Miksi nykyihminen on tullut heikoksi? Ennen nukkui samassa huoneessa koko perhe ja ei ollut kotitalouskoneita.

Ainakin omat boomerivanhemmat ym. vanhemmat sukulaiset/tutut vihasivat rankkaa elämäänsä (ei tilaa kotona, köyhyyttä, lapset työvoimana jne.) Omille lapsilleen tarjosivat paremmat puitteet, joten miten nämä (me) olisivat sitä vaikeampaa elämää oppineetkaan sietämään ja miksi olisi tarvinnutkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiselle riitti, että hoisi kodin, lapset ja kuoli kahdeksanteen synnytykseensä. Ei tarvinnut vastata miljoonien budjetista ja liikevaihdosta. Valitsen silti jälkimmäisen. 

Riitti? Nainen joutui tekemään 3 työpäivää: ensimmäisen siinä palkkatyössä, toinen kotona kotitöitä tehden ja lapsia hoitaen ja kolmas yöllä miestä palvellen. 

Kukaan nainen ei enää halua tuollaista. 

Tuotahan se nykyäänkin on jos aikoo hoitaa naisen roolin niin kuin se oletetaan tehtävän.

Tulee mieleen kauan sitten Hesarista lukemani kuolinilmoitus, jonkun vanhan naisen. En nyt ole varma tarkasta lasten määrästä, mutta meni suunnilleen näin: 

"Kymmenen lasta alla rintasi kannoit, 

ohjeita elämämme varrelle annoit.

Vähästä iloitsit, tyydyit vähään.

Moniko taidon sen omistaa tänään?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiselle riitti, että hoisi kodin, lapset ja kuoli kahdeksanteen synnytykseensä. Ei tarvinnut vastata miljoonien budjetista ja liikevaihdosta. Valitsen silti jälkimmäisen. 

Riitti? Nainen joutui tekemään 3 työpäivää: ensimmäisen siinä palkkatyössä, toinen kotona kotitöitä tehden ja lapsia hoitaen ja kolmas yöllä miestä palvellen. 

Kukaan nainen ei enää halua tuollaista. 

Edelleen moni elää noin, lapsimiehen kumppanina.

Ennen ei ollut myöskään antibiootteja eikä kaihileikkauksia. Synnytyksiin kuoltiin usein, sekä äiti että lapsi. Lapsia oli kuitenkin pakko hankkia vanhuudenturvaksi. Homeista ruokaa oli pakko syödä. Moni ei osannut lukea. Musiikkia sai kuulla lähinnä kirkossa. Oi niitä aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen kauan sitten Hesarista lukemani kuolinilmoitus, jonkun vanhan naisen. En nyt ole varma tarkasta lasten määrästä, mutta meni suunnilleen näin: 

"Kymmenen lasta alla rintasi kannoit, 

ohjeita elämämme varrelle annoit.

Vähästä iloitsit, tyydyit vähään.

Moniko taidon sen omistaa tänään?"

Aika hirveä teksti. Hänellä ei ollut mitään ihmisarvoa eikä elämää muiden ihmisten palvelemisen ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen kauan sitten Hesarista lukemani kuolinilmoitus, jonkun vanhan naisen. En nyt ole varma tarkasta lasten määrästä, mutta meni suunnilleen näin: 

"Kymmenen lasta alla rintasi kannoit, 

ohjeita elämämme varrelle annoit.

Vähästä iloitsit, tyydyit vähään.

Moniko taidon sen omistaa tänään?"

Aika hirveä teksti. Hänellä ei ollut mitään ihmisarvoa eikä elämää muiden ihmisten palvelemisen ulkopuolella.

Ajattelin ihan samaa. Kuinka ne naiset, joiden kunnianhimo vie nykyään vaikkapa tiedemaailmaan, ovat turhautuneet olosuhteiden uhrina. Ihan hirveää ylistämällä alistamista. 

Mitä ihanaa on siinä, että vain kolmasosa lapsista kasvaa aikuisiksi ja muut kuolevat pieninä? Mitä suurenmoista on siinä, että äiti kuolee 10 - 20 vuotta nuorempana kuin nykyään kuolisi? Mikä suloinen elämä tytöillä, joka 12-vuotiaana lähetetään piiaksi kauas?

Vielä 1960-luvulla pikkusisareni kuoli tautiin, josta nykylapset selviävät. Te vanhojen hyvien aikojen ihailijat ovat suunnattoman tyhmiä ihmisiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mielipiteitä, miksi nykyään ei jakseta mitään? 

Tuon perheen isä oli joutunut nuorempana osallistumaan 2 sotaankin ja ollut sotavankeudessa. Venäjä se niihin sotiin lähetti. Toisesta sodasta en tiedä, missä se oli. 

No ensinnäkin lapsia pitää nykyään hoitaa ja kasvattaa. Minun mummoni meni töihin toiseen kylään 11 vuotiaana. Ei silloin nyhjätty kotona loputtomiin. 5 vuotias auttoi jo kaitsemaan pieniä sisaruksia, teki täyttä päivää pellolla ja navetassa.  Kyllä nykyajan vanhemmatkin jaksaisi kun mielenkiinto lasten hoitoon olisi täysi nolla sen jälkeen kun ne syntyy ja ei halutun lapsen voisi jättää metsään susien syötäväksi. Lisäksi niitä voisi käyttää rajattomasti lapsityövoimana.

Niinpä. Elämä on kaikin tavoin muuttunut, joten on naurettavaa haaveilla ja romantisoida menneitä aikoja. Omat lapseni ovat 11v ja 15v ja olisi elämä helppoa, jos molemmat vain voisi potkaista ulos töitä tekemään. Ei tarvitse montaa vuotta mennä taakse päin, ei lapsia tarvinnut kasvattaa käytännössä ollenkaan. Riitti, että piti hengissä. 

Puhutaankin aikaisemmista ajoista kuin viiskymppisen lapsuus, pahvi

Ennen ihmisillä ei ollut valinnan varaa, tuskin kyse oli siitä että he olisivat olleet jotenkin vahvempia - paitsi tietysti fyysisesti kun tehtiin fyysistä työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, ei tarvitse mennä montakaan polvea taaksepäin, kun elo oli ihan toisenlaista. Nykyihminen on liian tottunut siihen että on mukavaa ja valitetaan kaikista pikkuasioista. Silloin tuli toimeen paljon vähemmällä ja riitti pieni maatilkku ja muutama kotieläin hengenpitimeksi. Kuitenkin kun tapahtui jotain ikävää ei ollut sosiaaliturvaa, usein silloin päätyi kerjäläisiksi tai lapset huutolaisiksi.

Eipä tuohon pitkä aika mene, kun unelmasion jälleen totta.