Mitkä ovat suorittajaäidin tunnuspiirteitä?

En kauheasti nauti olosta lasten kanssa, vaikka heitä sydämestäni rakastan. Mulle on pakkopullaa lukea sadut ja letittää hiukset ym. Kotimme pidän aina siistinä, ahdistun jos on sekaista tai likaista. Siivoan melkein aina liikkuessani. (niin ja toisaalta ahdistun jatkuvasta siivoamisesta) Lapset vien ulos jokapäivä, koska ne vaan on vietävä. En osaa joustaa. Työni teen tunnollisesti, en halua jättää asioita roikkumaan. Olen kaikin puolin tip top ja samoin lapseni. Mielelläni retostelen ystävilleni mitä kaikkea olenkaan saanut kulloinkin aikaan ja paheksun mielessäni heidän sotkujaan. Olen vissiin aika kamala, mutta en mahda itselleni mitään.

Tekee väitöskirjaa tms projektia äitiyslomalla ja pärjää 3 tunnin yöunilla antaen ymmärtää, että tämä on täysin normaalia ja jos ei tähän pysty, niin on laiska. Tietysti tämän ohessa käy jumppaamassa joka päivä ja tekee maukasta kotiruokaa.



Tämä ihmistyyppi on usein aika luiseva ja huumorintajuton.

joka lähtee kuukauden vanhan vauvan kanssa lastentapahtumaan. Aivan kuin tällainen äiti kokisi, että nyt kun hänellä on lapsi, niin hänen täytyy alkaa käymään kaikissa lapsijutuissa. Ja aivan kuin hän ei samalla tajuiaisi, ettei kuukauden vanha vielä kostu taikuriesityksestä tai tuttiritarista.



Jotenkin yli-innokkuus laittaa miettimään, että mitkä äidin todelliset motiivit oikein ovat.

että kaikki muut äidit jaksavat leipoa itse pullaa, siivota itse, laittaa ruokaa ja tehdä lasten kanssa retkiä. Ja minä en kyllä jaksa.



Liioittelevatko kaikki äidit tekemisiään? Vai ovatko kaikki äidit suorittajaäitejä?

-kaikki ruoka vauvasta asti on tehty itse, onhan se parasta ravintoa lapselle (hienoahan on, että tekee itse, teinhän minäkin usein, mutta saa sitä kaupan valmispurkkeihinkin turvautua).

-kestovaippailu ja pissatus, ja niiden ehdottomuus (äärettömän hienoa, että toiset ajattelevat luontoa jne. mutta äärimmäisyyksiin se menee siinä vaiheessa kun luo paheksuvia katseita niihin äiteihin, jotka käyttää kertakäyttövaippoja, kuten minä, ja tuputtaa koko ajan tietoa kertakäyttöjen haitoista ja ylistää kestoja... antaisivat jokaisen kukan kukkia.)

-vauvalla on monta harrastusta viikossa; on vauvajumppaa, vauvauintia, vauvamuskaria, vauvojen kuvataidekoulua ja niissä käydään reippain mielin säällä kuin säällä jne... (kyllä se yksi harrastus viikossa riittää, joka tarkoittanee vauvan kohdalla sitä, että tärkeintä on perheen yhdessä olo, eikä itse harrastus ja sen muodikkuus.)

-lastenjuhlien pitää olla suuri spektaakkeli, jonne on kutsuttu sen 30-50 " kaveria" ja tilattu poniratsastus (taikka juhlapaikaksi on vuokrattu uimahalli) jne. (Mihin ovat kadonneet ne perinteiset lastenjuhlat, jossa vieraat mahtuivat yhden ruokapöydän ääreen syömään kakkua ja naksuja, eikä jokaiselle lapselle tarvinnut ostaa omaa lahjaa jottei tule paha mieli toisetn synttärillä???).

-Lapsen (etenkin vauvan) kanssa tehdään kaikkea mahdollista, vain todistaakseen että elämä ei pääty siihen kun saa vauvan! Lasta siis roudataan joka paikkaan ja laitetaan sopeutumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen (Miksi ihmeessä sellaista pitää todistella, sillä kyllähän se elämä muuttuu kun taloon tulee vauva. Sen kuuluukin muuttua!)





