Keski-iän aiheuttama tyhjä ja apea olo

Perusasiat ihan hyvin. Huonomminkin voisi olla. Ikä 46v ja parin viime vuoden aikana tapahtunut selvä muutos itsessä sisäisesti ja ulkoisesti. Ennen nuorekas ulkonäkö alkanut todella rupsahtaa, vaikka huolehtisi itsestään. Tuntuu, ettei mikään vain auta enää. Sisäisesti jotenkin apea ja tyhjä olo. Oikein mistään saa enää iloa, eikä mikään huvita, kuin ennen. Ei näköaloja, eikä mitään mitä odottaa. Tunne, että kaikki niin nähty. Tasaisen tylsää päivästä toiseen. Jos saa itseään tsempattua se kestää vain hetken. Oman vanhemman sairastelu ja pelko hänen menettämisestä päivänä minä hyvänsä. Ajatus, että tästä kaikki menee vain alaspäin. Joinain hetkinä ajatus, että ihan hyvin voisi omakin elämä jo päättyä, kun kaikki paras aika on takana.