Pärjääkö nuori omillaan?
Kun meidän kaksi vanhinta lasta muuttivat omilleen opiskelemaan, ei minulla ollut mitään huolta heidän pärjäämisestään. Joskus kysyivät neuvoa ja jotain vakuutusasioita katsottin yhdessä, mutta kaiken kaikkiaan aina ajattelin, että osaavat hoitaa asiansa. Opinnot, työt, laskut, kodin, lääkäriajat jne.
Kuopus on nyt 17 v. Tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta, että hän osaisi hoitaa itsenäisesti mitään. Ei olla häntä missään pumpulissa pidetty, mutta on tukeutunut meihin vanhempiin hirveästi, eikä ole kiinnostunut mistään "aikuisten elämän" asioista, kuten pankkiasioiden tai ajanvarausten hoitamisesta itse. Kesätöiden hakuun on pitänyt ihan pakottaa. Lukio menee erinomaisesti, eli ei ole mitenkään tyhmä.
Onko muiden lapsilla tapahtunut joku iso kehitysaskel siinä lukion lopussa, että on oppinut ottamaan enemmän vastuuta itsestään ja hoitamaan asioita itse. Tai onko jonkun vanhempien pitänyt huolehtia vielä parikymppisen aikuisenkin asioita?
Nuori itsekin on siis sitä mieltä, että ei osaa elää yksin, eikä oikein edes haluaisi muuttaa pois lukion jälkeen.
Olisi ihanteellista, jos perhetyttö voisi asua kotona vielä yliopisto-opintojen ajan.