Tuttavan ongelma; on hyväntuulinen lasten kanssa, kun mies on töissä ja työmatkoilla,

Pitäisi ottaa ero, mutta ei jaksa alkaa siihen.

tekijä, joka sotkee hyvin rullaavan arjen.

kun mies poissa, tietää että itse on tehtävä kaikki ja myös homma pyörii oman mielen mukaan. Eikä mies ole vaatimassa ja aikaa viemässä.



Kun äijä kotona, odottaa koko ajan että sekin osallistuisi johonkin , ja kun ei sitä tee (tarpeeksi ainakaan) niin ärsyttää. Ja se purkautuu lapsiin :-(.



Tuttuni ollessaan yh, ja ehtiessään vaikka mitä (aina siistiä jne.) totesikin, että hänellä on aikaa kun ei ole miestä talossa, että mies vie aikaa.

Ja se on tavallaan ihan totta.

mies on paljon töissä ja hyvin pärjään lasten kanssa päivät ja illat. Kuitenkin hölmönä odotan niitä päiviä kun ehtii olla kotona ja sitten kun ei siitä kuitenkaan ole paljoa apua niin hermostun.....

Vierailija:

kun mies poissa, tietää että itse on tehtävä kaikki ja myös homma pyörii oman mielen mukaan. Eikä mies ole vaatimassa ja aikaa viemässä.

Kun äijä kotona, odottaa koko ajan että sekin osallistuisi johonkin , ja kun ei sitä tee (tarpeeksi ainakaan) niin ärsyttää. Ja se purkautuu lapsiin :-(.

Tuttuni ollessaan yh, ja ehtiessään vaikka mitä (aina siistiä jne.) totesikin, että hänellä on aikaa kun ei ole miestä talossa, että mies vie aikaa.

Ja se on tavallaan ihan totta.

että saisi miehen esim osallistumaan enemmän kotitöihin tai haluaisi

kuulla mieheltä jotain tyyliin, että " voi voi kun sulla on rankkaa, anna minä hoidan lapset, rentoudu sinä vaan , rakas vaimoni" tms

On vähän tuollaisesta omakohtaisia kokemuksia, jotenkin ärsyynnyn miehen läsnäolosta kun siitä ei kuitenkaan ole paljon iloa täällä kotona

Tässäpä olisi Vauva-lehdelle artikkelin aiheen tynkää. Taitaa olla lapsiperheessä yleinen ilmiö.



Mielelläni kuulisin aiheesta lisää. Kai joku asian tiimoilta viisastunut parisuhdeterapeutti/psykologi osaisi kertoa.

minä kun oon luullut olevani ainoa!! paska ukko jota on nyt ehkä pakko sietää. oon miettinyt että jos voisin jäädä tähän nykyiseen asuntoon lasten kanssa niin heti eroaisin. täytyy toki lapsia miettiä mutta musta tuntuu että lapset kärsii enemmän tästä tämmösestä tilanteesta.

Eilisestä illasta asti olen miehelle pitänyt mykkäkoulua kun ei kertakaikkiaan mitään tapahtu kotona jos en erikseen sano. Meillä vanhin lapsi täyttää kohta kolme ja mies ei edelleenkään muista koska pitää antaa ruokaa ja koska välipalaa. Ei myöskään ole kertaakaan lähtenyt muksujen kanssa ulos ihan vaan leikkimään, mutta jos pyydän menemään ulos muksujen kanssa (jos mun pitää vaikka siivota) niin lähtee äidilleen ja tekee siellä omia hommia ja anoppi siis hoitaa lapset. Ja taas pääsi mies lusmuilee!



Eilen illalla ehdotin, että lähtisimme yhdessä tämänamuiseen talvitapahtumaan. Vastaus kuului; moneltä se alkaa? No emmä tiedä, ei kai me nyt sellaseen, siel on niin kylmäkin!!! Ja aagrrh! Siinä vaiheessa mä lähdin sohvalle nukkumaan. Ei kertakaikkiaan pystynyt enää olemaan samassa sängyssä sen kanssa. Taisi taas mies tajuna mista olen vihainen kun sain tänään maata sohvallea kokonaiset kaksi tuntia kun se leikki lapsien kanssa lastenhuoneessa.



Eli kyllä taita syy olla juuri se että aina olettaa miehen tekevän jotain ja sitten se ei kuitenkaan tee.. ainakaan ilman että pyytää sen 1000 kertaa. Kyllä mäkin aika usein mietin, että olis varmaan helpompaa ilman ukkoa!