Mitä ajattelet ihmisestä, joka ei usko että on olemassa nepsy-oireita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon kyllä että nepsyoireita on olemassa, mutta uskon myös että kaikki nykyään diagnosoidut nepsyoireet eivät ole nepsyoireita vaan oireilua elämäntilanteesta. 

Kolmella ystävälläni fiksut ja pärjäävät lapset ovat saaneet nepsydiagnoosit vanhempien eron jälkeen, viimeistään silloin kun toinen vanhemmista on repinyt lapsen mukaan nopeasti johonkin hämärään uusperhekuvioon. Itsekin sekoilisin varmasti töissäni ja muussakin elämässä, jos joutuisin yhtäkkiä asumaan ventovieraiden ihmisten kanssa ja kokoajan olisi ikävä jotain itselleni tärkeää ihmistä (lapsen tapauksessa toista vanhempaa).

Kun oma lapseni diagnosoitiin, perhehistorian läpikäynti ja sekä perheen että lapsen tunne-elämän psykologinen arviointi oli osa prosessia osittain juuri siksi, että kuvaamasi kaltaiset virhediagnoosit jäisivät pois. tutkimuksissa ihan oikeasti haluttiin selvittää

Tiedän kyllä miten diagnoosi tehdään. Minullekin on se tehty sekä lapsille, ja olen käynyt haaatattelut useaan kertaan eri lääkäreiden ja psykologien kanssa. 

Mutta nykylasten päät tuhotaan laitteilla jo pienenä, niin niitä keskittymisvaikeuksia ja ongelmia on jo varhaislapsuudesta saakka. Annetaan laite käteen leikin tai lukemisen sijaan. Autossa, ravintolassa, missä vain jos on joutilas hetki. Jossain jopa lähes neljännes ikäluokan pojista alkaa saamaan diagnoosia, kun normaali määrä voi olla jotain muutaman prosentin paikkeilla. Se tilanne ei ole enää kenenkään hanskassa.

Vanhemmat voi kertoa haastattelussa mitä tahtovat. Ovat lukeneet oireet netistä ja kertaavat ne haastattelussa. Yksi lääkäri kysyi minkä diagnoosin haluat ja sellainen kirjoitettiin. 

Että siltä puuttuu reippaasti sivistystä.

Sana nepsy on harvinaislaatuisen rasittava. Kiva gallpu muuten. Ei vain näy missään.