voiko 1-veellä olla uhmaikä?
Toi mun yksivuotias on ihan mahdoton. Yrittää kaikenaikaa kaikkea kiellettyä ja ei tottele vaikka kielletään. Sitten kun otetaan pois niin huuta kun palosireeni, potkii ja hakkaa käsillä ilmaa. Jos hämään ja annan muuta tavaraa käteen, niin heittää sen vaan pois ja menee takaisin kiellettyihin puuhiin. poika myös puree minua ja tosi kovaa.
Tää on mulle outoa koska olen pitänyt tiukkaa kuria enkä ole pehmoillut. Silloin ymmärtäisin jos itse olisin ollut laiska kieltämään. Pitääkö tässä ruveta antamaan tukkapöllyjä ja puremaan takaisin? Eihän tuollaista hulttiota voi tarhaan viedä..pakkohan se on ennen sitä saada ruotuun. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.
-kirsi-
ps. puhuminen, lässyttäminen ja sylissäpitäminen ei sitten auta tippaakaan, pahentaa vaan tilannetta. poika alkaa sylissä huutamaan niin kovaa, että muuttuu tulipunaiseksi ja hikoilee. Yleinsä myös tuo pureminen tapahtuu syliin otettaessa.
Kommentit (6)
Meillä myös yksivuotias poika käyttäytyy aika lailla tuon tyyppisesti, puree, raapii, nipistelee ja ei usko kieltoja ollenkaan. Tosin en tiedä miten tuon ikäiset vielä kiellot ymmärtää. Joskus olen kuullut puhuttavan tuon ikäisellä jostain " esiuhmasta" .
Vastaus kysymykseen on siis Kyllä.
Tiukka linja, muuten ei opi. Ja rangaistukset ei ole tuon ikäisellä muuta kuin lelut pois, tai ruoka pois, jne. Ei se 1-vuotias vielä osaa kaikkea, eikä muista kaikkea. Eikä ymmärrä jäähyistäkään. Aikaisintaan 2.5-vuotiaana vasta. Ja uteliaisuus on pohjaton, kaikkea pitää kokeilla.
Jos et tunnu jaksavan, niin ota omaa aikaa enemmän.
lapsellasi on on vahva tahto. Se nostaa päätään usein yhden vuoden korvilla. Uhmaiästä ei siinä yhteydessä vielä puhuta, sen kyllä erottaa sitten myöhemmin.
Ja pohjatonta johdonmukaisuutta, eli jos joku on kielletty, se on aina ja kaikkialla täysin kielletty. Aina. Pienen lapsen kohdalla poikkeus EI vahvista sääntöä vaan häkellyttää ja saa kokeilemaan taas tuhat uutta kertaa, milloin muulloinkin säännöstä poikettaisiin...
Unohda lapselle takaisin uhoaminen, puhumattakaan tukkapöllyistä tms. oikeasti lasta vahingoittavasta touhusta! Se ei todellakaan auta, päinvastoin. Kun jaksat säilyttää malttisi ja tarvittaessa nostaa lapsen pois kielletystä paikasta tiukan " ei" :n jälkeen ja antaa vaikkapa muuta ajateltavaa siihen tilalle, oppii temperamenttisempikin tapaus sitten pikkuhiljaa, mitä häneltä odotetaan ja mitä ei.
Eli malttia. Äitiys on kasvamista, ei vain kasvattamista...
Eli tsemppiä vaan ja kärsivällisyyttä iso kasa, sitä tarvitaan seuraavat pari vuotta etenkin! Meillä esikoinen oli rauhallinen ja totteli kaikkea ekasta nätistä pyynnöstä, toinen on ollut " vähän" temperamenttisempi tapaus ja koetellut koko perheen kärsivällisyyttä etenkin tuossa 1-3-vuotiaana. Mutta nyt hänkin on ihanan empaattinen, vaikka toki yhä räiskyvämpi kuin isovelinsä =)
Eli ainoa neuvo: ole johdonmukainen ja jämpti, mutta älä räyhää tai menetä turhaan hermojasi, se ei auta mitään (päinvastoin).
Mutta usko pois, uhmaa tuo ei vielä ole, se uhma on paljon pahempaa... 1v on varmaan tajunnut minuutensa ja nyt on vaan hamillään siitä (?). Pidä vaan tiukka linja ja koita kestää. Ei tämän vaiheen pitäisi kauaa kestää.
T: 1v:n, 3,5v:n ja 5v:n äiti