Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erilleen muuttaminen miehestä eroamatta, onko kukaan tehnyt näin?
19.12.2024 |
Olen vähitellen tajunnut että olen ihan kypsä tähän nykyiseen asumistyyliin, joka meillä on pitkälti miehen haluamisten takia. Hänen harrastustensa ja mieltymystensä takia asutaan kahdestaan isossa omakotitalossa, joka on täynnä lähinnä miehen kamoja. Itse olen minimalisti ja haluaisin asua jossain kätevän kokoisessa kämpässä lähempänä palveluita, ilman riippuvuutta autosta.
Aloin miettiä että jos vaan muuttaisin pois, eihän sitä erota tarvitse. Talo on miehen (osti sen jo ennen kuin tapasimme), joten sinänsä onnistuisi helposti. En vaan tiedä, miten saisin tämän idean kaupaksi miehelle ilman aviokriisiä. Hänestä aviopuolisoiden nyt vaan kuuluu asua yhdessä, ja tuleehan se hänelle tietysti halvemmaksikin kun olen täällä jakamassa talon juoksevia kuluja.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse harkitsen samaa. Asutaan miehen omistamassa kämpässä. En tykkää tästä asunnosta yhtään, mutta mies ei halua harkitakaan mitään muuta kämppää. Mitään remonttejakaan ei saa tehdä, vaikka joka seinällä on erilaiset repeytyneet ja haalistuneet tapetit, keittiössä puolipanelointi, josta osa repsottaa irrallaan jne. Mulle riittäisi ihan vaan perusvalkoiset seinät, mutta ei.
Olemme muuttaneet omiin asuntoihin minun ehdotuksesta viitisen vuotta sitten.
Sitä ennen 20 vuotta avoliittoa.
Edelleen seurustelemme.
Asuntojemme välimatka noin 200 metriä.
Hyvin toimii. Haluan ja tarvitsen omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Varma tieto: mies ei tuota tule hyväksymään. Miehen kannalta koko suhteen idea häviää jos asut muualla. Olet hänelle hyödyllinen vain jos asut samassa taloudessa.
Tämä! Miehet viihtyvät naisia paremmin saman katon alla hyödyn takia. Nainen tod näk tekee huomattavan osan kotitöistä, eli ruokahuolto pelaa ja koti on siistinä. Nainen hoitaa myös metatyön.
Sinuna rohkaistuisin hankkimaan oman kodin. Jos et nyt sitä tee, niin katkeroidut ja voit koko ajan huonommin. Älä tuhlaa elämääsi. Pärjäät kyllä ilman miestäsi. Jos päätät muuttaa pois, niin pidä huoli siitä, että et käy piikomassa miehen talossa. Hän aikuisena ihmisenä kykenee kyllä siivoamaan talonsa ja ruokkimaan itsensä.
Me muutettiin v. 2021 erilleen ja edelleen ollaan yhdessä. Saa nähdä, muutetaanko vielä joskus yhteen, mutta ei ainakaan ihan lähivuosina. Kokonaisuudessaan ollaan nyt 8 tai 9 vuotta seurusteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sellaisia pareja joilla tuo toimii. Kummankin luonnollisesti pitäisi ensin hyväksyä ajatus. Asumiskustannukset tulevat olemaan huomattavasti isommat kuin aiemmin.
Kaveri linkkas ketjun aamupäivällä, nyt olis aikaa kirjottaa.
Mä sairastuin noin kymmenen vuotta sitten masennukseen ja arki koitteli todella pahasti. Mä olin hukkua, ahdisti niin hitokseen.
Huomasin, että mökillä voin paremmin. Oravanpyörän ulkopuolella. Joten ehdotin miehelle ratkaisua, että asun jonkin aikaa mökillä. Hän ja teinit asuvat, kuten ennen.
Kävin mökiltä töissä ja tapaamaasa perhettä. Alkuun harvemmin, mutta parempi vointisena alkoi päivittäin yhdessä olemiset ja osallistuminen lasten arkeen taas. Esim harrastuskuskaukset jne.
Homma alkoi rullaamaan itseasiassa todella hyvin, että alettiin elämään kahta kotia. Oli silloin alkuun haasteensa, mutta aika äkkiä lapsetkin sopeutui.
Vaikeinta oli ulkoapäin tuleva paine. Jos jengi osais pitää mölyt mahoissaan ja ihmettelisivät edes meille aikuisille pelkästään.. mutta jatkuvaa lapsille napinointia, pelottelua, ihmettelyä...
Anoppi ja mun äiti suolsi p*skaansa lapsille koko ajan. Moni asumusjärjestelyjä ihmetteli, mutta harva tuli ymmärtäneeksi.
