Lue keskustelun säännöt.
Ero kaduttaa
17.12.2024 |
Viime vuoden elokuussa erosin miehestäni ja luulin elämäni parantuvan. Näin varmaan ajatteli moni muukin nainen kun moni pariskunta erosikin tuolloin. Kaveripiiristäkin meitä erosi yhteensä kolme paria.
Karu totuus iski kyllä aika nopeasti vasten kasvoja kun kaikki pitikin hoitaa itse lapsista siivoukseen ja ruuanlaittoon. Oli aina ties minkälaista ongelmaa jos ei talossa niin autossa. No sitten tuli uusi mies kuvioihin. Oli silmissäni mukamas maailman paras mies ja paöjon parempi kuin entinen... muutaman kuukauden alkuhuuman jälkeen alkasikin uusi suhde tuntua pahalta kun tavallinen arki astui kuvioihin. Uutta miestä ei vähääkään kiinnostanut lasteni asiat eikä liioin kotityöt.
Ei sitä uuden suhteen onnea kovin kauaa kestänyt ja viimeinen niitti oli kun mies petti minua. Luonnollisesti tuli ero.
Lapset halusivat vain olla isän työnä ja aika tuli kovin yksinäiseksi.
Lasten isällä oli taas kaikki niin auvoista. Oikein ärsytti kun minulla oli kaikki huonosti ja entisellä miehellä kaikki vaan onnistui. Yritin olla ajattelematta ensimmäistä miestäni kun tajusin kuinka hyvällä hän minua piti.
Miehellä on nyt kuitenkin uusi kihlattu ja mikä pahinta niin uusi nainen on minun vanha koulukaveri. Tämä nainen oli yhteisille tutuille vielä ihmetellyt, miksi erosin noin hyvästä miehestä ja niin ihmettelen minäkin.
Kamala myöntää, mutta ei tässä enää 30v jälkeen enää hyviä miehiä ole saatavilla. Ja jos jostain vapautuu vähääkään kunnollinen niin on heitä satapäinen naislauma piirittämässä.
Vinkkinä muille eron partaalla oleville. Älkää erotko jos toinen ei ole alkoholisti tai väkivaltainen. Kaikki asiat järjestyy varmasti kun vaan annat sille aikaa. Minä en antanut ja nyt kärsin seurauksista.
Tässä ei nyt mitään ihmeellistä huomiota haeta vaan ihan terapeuttista näppäilyä ja vertaistukea haen. Onko muilla mitään kokemuksia kerrottavana. Hyvässä ja pahassa?
Kommentit (11)
Ja samalla tuomitsee miehenkin kestämään vuosikausia perseileviä, katkeria ja elättäjää etsiviä tinder-tanttoja. Totuus on: kun on yli 30 ja varsinkin jos on yli 40, niin vain jämät on jäljellä, hyvät tietysti viety.
Itse etsin viisi vuotta ennen kuin löytyi täyspäinen, väkivallaton, töissä käyvä muija. Ennen mä pidin näitä itsestäänselvyyksinä joista nyt lähdetään vasta liikkeelle, nykyään he ovat treffipalstojen helmiä, jotka viedään heti käsistä.
Jos nyt rehellisiä ollaan, kumppanini on osa työkykyinen mutta muuten. Tämän kriteerin täyttävä= uskomaton löytö, olen ajatellut että elättämisen hinta vain täytyy maksaa jos ei halua yksin elää. Parempi kuitenkin se kuin että jompikumpi näistä kahdesta muusta kriteereistä ei täyttyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusfeminismi ja kaikki siihen liitännäinen voimaantumispaska ovat tuhonneet lukemattomia parisuhteita ja ydinperheitä ja luoneet onnettomia ihmisiä loppuiäkseen. Kannattaisi miettiä näitä asioita ennen kuin voimaantumiskiimoissaan laittaa eropaperit vetämään tai kannustaa kanssasisarta tekemään niin.
Näitä tarinoita pitäisi nostaa enemmän, että ymmärrettäisiin eron seuraukset
No, se on vähän sama kun vaihtaisi käytetyn auton toiseen, saa usein vain huonomman tilalle.
Uskoisin kuitenkin, että suurin osa eroista liittyy vakaviin ongelmiin. Itsellä oli valehtelua, epätasaista työnjakoa ja looulta myös väkivaltaa. Ei ole kaduttanut, vaikka olisin koko loppuelämäni yksin. Ja seuraa on kyllä löytynyt, mutta itse olen kahden vakavan suhteen kokemuksella tullut hyvin varovaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tunne ketään joka katuisi eroaan. Mutta jos on pieniä lapsia piäisi kyllä kokeilla pariterapiaa ennen eropäätöstä.
Ei ole kaduttanut päivääkään. Siirtyminen yksinhuoltajasta parisuhteessa yksinhuoltajaksi, helpotti asiaa huomattavasti. Yksi huollettava vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on lapsia niin uudet suhteet ovat usein vaikeita, uudella kumppanilla ei ole ns suoraa vastuuta lapsista sillä onhan heillä äiti sekä isä vaikka asuvatkin erillään. Usein odotetaan uuden kumppanin ottavan lapsista ja heidän jälkiensä siivoamisesta aivan samanlaistavastuuta kun itse vanhemman. Tottakai, kun uusi kumppani muuttaa perheeseen niin onhan hänkin vastuusta kodista ja kaikkien mukavuudesta, mutta ei loppujenlopulta kuitenkaan ole lapsien vanhempi. Tässä se kauppa on usein aika miinuksella, kun kumppanin odotetaan kaitsevan lapsia kuin oikea vanhempi mutta oikeus päätöksiin ym pysyy laillisilla huoltajilla. Ussperheessä on aina muistettava ja otettava huomioon että se kumppani ei tosiaan ole niiden lasten vanhempi, eikä samanlaista kiinnostusta voi odottaa. Jos uutta kumppania pitkäjänteisesti oikeasti todella kiinnostaa ne lasten asiaton kyseessä lottovoitto harvinaisuus.
Näin miehenä totean, että kun on 18-30 mittarissa niin miehet kilpailevat naisista ja kun mennään yli 30v kategoriaan niin naiset kilpailevat miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin kuitenkin, että suurin osa eroista liittyy vakaviin ongelmiin. Itsellä oli valehtelua, epätasaista työnjakoa ja looulta myös väkivaltaa. Ei ole kaduttanut, vaikka olisin koko loppuelämäni yksin. Ja seuraa on kyllä löytynyt, mutta itse olen kahden vakavan suhteen kokemuksella tullut hyvin varovaiseksi.
No mun mies jätti mut 20 vuoden jälkeen nelikymppisenä. Ei ollut mitään vakavaa syytä kuten alkoholismia, väkivaltaa tai huumeita eikä edes huutoriitoja. Hän vain hommasi toisen naisen ja sanoi, ettei rakasta mua enää ja mut jätettiin. Multa ei kyselty mitään. Eli mielestäni täysin turha ero, sillä eihän ne tunteet mitään alkuhuumaa voi iäisesti olla ja sitä mies lähti hakemaan muualta.
Älä nyt...
Olet vasta kolmekymppinen!
Sulla on elämää yli 50v jäljellä!
Siinä ajassa löytää montakin kunnon miestä, kunhan lähtee ajatuksella ihmisten ilmoille.
Tinderistä ei löydy mitään hyvää.