Kyllä mä sanon että mun elämä on jo ohi, työkyvyttömyyseläke

Silloinkin voi tehdä mitä haluat. Vaikka voinnin mukaan. Se ei tarkoita ettetkö saisi tienata tulevisuudessa tai nyt, jos on joku mitä haluat tehdä. Mutta voi tietysti olla että jos joku tienaa, ei ehkä saa sitten eläkettä? Vai miten se menee.

Kyllä kelpaisi! Loppuelämäsi on turvattu ja saat loppuun asti joka kk rahaa: toista se on minulla pskatyöläisenä kun koko ajan saa pelätä millon työt loppuu ja jää työttömäksi. Työelämää vielä yli 30 v jäljellä. Pääsispä eläkkeelle jo nyt

Itsekkin ollut nyt joitain vuosia työkyvyttömyys eläkkeellä selän takia ja käyn joka aamu ensin lenkillä ja sitten harrastelen kaikkea muuta mukavaa.

Millä sinne pääsee? Mitä pitää tehdä? Masentaa kun en jaksa ? Tv jani jessica

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saamattomuus, itsesääli ja opittu avuttomuus ovat mahtava yhdistelmä. Toivottavasti joskus tajuat että sinulla on vain yksi elämä ja käytät sen vinkumalla internetissä, vaikka mikään/kukaan muu kuin sinä ei estä sinua tekemästä asioita paremman elämän eteen. Elämä on valintoja.

Ehdotatko näin myös selkäsairaalle tai pahoista mielenterveysongelmista kärsivälle?

Joo, toki tässä maailmassa on paljon uusavuttomuutta ja jopa itsesääliäkin, ihan kaikenlaisilla ihmisillä, mutta vakava sairaus on toinen asia, se ei parane tuosta noin vain reipastumalla. 

Muutoksen mahdollisuudet ovat monilla tk-eläkeläisillä rajatut ihan terveydellisistä syistä johtuen, kyse ei ole asenneongelmasta. Se miten tilanteeseensa yleisesti suhtautuu, on toki jossain määrin jokaisen itse valittavissa. 

Nimimerkki

Mihin unohtui Stubbinkin peräänkuuluttama empatiakyky? Tosin se kehittyy ihmisillä usein vasta omakohtaisten kokemusten kautta. 

Kaikki sairaudet eivät parane, tiedostat varmaankin tämän. Vakavasti masentunut voi raapustaa tänne muutaman lyhyen viestin ja siinä menikin päivän energiat, ei sellaisessa elämäntilanteessa pysty tekemään merkittäviä parannuksia oman hyvinvoinnin osalta, kunhan keskitytään selviytymiseen. 

Varmasti ymmärrät myöskin sen, että vakavasti sairas, mahdollisesti samanaikaisesti vielä syrjäytymisestä ja pienituloisuudesta kärsivä ihminen, ei välttämättä kykene ehdottoman rationaaliseen ajatteluun ja toimintaan. Henkinen hätätila voi ohjata keskittymään vain sen hetkiseen selviytymiseen. Tällainen ihminen tarvitsee hyväksyntää, tukea ja positiivista kannustusta, ei arvostelua osakseen. 

Ihmisellehän on hyvin luonnollista hakea hyväksyntää, kannustusta ja voimaantumista muilta, etenkin kokiessaan itsensä sairaaksi tai muuten heikoksi. Oletko ajatellut, että voi olla olemassa ihmisiä, joille internet on ainoita sosiaalisia foorumeita tällaisen huomion saavuttamiseksi?

Minä aloin tehdä puolipäiväistä työtä työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei juurikaan stressiä, ja tulot tehtyä työtuntia kohti ovat erinomaiset. Voin suositella.

Riippuu aika paljon sen työkyvyttömyyseläkkeen koosta.

Minä olen ties monettako vuotta työkyvyttömänä työmarkkinatuella. Lääkäri totesi työkyvyttömyyteni äskettäin. En vain uskalla hakea kuntoutusrahaa (vai mikä sen nimi olikaan), kun se taitaisi jäädä vielä pienemmäksi. Enkä kyllä pääse siihen kuntoutukseenkaan, kun ei kunto kestä eikä ole rahaa ajella paaritaksilla.

Näin vuosia yritykseni konkurssin jälkeen olen kai pääsemässä velkasaneeraukseen. Ties mitä siitäkin seuraa. Mitään hyvää en osaa enää odottaa. Eläke tulee joka tapauksessa olemaan minimaalinen, joten vähän harmittavat nuo tässäkin ketjussa jo nähdyt yleisluontoiset neuvot siitä, että sittenhän on aikaa tehdä kaikkea ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Silloinkin voi tehdä mitä haluat. Vaikka voinnin mukaan. Se ei tarkoita ettetkö saisi tienata tulevisuudessa tai nyt, jos on joku mitä haluat tehdä. Mutta voi tietysti olla että jos joku tienaa, ei ehkä saa sitten eläkettä? Vai miten se menee.

Vankilassakin voi tehdä, mitä haluaa. Rajoitusten mukaan kuitenkin.