Ja itse äitiysloma käytetään mahd. tehokkaasti; joka päivä siivotaan ja silitetään, tehdään ruokaa ja leivotaan, harrastetaan vauvan kanssa ja yksin (Huom! jokin erittäin muodikas liikuntaharrastus), sekä jokainen ylimääräinen sentti pitää saada mahd. nopeasti pois (se, että on saanut lapsen, ei saa näkyä varsinkaan vartalossa), käydään " vauva" -kokoontumisissa (eli kaiken maailman kestovaippayhdistyksen kokouksissa), matkustellaan vain todistaakseen kuinka kätevää se vauvan kanssa voikaan olla, vouhotetaan imetyksen kanssa ja kerrotaan imetyskuulumiset koko maailmalle, ulkoillaan joka päivä ja käydään lenkillä/vaunuilemassa (huonokaan sää ei saa olla este), ja kun äitiysloma (vanhempainvapaa) alkaa lähestyä loppuaan, aletaan puhumaan suureen ääneen, kuinka hyvää se päiväkoti tekee juuri omalle lapselle " on niin sosiaalinen, että pitkästyy kotona" , ikään kuin haettaisiin hyväksyntää sille, että palaa työelämään (Miksi ihmeessä omia ratkaisuja pitää alkaa selittelemään kenellekään???) ja kehuskellaan, kuinka jo odottaa töihinpääsyä.

Sen jälkeen näitä äitejä ei näe enää kerhoissa, harrastuksissa, puistoissa eikä kokouksissa, sillä enää ei tarvitse suorittaa lapsen kanssa.



...no mutta, täytyy kyllä sanoa mitä noita äitejä tuntee, niin onneksi 99% on aivan normaaleja, täyspäisiä ja mukavia äitejä, jotka elävät sitä ihan normaalia arkea virheineen päivineen.

Ei sekään kyllä helppoa ole, kun huomasin, että koko itsetunto rakentui suorittamiselle. Mutta pikku hiljaa kasailen sitä itsetuntoa taas ja nyt jo vähän vankemmalle pohjalle, joka ei ole muista riippuvainen.

joka tekee asioita vain saadakseen " mainetta ja kunniaa" ,kehuja ja huomiota muilta,ei siksi että se tekeminen on omasta mielestä on kivaa ja hyvää mieltä tuottavaa



Teen lapselleni ruuat ja kestovaipat itse mutta en koe olevani suorittajaäiti koska nautin ruuanlaitosta ja käsitöistä suunnattomasti!

Heti lapsen synnyttyä jatkoi opiskelujaan kovalla vauhdilla, seuraus: kaikki äidin aika menee koulutöihin, lapsi kitisee huomiota, saa osakseen kieltoja, ärinää ja haukkumista siitä, miten on niin vaikea lapsi. Koko tulevaisuus on tarkkaa mietitty pienintäkin yksityiskohtaa myöden valmiiksi ja siihen kuuluu toinen lapsi kahden vuoden ikäerolla, sillä muuten toista lasta ei ole enää varaa tehdä. Mistään ei nauti tässä ja nyt, vaan kaikki hyvä on jossain tulevaisuudessa sitten kun saa tämän ja tämän vielä tehtyä. Lapsen kanssa tekee kaiken (paitsi tuota ajanviettoa) just eikä melkein ja arvostelee kaikkien muiden tapoja tehdä.

Helppohan se on huomata, mutta ei siitä noin vaan pääse eroon. Vai onko joku on onnistunut?

Ja just näin, että " mun pitää käydä töissä vauvan kanssa, mut siellä ei oo aikaa olla kuin kaksi ja puoli tuntia, kun sit on ehdittävä kolmeksi perhekerhoon" .



Lapsen vauva-aikana olisi kerrankin mahdollisuus ottaa vähän lunkimmin, niin on se ihme, että pikkuisen kanssa pitää väkisin luoda samanlainen kiire kuin työelämässäkin.



Tietysti joku äiti voi luonteeltaan olla niin touhukas, ettei vaan osaa relata. Mutta musta toi kuulostaa kaameelta.