Koska sinusta on tuntunut siltä, että äitisi kertoi salaisuuksiasi muille?

Minä en koskaan ajatellut, että en haluaisi äitini kertovan asioitani muille, mutta toisaalta, olenkin kai aina ollut varovainen puheissani.

tai sitten pahimmassa tapauksessa kerrotaan jossain juhlissa julkisesti. Oli se sitten mitä arkaa vaan, koulumenestyksestä ekaan poikaystävään tai siihen että kerroin hänelle että olen raskaana. Sanottiin että tämä on muille vielä salaisuus ja hän pystyi pitään sen varmaan noin puoli tuntia.



Nykyään myös välillä kuulen juhlissa miten hän kertoo sellaisia tärkeitä tapahtumia elämässään puolitutuille, joita ei ole kertonut minulle. En ole oikein koskaan tuntenut olevani kauhean tärkeä hänelle, vain koulumenestyksellä hän on halunnut kehua, joten sitä olenkin painanut sitten epäterveellisyyteen asti.

huoneessani (juu, uskomatonta) niin enpä sen jälkeen ole kertoillut mitään salaisuuksia äidilleni. Päiväkirjaankin provoilin ja kirjoitin ylimalkaisuuksia, se oikea päiväkirja kulki aina mukana repussani. No, äitini oli kotiäiti joten jostainhan se elämä piti hänenkin repiä.

Huomasin jo alle kouluikäisenä, että äidilläni oli tapana käsitellä tekemisiäni varsin vapaasti naapureiden ja sukulaisten kanssa. Kun hän mielestäni lisäksi liioitteli asioita ja tulkitsi väärin, hän menetti luottamukseni. Se on harmillista, koska kun minua myöhemmin kiusattiin koulussa ja ahdisteltiin seksuaalisesti kotona, en kertonut näistä äidilleni, koska " tiesin" , ettei hän olisi osannut auttaa vaan olisi vain levittänyt asiaa.



Yksi juttu, josta äitini teki ison numeron, oli se, että imin peukaloa varsin myöhään. Kukaan hänen tuttavapiirissään ei tiennyt, mistä se johtui, ja parannuskeinot, joita ehdoteltiin, olivat moninaiset. Olisivat kysyneet minulta! Olisin osannut sanoa, että ota äiti edes 10 minuutiksi syliin joka päivä, niin ei tarvitsisi etsiä turvaa peukalosta. Oli aika järkyttävää tajuta 6-vuotiaana olevansa perheensä fiksuin jäsen. Siinä jää tosi yksin.