Vielä yhden kristityn näkökulma joulujuhlakeskusteluun

Olen yläkoulun ope. Meidän koulussa järjestettiin tänään joulujuhla. Siellä oli monenlaisia perinteisiä ohjelmanumeroita ja monenlaista uuttakin. Juhlassa ei ollut ollenkaan kristillistä sisältöä. Olinko pahoillani? En.

Juhla oli aidosti kaikkien yhteinen eikä tarvinnut edes opettajien kesken väitellä siitä, onko tärkeää laulaa Enkeli taivaan, ja kuinka monta säkeistöä, ja noustaanko seisomaan, ja kuka voi osallistua, ja mitä tehdään jos joku ei voi osallistua. Ei tarvinnut pelätä että joku uskonnoton pahoittaa mielensä ja vaatii korvauksia. Ohjelmanumerot olivat rentoja ja vaikken voi taata, että kaikilla oli hyvä mieli, yleinen ilmapiiri oli ainakin tosi positiivinen.

Minä voin juhlia Vapahtajani syntymää vapaa-ajallani, samoin kristityistä tai edes tapauskovista perheistä olevat oppilaat. Kauneimpia joululauluja lauletaan kaikissa kirkoissa ja monissa kapakoissa - sinne mahtuu jos haluaa laulaa. 

Uskovana en edes halua ajatella Jeesuksen olevan vain perinne, jolla ei ole merkitystä muuten kuin että tulee kerran vuodessa tippa silmään joulujuhlassa. Jos siinä on kaikki, se joutaakin jäädä sivuun.

Olen aika hämmentynyt näistä ajatuksistani, siksi kirjoitin nämä tänne. Aikaisempina vuosina on aina ollut jokin pieni ujo enkelitaivaan, jota sitten on selitelty perinteeksi: eihän se mitään uskontoa ole. Se tuntuu melkein pahemmalta. On se uskontoa. Se on monelle totta ja tärkeää - ei vain jokin suomalainen perinne.