Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksatte sitä, että muut arvostelevat lasta/vanhemmuutta?
02.01.2025 |
Minusta lasten saamisessa yksi raskaimpia asioita on ollut se, että jatkuvasti jollain tuntuu olevan jotain maristavaa lapsesta tai vanhemmuudesta (kasvatus ym.). Mm. sukulaiset, neuvola, naapurit... Ollaan ihan tavisperhe ja eletään tavallista (ns. paperilla kunnollista ja oikeastikin hyvää) elämää, mutta aina joku löytää jostain naurettavasta pikkuasiasta maristavaa. Olen ihmisenä ja äitinä hyvin herkkä ja tahdon lasteni parasta, joten minun on vaikea laittaa näitä asioita toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Myös suorittaja ja perfektionistiluonne tekee sen, että jokaisen negatiivisen kommentin jälkeen päädyn pohtimaan asiaa aivan liikaa. Mietin onko lapsilla nyt kaikki hyvin vai tekeekö se kerran kuussa annetu Piltti-purkki nyt lapsen ruokavaliosta epäterveellisen (terveisiä anopille) tai onko lapsi nyt lopullisesti pilalla valinnasta x, koska naapurin mielestä olisi pitänyt tehdä toisin. Miten ihmeessä tällaisesta kuormittavasta tavasta oppii pois?
Kommentit (42)
Ei oo tollaisia kokemuksia ollenkaan. Oikeestaan en muista kuulleeni arvostelua koskaan mistään. Pilttiäkin oon syöttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua arvostellut kuin äitini, joka arvostelee muutenkin kaikkea ja kaikkia. Päinvastoin. Sain paljon ystävällisiä kommentteja ja myönteistä palautetta.
Tsemppiä, inhottavaa varmasti muutenkin raskaassa elämäntilanteessa.
Miksi joillain on tarve tehdä tuollaista? Ei mitään omaa elämää?
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillain on tarve tehdä tuollaista? Ei mitään omaa elämää?
Lapsettomat rumat vahat akat eniten arvostelee vaikka eivät tiedä hevon veetä lapsiarjesta. Niille vaan näytettävä keskaria.🤣🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei oo tollaisia kokemuksia ollenkaan. Oikeestaan en muista kuulleeni arvostelua koskaan mistään. Pilttiäkin oon syöttänyt.
Samoin. Kummankaan lapsen ihmetys ei onnistunut. Tuttelimaitoa joivat, nykyään hyvin voivat, aikamiehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillain on tarve tehdä tuollaista? Ei mitään omaa elämää?
Lapsettomat rumat vahat akat eniten arvostelee vaikka eivät tiedä hevon veetä lapsiarjesta. Niille vaan näytettävä keskaria.🤣🤣🤣🤣
Sinä vaikutatkin kauniilta, sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pamautan takaisin rasittavuuksin saakka.
Kirkkonummella vanhukset marketissa ovat ihania, tulevat juttelemaan ja "pelleilemään" lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirkkonummella vanhukset marketissa ovat ihania, tulevat juttelemaan ja "pelleilemään" lasten kanssa.
Ihanaa!
Tämä on kyllä jännä ilmiö, kun toisilla on näitä arvostelijoita. Mun vanhemmuutta ei ole koskaan arvostellut kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillain on tarve tehdä tuollaista? Ei mitään omaa elämää?
Ihmiset luulevat tietävänsä toisten elämätkin perinpohjin. Meillä sukulaislääkäri haukkui kaksivuotiaan kirjainlapseksi jne kun kävimme kylässä. Pelkäsin liki 10 vuotta, että lapsella on ADHD. Nykyään tuo entinen lapsi on todella rauhallinen fysiikan opiskelija, joka lähinnä opiskelee ja välillä syö, nukkuu, pesee itsensä ja vaatteensa.
Hän on nyt kotona joululomalla ja on pyytänyt, ettemme häiritse häntä tiettyinä opiskeluun pyhitettyinä kellonaikoina. Voi istua entisessä huoneessaan neljä tuntia, syö ja käy vessassa ja jatkaa hommiaan.
Se on hyvä, että riittää mielenkiintoa opintoihin. En tiedä, että aikooko hän opettajaksi vaiko mitä sitten kun on aika valmistua. Häntä on jo kaksi työnantajaa kehunut todella tarkaksi ja tehokkaaksi ihmiseksi, jota ei voi ainakaan matemaattisten aineiden saralla jymäyttää.
Jossain vaiheessa näihin tottuu. Ja arvostelijatkin (jos ovat lähisukua) saavat vähitellen muuta ajateltavaa, kun lapset kasvavat. Omalle äidilleni annoin suoraan palautetta, ja otti kyllä opikseen.
