Tunnetteko mitään vanhempienne haudalla?
Minä en.. enkä tiedä miksi. Minulla oli ihan hyvät välit isääni. Itkut itkin silloin ajat sitten enkä sen jälkeen ole tuntenut paljon mitään.
Kommentit (11)
Kyllä sen tietyn pienen sisäisen mylleryksen aina jonkin verran tuntee, kun haudalle saapuu ja isän nimen kivestä lukee. Toki sitä tunnetta on muulloinkin, vaikkei itse haudalla sillä hetkellä olisikaan, mutta haudalla ehkä vielä hieman korostetummin.
En tiedä. En ole vielä koskaan tuntenut mitään kenenkään haudalla. Varmaan sitten heidän kohdalla sekin on edessä.
N.58
En halua vanhemmilleni mitään hautaa. Saa nähdä miten sisarukset ajattelee...
Hautapaikka kivellä on Narsismin huippu.
Tunnen, mutta en edesmenneen vaimoni haudalla. Hän oli pohjimmiltaan niin ilkeä akka että sitä tulee aina miettineeksi miksi elämä piti pistää hukkaan hänenlaisensa kanssa. Mutta kun ne nyt samalla hautuumaalla on, niin jonkun tavan takia sitä hänenkin haudallaan käy pahoittamassa mielensä.
Tunnen murhetta muistaessani vanhempieni poismenoa, mutta en tunne tarvetta käydä heidän haudallaan.
En ole edes käynyt isäni haudalla, hän kuoli jo 25 vuotta sitten. En käy myöskään poikani haudalla. Ne ei merkitse minulle mitään.
Tunnen haikeutta. Äidin elämä päättyi aivan liian varhain alkoholismin vuoksi.
Joten miksi ramppaat siellä haudalla? Sama tilanne kuin Jeesuksen kohdalla: *Hän ei ole täällä.*
Ei se kuollut läheinen pohjimmiltaan ole siellä haudassa.