Yhdessä asiat silloin kerrottiin muille läheisille, mutta sitten alkoi tuo "lopunalkua" huutelu. Ero siitä tulee, hävetkää!
No, eipä ole tullut. Lapset nyt omillaan ja asun edelleen mökillä ja mies tulee huomenna joulun viettoon.
Tänään mulla oli työpäivä ja käytiin lasten kanssa syömässä. Nuorin lähtee maailmalle kavereiden kanssa kuukaudeksi ja kaksi vanhinta viettää joulun appivanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse harkitsen samaa. Asutaan miehen omistamassa kämpässä. En tykkää tästä asunnosta yhtään, mutta mies ei halua harkitakaan mitään muuta kämppää. Mitään remonttejakaan ei saa tehdä, vaikka joka seinällä on erilaiset repeytyneet ja haalistuneet tapetit, keittiössä puolipanelointi, josta osa repsottaa irrallaan jne. Mulle riittäisi ihan vaan perusvalkoiset seinät, mutta ei.
Kuulostaa ihan kamalalta suhteelta tuollainen, ettei toinen välitä yhtään puolisonsa tarpeista ja toiveista, vaan jääräpäisenä elää repeytyneiden tapettiensa kanssa. En haluaisi elää tuollaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
On sellaisia pareja joilla tuo toimii. Kummankin luonnollisesti pitäisi ensin hyväksyä ajatus. Asumiskustannukset tulevat olemaan huomattavasti isommat kuin aiemmin.
No siis kellä on ja kellä ei. Jos on ensin maksellut 50 % ison omakotitalon juoksevista kuluista ja muuttaa vaikka pikkuyksiöön niin ei ne kustannukset välttämättä sanottavasti kasva. Miehellä toki kasvaa mutta hän lienee siihen valmis jos ehdoin tahdoin haluaa jäädä yksin omakotitaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse saada "ideaa kaupaksi". Ilmoitat vaan, että haluat oman asunnon, mutta et erota. Jos tämä ei miehelle sovi, niin sitten eroatte. En tajua ihmisiä, jotka kyselevät jatkuvasti muilta lupaa.
Eikö miehen mielipiteellä todella ole mitään merkitystä? Mikä parisuhde sellainen on, että toinen tekee mitä huvittaa kysymättä kumppaninsa mielipidettä?
Minäkin elän vain miehen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Olemme muuttaneet omiin asuntoihin minun ehdotuksesta viitisen vuotta sitten.
Sitä ennen 20 vuotta avoliittoa.
Edelleen seurustelemme.
Asuntojemme välimatka noin 200 metriä.
Hyvin toimii. Haluan ja tarvitsen omaa aikaa.
Hienoa👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveri linkkas ketjun aamupäivällä, nyt olis aikaa kirjottaa.
Mä sairastuin noin kymmenen vuotta sitten masennukseen ja arki koitteli todella pahasti. Mä olin hukkua, ahdisti niin hitokseen.
Huomasin, että mökillä voin paremmin. Oravanpyörän ulkopuolella. Joten ehdotin miehelle ratkaisua, että asun jonkin aikaa mökillä. Hän ja teinit asuvat, kuten ennen.
Kävin mökiltä töissä ja tapaamaasa perhettä. Alkuun harvemmin, mutta parempi vointisena alkoi päivittäin yhdessä olemiset ja osallistuminen lasten arkeen taas. Esim harrastuskuskaukset jne.
Homma alkoi rullaamaan itseasiassa todella hyvin, että alettiin elämään kahta kotia. Oli silloin alkuun haasteensa, mutta aika äkkiä lapsetkin sopeutui.
Vaikeinta oli ulkoapäin tuleva paine. Jos jengi osais pitää mölyt mahoissaan ja ihmettelisivät edes meille aikuisille pelkästään.. mutta jatkuvaa lapsille napinointia, pelottelua, ihmettelyä...
Anopp
Hienoa, olet vahva👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse harkitsen samaa. Asutaan miehen omistamassa kämpässä. En tykkää tästä asunnosta yhtään, mutta mies ei halua harkitakaan mitään muuta kämppää. Mitään remonttejakaan ei saa tehdä, vaikka joka seinällä on erilaiset repeytyneet ja haalistuneet tapetit, keittiössä puolipanelointi, josta osa repsottaa irrallaan jne. Mulle riittäisi ihan vaan perusvalkoiset seinät, mutta ei.
Kuulostaa ihan kamalalta suhteelta tuollainen, ettei toinen välitä yhtään puolisonsa tarpeista ja toiveista, vaan jääräpäisenä elää repeytyneiden tapettiensa kanssa. En haluaisi elää tuollaista elämää.
En haluaisi minäkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kokeilemaan vaan.