Mitä mieltä niin kovin kiitollisista ihmisistä?
Siis nämä ihmiset, jotka vähän väliä muistavat kertoa miten kiitollisia ovat asioista. Kiitollisia siitä että tavattiin. Että on ollut vaikeuksia, koska ne on kasvattaneet. Kiitollisia kaikesta siitä mitä on. Ja siitä että tänäänkin on ystävät ja läheiset.
En tarkoita ihmisiä jotka huomaavat nämä ja itsekseen miettivät, vaan niitä jotka tätä myös hokevat muille ihmisille.
Kommentit (17)
Eipä sellaisia jaksa kuunnella kovinkaan kauaa.
Tavallaan arvostan mutta kuten jo sanottu, ei tuota vaan jaksa kauaa ..
Ymmärrän ihmisiä, jotka ovat masentuneita sängyssä ja päässeet ylös sieltä suihkuun ja siivoamaan asuntoaan. Ovat kiitollisia asiasta.
Niillä on joku kiitollisuusvaihe elämässä. Ei ole normaalia, mutta ei ne sitä kauaa jaksa hokea.
Yleensä kaikesta jankkaamisesta tulee sellainen olo, että jankkaaja yrittää lähinnä vakuuttaa itsensä.
Mä oon niin kiitollinen kun sä teit tämän ketjun.
Mun lapsuuden ystävä muistaa joka kerta tavalla tai toisella muistuttaa,että hän on vegetaristi. No, muistan sen, koska hän on ollut sitä kohta 30 vuotta ja olemme koko elämän yhdessä kulkeneet.
Senkin maininta ihan pikkuisen aina ihmetyttää.
Mutta kuten joku aiemmin totesi, vakuuttelee ehkä itselleen olevansa parempi ihminen.
Tunnen tällaisen ihmisen. Kiitollisuuden lisäksi hän hehkuttaa aina kuinka kiltteys ja ystävällisyys ovat tärkeitä.
On muuten oikeasti yksi ilkeimmistä ihmisistä. Passiivis-aggressiivisella tavalla. Julma ja epäempaattinen.
Riippuu kai kenelle sen kertoo, missä tai hokee. Hyvä olla kiitollinen itsekseen vaikka. Mutta jos on tehty jotain pahaa itselle tai muille, mielestäni se pitäisi ottaa esiin vaikka palstalla. Esimerkiksi epäkohta. Muuten osa ei havaitse sitä hyvin. Vaikka moni vähättelee ja lakaisee sen täysin maton alle.
Se on näytös siitä kuinka on niiiin viisas ja henkistynyt tyyppi. Vastenmielistä esitystä.
Toksisesti positiivinen, totuuden kieltäjä.
Uskovaiset kiittävät Jumalaa yksin rukouksessa ollessaan. Toki voi kiittää vaikkapa naapuriavusta, mutta turha sitä on hokea kuin tyhjää loputtomiin. Kiitoksen kohteelle on hyvä kertoa, mistä on hänelle kiitollinen ja se mielestäni riittää, kyllä kohde sen muistaa. Monet eivät ole kiitoksen sanaa kuulleet koskaan elämässään ja kiittäminen on heille suuri ilonaihe, jota muistellaan pitkään. Miksi ei siis kiitollisuudesta jotain kohtaan kertoisi sitä hänelle, ei sitä kannata pantata.
Joskus ajat sitten lapset kasvatettiin nöyräksi, joka on ylpeyden vastakohta, jättämällä kehumatta onnistumisesta tai ei kiitetty mistään, ettei vain ylpistynyt. Muotivirtauksia nekin kait aikanaan. Tarkoituksena suojella ylpeyden synniltä rakkaita lapsiaan.
Kun on kokenut yhtäsun toista, silloin osaa olla kiitollinen. Pidättekö kaikkea hyviä asioita itsestään selvinä?
Ennemmin kuuntelen heitä kuin syntymäkatkeria ihmisiä, joiden mukaan kaikki on ihan pilalla ja tietenkin aina muiden syytä.
Ällöjä