Mitä mieltä tällaisesta kyläilystä?

Ehkä se toinen äiti hiiltyi kun et komentanut.

Ja muulloin ei komenneltu kuin silloin kun meidän poika otti kädestä.

Jos äiti koko ajan " pelastamassa" , tulee kyllä päiväkodissa vaikeuksia.



Kavereiden kanssa uskalletaan lapsinemme näin toimia.



Vieraammassa ympäristössä käyn kyllä ojentamassa lastani, jos ottaa kädestä. Ei kyllä ole sen tyyppinen, että tätä usein sattuisi.

Mietin vain miten tää toinen poika oppii mitään jos äiti on sinne 15v asti puolustamassa.

Vierailija:

Jos äiti koko ajan " pelastamassa" , tulee kyllä päiväkodissa vaikeuksia.

Kavereiden kanssa uskalletaan lapsinemme näin toimia.

Vieraammassa ympäristössä käyn kyllä ojentamassa lastani, jos ottaa kädestä. Ei kyllä ole sen tyyppinen, että tätä usein sattuisi.

Olen itse hyvinkin huolehtivainen äiti, mutta minulla on siitä huolimatta sellainen tapa, että en puutu, lasten toimiin ennenkuin se tosissaan tarpeen on.

Toki jos poikani 11 kk, jonkun käedestä ottaa, niin sanon, että älä toiden kädestä, annan lelun takaisin toiselle lapselle ja annan pojalleni toisen.

Teen näin myös jos joku ottaa minun pojaltani, niin toisen lapsellekin. Kavereideni kanssa kyllä paimennamme kaikki kaikkien lapsia.



Se minua ihmetyttää, että esim kerhossa, jossa käydään, niin monet äidit heti puuttuvat jos poikani ottaa jotain vaikka sukasta vähän kiinni ja samoin jos omat lapset ottaa minun poikaani samoin. Itse en moiseen puuttuisi/ puutu, vaan vasta sitten jos alkaa toisen silmät tai muut olla vaarassa, kun tämän ikäisethkän tykkää tutkia toisiaan( kin ).

Tosin usein kerhossa alan toimimaan kuin muutkin eli yli hysteerisesti, vaikka normaalisti en toimisi niin, ihan vain siksi, että eivät kattoisi minua kieroon.



Tämän sekavan selityksen pointti oli siis, että antaa lasten leikkiä ja opetella ite, mutta tarvittaessa pitää osata puuttua ja puuttua tarvittaessa myös toisten lasten tekemisiin, etenkin jos ne kohdistuvat vahingollisesti omaan lapseen.

Koittakaa saada kuitenkin selvää. :)

Eikä mun mielestä 2-vuotiaita voi jättää keskenään selvittelemään pelisääntöjä, vaan se on kyllä äidin tai muun aikuisen opettaa tämä.



Tietenkin se koskee molempia lapsia.



Eikä ole meidän lapsilla ollut kerhossa/päiväkodissa/koulussa ikinä mitään vaikeuksia, vaikka tämä heille opetettiinkin...

itse en mielelläni puuttuisi muksujen leikkeihin (ellei mene ihan överiksi ja itkuksi, tai ellei selkeesti jotakuta kiusata), omaani tosin vahdin varsinkin vieraammassa seurassa tarkemmin ja hänen kepposiinsa puutun. toisia lapsia en viitsi jostain kädestä ottamisesta ojentaa, sitten tietty puutun jos omaani kovasti tönitään tms.



varsinkin kesäisin mua ihan harmittaa jossain leikkipuistoissa ja hiekkalaatikoilla kun siellä nököttää samassa laatikossa ne 10 mukulaa, kaikilla kassillinen omia leluja. ja isät ja äidit kärkkäänä vahtimassa ettei muksu vaan mene toisten leluille ja nolaa vanhempiaan röyhkeydellään. oisko ehkä kivempi 10 lapsen leikkiä yhdessä kaikkien leluilla? kohteliaitahan me vanhemmat siinä ollaan, mutta mun mielestä vois olla hauskempaa jos ei oltaisi niin tarkkoja.

Miten ne lapset muka todella oppivat, että kädestä EI saa ottaa, jos vanhemmat puuttuvat vain, kun on fyysiset vammat lähellä? Se, että joskus sanotte niin, ei riitä, vaan homman pitää todella olla näin käytännössä.



Kyllä terve lapsi pitää puolensa, mutta aika kova homma on päiväkodin tädeillä niissä teidän muruissa, jotka on jätetty kasvattamatta.

Ja yhdessä niillä leikitään.



10

Jos lapsi ottaa toiselta lapselta, eikä toinen lapsi reagoi siihen, vaan jatkaa leikkejä valitsemalla uuden lelun, niin pitääkö sinun mielestäsi aikuisen puuttua tilanteeseen?

