Onko täällä muita joilla vuosien aikana kerätty henkinen taakka purkautuu niin
että tilaisuuden tullen vain makaa hiljaisuudessa? Ihan vain asioita miettien ja tarkastellen, prosessoida, toipuen. En ole masentunut, olen vain niin loppu. Ensin traumat vei mielenterveyden ja oireilin masennuksella ja ahdistuksella, epävakaalla luonteella. Vuosien jälkeen olen enää vain kehollisesti väsyny. Haluan olla hiljaisuudessa yksin, en kaipaa ketään. Haluan vain olla rauhassa ja suuntautua uudelleen. Ihmisseura on myrkkyä, olen allerginen sosiaalisuudelle ja kaikenlaiselle vuorovaikutukselle.
Kommentit (3)
Saan tyydytykseni vasta sitten kun Venäjä on tappanut suomalaiset ja miehittänyt Suomen.
Minä en jaksa paljon ihmisiä. Ystävien seura ok yksi kerrallaan ja useita päiviäkin mutta useampi ihminen ja meteli ja hälinä rasittaa. Olen paljon yksin ja pelkään erakoituvani kokonaan tällä menolla.
Ei ole