Sen voi sanoa ääneen (vähän naureskellen), jos neuvot ovat ihan muinaisia: noin tehtiin ehkä kolmekymmentä vuotta sitten tms. Neuvot voi myös jättää täysin huomiotta varsinkin, jos koolla on isompi seurue: vaihda vain reippaasti puheenaihetta tai ala keskustella jonkun muun paikalla olevan kanssa. Tällainen neuvojan nolaaminen on mielestäni täysin hyväksyttävää, ellei nyt kyse ole isomummosta tai vastaavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viesteistä ja vertaistuesta! Se piti vielä lisätä, että minuun kohdistuvan arvostelun lisäksi myös se ahdistaa erityisen paljon, kun lapselle maristaan asioista suoraan. Esimerkiksi uusia ihmisiä ja tilanteita alkuun jännittävälle lapselle hoetaan joka kerta, että JESTAS MITEN UJO SINÄ OLET. Pelkään, että lapsi ottaa tästä jonkinlaisen "ujon viitan" itselleen ja näkee itsensä jotenkin toivottomana tapauksena, kun sitä hoetaan jatkuvasti. Olen asiasta kyllä huomauttanut. AP
Kyllä minuakin arvostellaan mutta oikeastaan tiedän ettei he pärjäisi hetkeäkään kengissäni ja jos pärjäisivät niin tervetuloa vaan auttamaan voisivat aloittaa vaikka kauppakassien kannosta samalla kun kannan yksin taaperoa. Luulen arvostelun johtuvan ehkä ulkonäöstäni tms. Tiedän olevani hyvä äiti lapselleni vaikka muut ihmiset käyvätkin usein hermooni, silloin otamme aikaa ja yritämme pysytellä erossa muista ihmisistä ja vältellä näitä
Pitäisikö sinun käydä keskustelemassa jossain tuosta ylisuoritus perfektionistiluonteestasi?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä jännä ilmiö, kun toisilla on näitä arvostelijoita. Mun vanhemmuutta ei ole koskaan arvostellut kukaan.
No. Aikahyppy 20 vuotta taaksepäin.
Äitini: Tehdasvalmisteisissa ruoissa on paljon lisäaineita.
Minä: Aha
Lapsi söi monenlaista ruokaa niin kotona tehtyä kuin kaupan soseitakin. En yliajatellut enkä traumatisoitunut. Jos aikuisen luonne on sellainen, että kaikki "tarttuu" ajatusptosessiin ja erilaiset toimintavat koetaan arvosteluna. Niin on varmasti raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin arvostellaan mutta oikeastaan tiedän ettei he pärjäisi hetkeäkään kengissäni ja jos pärjäisivät niin tervetuloa vaan auttamaan voisivat aloittaa vaikka kauppakassien kannosta samalla kun kannan yksin taaperoa. Luulen arvostelun johtuvan ehkä ulkonäöstäni tms. Tiedän olevani hyvä äiti lapselleni vaikka muut ihmiset käyvätkin usein hermooni, silloin otamme aikaa ja yritämme pysytellä erossa muista ihmisistä ja vältellä näitä
Siitäkös se arvostelu alkaakin, jos otat kotiisi auttamaan. Sellaiset ihmiset jotka arvostelevat paljon muita auttavat vain siitä syystä, että saavat lisää arvosteltavaa ja juoruiltavaa. Fiksuinta on ostaa apu tai pyytää sitä aidoilta ystäviltä tarvittaessa.
Teet niin tai näin niin aina väärinpäin. Itse olen kuullut kauhistelua esimerkiksi siitä kun olin laittanut kuopukseni "liian aikaisin" päiväkotiin. Itselläni oli siinä kohtaa jo kaksi isompaa lasta ja omistusasunto, joten kuluja riitti. Kauhistelija oli esikoisvauvan röökaava äiti, joka asui vuokralla pienessä, alle 2000 asukkaan kylässä. Hänelle ei kyllä ollut mikään ongelma olla tuosta vauvastaan tuolloin yötä erossa yhteisen ystävämme polttareissa. Oma "liian aikaisin" päiväkotiin laitettu lapsenikin oli siinä kohtaa ollut päiväkodissa jo kaksi vuotta, että enpä loukkaantunut sen syvemmin tuoreen äidin neuvoista. Vastaavasti taas kotiäidit kuulemma kuulevat, kuinka vain "makaavat kotona".
Olen ollut hyvin tarkka suosituksista esimerkiksi raskausajan ravinnon ja lasten turvaistuimien suhteen. Näistäkin olen kuullut napinaa sellaiselta äidiltä, joka itse etukäteen sanoi, että ei kannata sitten välittää kenenkään arvosteluista. Hän osoittautuikin itse olemaan kova arvostelemaan, kun tein asioita nimenomaan "oikein" (siis suositusten mukaan)
Alue: Aihe vapaa
Ehkä itsestäänselvä neuvo, mutta opettelemalla, ettei välitä p*skaakaan. :)