Miten te saatte lapset oppimaan puhumaan?

tuasta syystä en vie lapsia perhepäivä hoitajalle, koska eivät monetkaan ymmärrä mitään lapsen kehityksestä ammattilaisella tasolla.

sä olisit tehnyt mun esikoisesta psyykkisesti sairaan. hänellä nyt 5v. kehitysvamma diaknoosi ja hän ei todellakaan opi puhumaan. suloinen söpö poika ulkoisesti ja moni häntä terveenä piti. karmeeta jos dysfaattinen lapsi joutuu sulle hoitoon. onneksi lapsella joka oli luonasi hoidossa oli vaan viiveinen puheenkehitys.

Onko teillä jotain vikaa luetunymmärtämistaidossa? Minähän nimen omaan kirjoitin, että keino toimii vain niillä, jotka eivät viitsi opetella puhumaan. En tietenkään toimi noin, jos ei ole aivan selvää, mistä on kyse.



14

Itsellä 10v dysfasia lapsi. Osaan viitomakieltä ja piktokuvat tuttuja. Tiedän paljon puheenviivästymisestä. Oma lapseni oli 3v pvkodin erityisryhmässä jossa ei osattu edes tukiviittomia. Kiitos sinulle joka et vie lastasi pph:lle!!!!!!!!

Meillä esikoinen alkoi puhua 10kk iässä. Sitä ennen en kyllä lukenut hänelle yhtään kirjaa, lauloin ihan satunnaisesti enkä muutenkaan ollut mikään kova höpöttämään vauvan kanssa. Sitten vasta alettiin juttelemaan lapselle enemmän, kun tämä jutteli takaisin.



Tuossa ap:n mainitsemassa iässä meillä poika on kyllä puhunut jo ihan niin kuin muutkin ihmiset, normaalia puhekieltä taivutuksineen ja laajalla sanavarastolla.

Pari kuukautta seuraavaan aikaan.



Vuoden ikäsestä ollaan seurattu puhetta. Ei ole kun pari oikein lausuttua sanaa. Joskus tulee jopa takapakkia.

Ollaan juteltu neuvolassa asiasta vissiin joka kerralla kun on käyty, kerrottu että lapsen isällä on keskivaikea lukihäiriö. Molemmilla vanhemmilla ollut hankala itse sanoa S tai R.

Meillä lapsi nyt sanoo sanasta yleensä alku -tai loppu tavun: maito = -to tai jättää vaikeita kirjaimia sanomatta: juusto = -uusto.



Tähän ei vaikuta kyllä mikään loruttelu, laulut tai lukemiset -kirjojen kuvien katselu ja niistä jutustelu selvällä ja yksinkertasella tavalla " toi on pupu" tai " lintu lentää" ja kaikkea painotetaan rauhassa ja selvästi!

On kokeiltu meilläkin. Jokseenkin tuntuu jopa loukkaavalta kun jokkut sanoo " Puhukaa niille vaan enempi tai selvemmin!"

Olen koittanut keksiä sanoille helpompia versioita: Lehmä - ammu, jos lapsi ei osaa sanoa lammas niin olen huomannut että innostuu kuitenkin jos tietää että lammas sanoo: " Mää" .



Joskus on turhautunu kun tiedän että lapsi haluaa mehua -tai väliin maitoa. Ja kiukkuspäissään ajattelen että olen kuin en ymmärtäisi lasta. Se on musta lasta kohtaan väärin koska lapsi ei vaan SAA puhetta oikein ja minä ajan lapsen tuskaan koska ei saa maitoa tai mehua jota haluaa eikä ymmärretä puheesta. Meillä lapsi ainakin reagoi tuskastumiseensa kun ei sanoja tule oikein niin että ymmärretään.

Hoidossakin lapseni joskus hermostuu ja heittää leluja pois kun toiset ei ymmärrä mitä lapseni haluaa sillä leikkiä..



Meillä on pienempi lapsi 1,5- vuotias ja tuntuu että sama meno jatkuu -ehkä jopa hankalampana. Esikoisella oli kolme-neljä sanaa tässä iässä, pienemmällä ei ole oikein mitään. Kiinnostusta löytyy tietää mikä jokin esine tai asia on, mutta ei halukkuutta sanoa sitä itse. Jos kysyy " Missä kello?" osaa huoneesta löytää sen.



Meillä pojat on ihan tavallisia lapsia, osaa pukea, riisua, leikkiä, ne ei vaan puhu.. Ja musta äitinä on tarve auttaa, koitan olla syyllistämättä itseäni. Kun isompi lapsi on rohkea kokeilemaan uusia sanoja, koitan rohkaista vaan sanomaan niitä. Joskus on ihana kun lapsi oikein yrittää 5 kertaa sanoa samaa sanaa. Yleensä meinaan lapsi kokeilee kerran. Se mykistää. Ja tuntuu upeelta kun sana tulee koko 2- vuotiaan voimalla oikein.

Jos lapsesi osaa jo kymmeniä sanoja ja lauseita mitään hätää ei ole niin kuin jotkut kirjoittaa.

Meidän ujo ja rauhallinen puhui puolitoistavuotiaana ties kuinka pitkiä lauseita ja osasi satoja sanoja. Nuorempi vilkas touhottaja on plajon hitaampi. Sama pätee tuttavien lapsiin!

kypsyydestä kiinni koska lapsi puhuu. Siihen ei vaikuta luonne mitenkään!!!!

Koska sinä ja miehesi olette oppineet puhumaan?



Poika-serkkuni (3kpl) oppivat puhumaan lähempänä kolmea vuotta, eli aika myöhään keskimääräiseen verrattuna. Heillä oli myös tätä, että osoittelivat sormella ja saivat näin haluamansa, ei " tarvinnut" puhua. Heidän äiti ymmärsi poikia, muttei kukaan muu. Ihan kunnon kavereita heistä kasvoi. Olen myös kuullut lapsista, jotka puhuvat vain sanoja ja sitten ihan kuin yhdessä yössä oppivat puhumaan pitkiä lauseita. Nämä ovat niin kovin yksilöllisiä asioita.



Meillä nuorempi poika on nyt 1v10kk ja puhuu mielestäni ihmeen hyvin jo useamman sanan lauseita. Hän myös toistaa lähes kaiken kuulemansa. Vanhempi oppi puhumaan muistaakseni myöhemmin. Vanhemmalle ihan varmasti puhuttiin, luettiin, laulettiin enemmän aikuisten toimesta kun oli aikaa (muka) enemmän. Toki tälle pienemmällekin on samaa tehty ja nuoremmat vissiin kypsyvät toisinaan nopeammin kun on kotona jo malli.