Vierailija:

Miten ne lapset muka todella oppivat, että kädestä EI saa ottaa, jos vanhemmat puuttuvat vain, kun on fyysiset vammat lähellä? Se, että joskus sanotte niin, ei riitä, vaan homman pitää todella olla näin käytännössä.

Kyllä terve lapsi pitää puolensa, mutta aika kova homma on päiväkodin tädeillä niissä teidän muruissa, jotka on jätetty kasvattamatta.

Vierailija:

Miten ne lapset muka todella oppivat, että kädestä EI saa ottaa, jos vanhemmat puuttuvat vain, kun on fyysiset vammat lähellä? Se, että joskus sanotte niin, ei riitä, vaan homman pitää todella olla näin käytännössä.

Kyllä terve lapsi pitää puolensa, mutta aika kova homma on päiväkodin tädeillä niissä teidän muruissa, jotka on jätetty kasvattamatta.

En kyllä väitä, että en kasvattaisi lastani, vaikka en heti puutu, jos kummallakaan lapsella ei ole mitään hätää. Tämän ikäiset mielestäni vähän niinkuin leikkivät niin, että ojentelevat ja ottavat toisiltaan leluja.

Toki kasvatan ja opetan, neuvon, kiellän tarvittaessa, näytän hyvää esimerkkiä jne.

Mutta kyse olikin siitä että äiti komentaa toisen lasta mutta ei omaansa ja puuttuu liian pieniin asioihin.

Mutta kukin tietysti kasvattaa tyylillään.

- olikohan numeroni 8

Ja minä kyllä menen väliin, jos joku lapseltani lelun kädestä vie. Vaikka sitten lapseni siiirtyisi tyytyväisenä muihin leikkeihin. Lapset eivät ole tyhmiä! Enkä halua lapseni oppivan, että on ihan ok. viedä tavaroita muilta. Kun yhdessä uudessa kerhossa aloitimme ja aikani kului enemmän muiden äitejen kanssa tutustuessani en ehtinyt aina väliin kun muut lapset veivät leluja omaltani. Ei mennyt kuin vajaa tunti, kun huomasin lapseni sisäistäneen, että ko. paikassa on ok ottaa mitä haluaa muista välittämättä.



Ja jos lapseni vie lelun toiselta lapselta (ei ole montaa kertaa tapahtunu) niin reagoin sen mukaan miten toinen lapsi reagoi. Eli jos toinen pitää itse puoliaan ei minun tarvitse tulla mielestäni apuun. Jos toinen taas tyytyy tilanteeseen, palautan lelun sen alkuperäiselle omistajalle.



Lapsilla on niin erilaisia luonteita ja temperamentteja, että ei voi suoraan sanoa, että tietyllä tavalla pitää aina toimia. Omani on sopusa yhdessä laikkijä. Ainakin toistaiseksi. Ja haluan hänen sellaisena pysyvän. En tahdo tappelupukaria, joka pelaa omilla säännöillään ja linttaa kasaan kaikki muut. Näitä olen useita nähnyt eikä tunnu auttavan vaikka kuinka määräitietoisesti ja napakasti äidit asiaan puuttuvat. Liekkö sitten heidänkin kohdalla enemmän luonteesta kuin kasvatuksesta kiinni?

Tai sitten lapsesi vain sisäisti, ettei äiti täällä jatkuvasti puutu leikkeihin.

Oma lapseni on ollut aina ujo ja arka luonteeltaan, enkä muista, että olisi koskaan rohjennut kädestä ottaa. Lapsen ollessa 2-vuotias (kuten ap:n tapauksessa) kannustin häntä pitämään puoliaan, kun tyytyi aina siihen, että tavarat käsistä vietiin. En kuitenkaan riuhtonut toisten lasten käsistä leluja ja palauttanut omalleni (ts. vienyt kädestä :)). 2-vuotias kun ymmärtää puhetta.

Vierailija:

Ja minä kyllä menen väliin, jos joku lapseltani lelun kädestä vie. Vaikka sitten lapseni siiirtyisi tyytyväisenä muihin leikkeihin. Lapset eivät ole tyhmiä! Enkä halua lapseni oppivan, että on ihan ok. viedä tavaroita muilta. Kun yhdessä uudessa kerhossa aloitimme ja aikani kului enemmän muiden äitejen kanssa tutustuessani en ehtinyt aina väliin kun muut lapset veivät leluja omaltani. Ei mennyt kuin vajaa tunti, kun huomasin lapseni sisäistäneen, että ko. paikassa on ok ottaa mitä haluaa muista välittämättä.

Ja jos lapseni vie lelun toiselta lapselta (ei ole montaa kertaa tapahtunu) niin reagoin sen mukaan miten toinen lapsi reagoi. Eli jos toinen pitää itse puoliaan ei minun tarvitse tulla mielestäni apuun. Jos toinen taas tyytyy tilanteeseen, palautan lelun sen alkuperäiselle omistajalle.

?

Oma lapseni on siis 11 kk.

-8, 15