Luitteko Annasta Liisa Keltikangas-Järvisen haastattelua, jossa aiheena oli miten

Samaan aikaan lapset eivät ymmärrä ettei heidän tarvitse koko ajan loistaa ja olla huomion keskipisteenä kun perheet pitävät lapsiaan ns staroina joita paapotaan 24/7. Lapsille ei synny normaalia kärsivällisyyttä ja kykyä odottaa omaa vuoroaan.

niin hieman kyllä kallistun sille kannalle että osa ADHD tapauksista on vanhempien omaa vikaa.

Ihan oikeita adhd-lapsia ei ole monta kohdalleni sattunut.

reippaudesta...



Toki noita asioita voi harjaannuttaa, eri asia sitten on, että miksi se olisi yhteiskunnan tehtävä saada kaikista samanlaisia?

Minulla oli kouluaikanani oli yksi käytösnumero ja yksi huolellisuunumero, ja niissäkin käytössä lähinnä asteikko 9-10, aika hankala sai olla että siitä alle meni.



Nyt ala-asteen alkuluokilla olevilla lapsillani on erilaisia käytös- ja huolellisuusnumeroita puolisen tusinaa, suurinpiirtein puolet koko todistuksesta. Tai jos tarkkoja ollaan, niin ovat rukseja, mutta niissä on kuusiportainen asteikko eli eivät juurikaan eroa perinteisestä numeroarvostelusta. Ja käytössä näyttää olevan koko asteikko.



Minusta muutos ei ole välttämättä lapsen kannalta hyvään suuntaan, tuollainen jatkuva subjektiivinen henkilökohtaisten asioiden arviointi ei välttämättä ole kovin myönteistä itsetunnon kannalta. Riippuu tietysti paljon luonteesta sekin, mitä vaikutusta tuolla on, joku vauhdilla elävä hulivili ei varmaan anna asian häiritä, mutta jollekin ns. tunnolliselle ja kiltille tuollaisella voi olla varsin ikäviäkin vaikutuksia.

kun voi rangaista tahallaan ikävästi käyttäytyvää ja palkita parhaansa yrittävää.



Ei käytös ole tempperamentista kiinni, vaan muihin ihmisiin suhtautumisesta. Eli jos oppilas käyttäytyy v-mäisesti, saa hän huonomman numeron (siis käytös vaikuttaa kunkin aineen numeroon - ja puhun nyt yläkoulusta!)



Sen sanon, että eri tempperamenttityyppejä on sitä helpompi ottaa huomioon mitä pienempi opetusryhmä on. Jos kaikki aika menee kurinpitoon ja opetettavan asian suurinpiirtein läpiviemiseen, on vaikea huomioida esim. sitä hiljaa passiivisena istuvaa, joka oppisi paremmin jollain muulla tavalla.



Eli jos jotakin tahoa haluatte syyttää, syyttäkää säästötoimenpiteitä koulutuksesta. Opettajilla on kyllä ammattitaitoa enemmän kuin mitä pystyvät nykyolosuhteissa hyödyntämään. Se on tämä uusliberalistinen kilpailutusyhteiskunta, joka jättää lapsenne huomiotta.