja uusi suhde pystyyn.

Minulla meni huonosti avioliitossani. Olin rakastunut toiseen ja se kertoi myös etten ole onnellinen enkä halua jatkaa avioliitossa. Kun olin päättänyt että haluan erota, kerroin tunteistani ihastukselleni.

Eropäätöksestäni puolisolle kertoessa en puhunut ihastuksesta mitään koska se ei ollut ongelmiemme syy vaan seuraus. Erosimme asiallisesti ja välit ovat ihan hyvät edelleen. Ihastukseni kohdetta en omakseni saanut ja entinen puoliso löysi uuden ennen minua. Olin siitä vain iloinen joka vahvisti että ero oli oikea päätös.

Jos jompikumpi puolisoista ei ole onnellinen, on oikeus erota ja löytää onni toisaalta. Luopumisen tuskaa tuntee jokainen jätetty mutta se on elämää, ja siitä pääsee kyllä yli ajan kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olet ihastunut ja perhe ei paina vaa'assa yhtään? Viisaat ohittaa ihastukset ja keskittyy vahvistamaan omaa parisuhdettaan.

Eli haluaisitko olla vain tietämättä jos kumppanisi olisi rakastunut johonkin toiseen?

Pitkä parisuhde on pitkälti päätös olla yhdessä. Kyllähän vuosikymmenten aikana ihastuksia tulee joillekin varmaan useitakin, eri asia lähteekö eroamaan jokaisen ihastuksen innoittamana.

Se arki tulee aikanaan ihan siinä nyt uudessa ja jännittävässäkin suhteessakin. 

Ja ei, en puhuisi ihastumisesta rakastumisena.

Onko ketju taas jonkun epävakaan somessaki.n aktiivisen sarjapettäjän ja sarjaeroajan sepitteitä?

Miten toimisin itse ja mitä myös toivoisin toiselta:

Tutkisin itseäni miksi olen ihastunut / rakastunut toiseen. Mitä tunnen nykyistä kumppania kohtaan ja onko suhde hyvä.

Jos suhteessa on vikaa ja kaipaan siksi jotain muuta, selvitän voiko sen korjata. Teen kaikkeni korjatakseni nykyisen suhteen ja odotan että sivuihastus unohtuu.

Jos huomaan, etten enää rakasta nykyistä kumppania tai että suhdetta ei voi korjata, eroan huolimatta siitä, tuleeko minulle uutta suhdetta uuden ihastuksen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olet ihastunut ja perhe ei paina vaa'assa yhtään? Viisaat ohittaa ihastukset ja keskittyy vahvistamaan omaa parisuhdettaan.

Eli haluaisitko olla vain tietämättä jos kumppanisi olisi rakastunut johonkin toiseen?

Pitkä parisuhde on pitkälti päätös olla yhdessä. Kyllähän vuosikymmenten aikana ihastuksia tulee joillekin varmaan useitakin, eri asia lähteekö eroamaan jokaisen ihastuksen innoittamana.

Se arki tulee aikanaan ihan siinä nyt uudessa ja jännittävässäkin suhteessakin. 

Ja ei, en puhuisi ihastumisesta rakastumisena.

Niin. Parisuhde on valintaa ja joskus myös työn tekemistä sen vuoksi. Mieleltään epävakaat tai muuten häiriöiset luulevat että pelkkä kupliva tunne säilyisi joka ikinen hetki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olet ihastunut ja perhe ei paina vaa'assa yhtään? Viisaat ohittaa ihastukset ja keskittyy vahvistamaan omaa parisuhdettaan.

Eli haluaisitko olla vain tietämättä jos kumppanisi olisi rakastunut johonkin toiseen?

Pitkä parisuhde on pitkälti päätös olla yhdessä. Kyllähän vuosikymmenten aikana ihastuksia tulee joillekin varmaan useitakin, eri asia lähteekö eroamaan jokaisen ihastuksen innoittamana.

Se arki tulee aikanaan ihan siinä nyt uudessa ja jännittävässäkin suhteessakin. 

Ja ei, en puhuisi ihastumisesta rakastumisena.

Niin. Parisuhde on valintaa ja joskus myös työn tekemistä sen vuoksi. Mieleltään epävakaat tai muuten häiriöiset luulevat että pelkkä kupliva tunne säilyisi joka ikinen hetki.&nbsp

Puolet parisuhteista päättyy eroon. Puolet aikuisista ei ole epävakaita. Epävakaita on väestöstä noin 1% eli joka sadas.

Jos varattuna rakastuu toiseen, pidetään etäisyyttä tunteiden kohteeseen. Sitten pidetään erityisen hyvää huolta nykyisestä suhteesta ja lapsista.

Jos suhde ei toimi, ensin erotaan. Sitten eletään yksin. Sitten annetaan mahdollisuus rakastumiselle.

Ei kukaan halua olla sun laastari, pakotie onnettomasta liitosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olet ihastunut ja perhe ei paina vaa'assa yhtään? Viisaat ohittaa ihastukset ja keskittyy vahvistamaan omaa parisuhdettaan.

Eli haluaisitko olla vain tietämättä jos kumppanisi olisi rakastunut johonkin toiseen?

Pitkä parisuhde on pitkälti päätös olla yhdessä. Kyllähän vuosikymmenten aikana ihastuksia tulee joillekin varmaan useitakin, eri asia lähteekö eroamaan jokaisen ihastuksen innoittamana.

Se arki tulee aikanaan ihan siinä nyt uudessa ja jännittävässäkin suhteessakin. 

Ja ei, en puhuisi ihastumisesta rakastumisena.

Niin. Parisuhde on valintaa ja joskus myös työn tekemistä sen vuoksi. Mieleltään epävakaat tai muuten häiriöiset luulevat että pelkkä kupliva tunne säilyisi joka ikinen hetki.&nbsp

Tai joskus ihmisillä on ihan todella painavia syitä erota. Aina luullaan että toiseen rakastuminen on sitä että oma suhde on täydellinen ja on itse joku tyytymätön paska. Kun ei ole! Ihmiset haluaa uskotella näin, koska aika moni puoliso joka sitä tyytymättömyyttä aiheuttaa on itse 100% joustamaton kotityranni 

Vierailija kirjoitti:

Jos varattuna rakastuu toiseen, pidetään etäisyyttä tunteiden kohteeseen. Sitten pidetään erityisen hyvää huolta nykyisestä suhteesta ja lapsista.

Jos suhde ei toimi, ensin erotaan. Sitten eletään yksin. Sitten annetaan mahdollisuus rakastumiselle.

Ei kukaan halua olla sun laastari, pakotie onnettomasta liitosta.

Sun mielestä. 

Ap kysyi miten on paras hoitaa ero, ei kysynyt miten jaksaa hammasta purren parisuhteessa jossa ei rakasta enää puolisoaan.