En sovellu mihinkään työhön
Vähän dramaattinen otsikko, sillä en ole ollut koskaan työttömänä. En ole kuitenkaan koskaan yli 20 vuoden työkokemuksen aikana koskaan tuntenut sopivani mihinkään työhöni.
Aspatöihin olen liian epäsosiaalinen introvertti, enkä ole hyvä ihmisten kanssa. Tehdastöissä oli kivaa, mutta kroppani ei kestä sitä, jouduin vaihtamaan alaa terveyssyistä. Yksinkertaisimmissakin toimistohommissa suoriudun alkuun ihan ok. Sitten alan unohtelemaan sitä sälää, joka pitäisi hoitaa ja asioita jää rästiin. Sitten alan stressaantumaan, kunnes olen ihan loppu. Tässä vaiheessa olen etsinyt uuden työpaikan, mutta vaikuttaisi, että vika on minussa. Yritän sen lyhyen tauon työpaikkojen välillä jotenkin toipua. Sama toistuu uudessa paikassa.
Työelämää olisi vielä 25 vuotta jäljellä. En tiedä, montako stressi-lähesburnoutia enää kestän, mutta itsensä pitäisi jotenkin elättää. Pitää varmaan alkaa pelaamaan lottoa.
Kommentit (34)
Työelämä tuntuu olevan suunniteltu sosiaalisille tai muuten superihmisille. Henkisesti tai fyysisesti heikoille on vähemmän vaihtoehtoja. Suorittavat työt vielä vähenevät koko ajan, joten suurempi joukko tulee olemaan väliinputoajia. Epäsuosittu mielipide, mutta kaikista kansalaisista ei ole asiantuntijatyöhön.
Millaista on kevyt tehdastyö? Olen eri, mutta kiinnostaisi.
Ei se helpommaksi muutu kun ikää tulee. Sitä alkaa pelätä muutosneuvotteluita ja potkuja kun uutta työtä on hankala enää löytää.
Vierailija kirjoitti:
Millaista on kevyt tehdastyö? Olen eri, mutta kiinnostaisi.
Robotit korvaavat tehdastyön, siellä ei kannata uraa tehdä. Ap:lle voisi sopia kirjanpitäjä ammattina. Toimistotyötä, mutta selkeä kaava ja rutiini.
Eikö kirjanpitokin pitänyt siirtyä roboteille tai tekoälylle?
Työ on vaan työtä, siitä ei kannata stressaantua.
Suomessa onkin aika palikkamaisia aloja. Ehkä tiedät paremmin mistä pidät elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Työ on vaan työtä, siitä ei kannata stressaantua.
Miten siitä voi olla stressaantumatta, jos tuntuu, ettei pärjää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta näyttäisi, että sulla voisi kuitenkin olla potentiaalia selviytyä ihan hyvin niistä "yksinkertaisista toimistohommista", jos vaan motivaatiota on, koska kerran selviät aluksi ihan ok. Tuollaisen unohtelun ja rästiin jäävien asioiden korjaamiseen on paljon self help kirjoja ja tuottavuus-appseja. Itselläni on ADHD ja käytän tällaisia, esim. Bullet journalia, Pomodoro Timeriä jne. Vaatii toki kurinalaisuutta ja motivaatiota, mutta ei se ole niin paha kun siihen tottuu. Itse teen keskittymistä vaativaa koodaustyötä diagnosoituna ADHD:na ja ihan hyvin menee, kun hyödynnän apukeinoja.
Olen oikeasti miettinyt, onko minulla ADHD, vai onko kaikilla sama tilanne. Unohtelen valitettavan paljon, mutta siinä keskittymistilassa saan viikon työt tehtyä parissa tunnissa. Ja sitten tunnen syyllisyyttä epätasaisesta suoriutumisesta. Se taas johtaa stressiin, ahdistukseen ja uupumiseen. K
Mulla on tuota ihan samaa. En tosin unohtele paljon mitään, kun käytän kalenteria, listoja ja muistutuksia. Mulla ei ole mitään diagnoosia, mutta 99% varmuudella en ole ihan neurotyypillinen. Olen vaan aina kompensoinut puutteitani joillain keinoilla ja muilla taidoilla, ja ihmetellyt, miksi muiden elämä sujuu ja oma ei. Vasta yli 40 ymmärsin, että ne muut on erilaisia ja niiden aivot toimii eri tavalla. En käsitä, miten siinä kesti niin kauan.
Työttömänä yli 10 vuotta ja nautin elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Työterveyslääkärille, jos on nuppivaivaa.
Työelämästä on tehty epäinhimillisen kuormittavaa (liiallinen tehostaminen). Ratkaisu ei voi olla kaikille nappia naamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän samassa tilanteessa, aina olen ollut töissä, mutta älyttömällä kuormituksella vetänyt. Nykyinen työ taas on ihan unelma, mutta miksi, niin eihän tämä entisiin verrattuna ole oikeastaan työ ollenkaan: ei aamuherätyksiä, ei täysiä päiviä, ei juurikaan vastuuta eikä muistettavaa, ei nillityksiä vaan mukava pieni työporukka jne :D miten tulen ikinä tämän jälkeen jaksamaan ja pärjäämään yhtään missään ns oikeissa töissä, apua?!?! Mutta kiitos teille kannustaville kommentoijille, jotka uskovat että on oikeus pyrkiä just itselle sopivaan työhön, eikä aina vääntyä ihan mutkalle ulkopuolisten vaatimusten vuoksi :)
Kuulostaa ihan lottovoitolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista on kevyt tehdastyö? Olen eri, mutta kiinnostaisi.
Robotit korvaavat tehdastyön, siellä ei kannata uraa tehdä. Ap:lle voisi sopia kirjanpitäjä ammattina. Toimistotyötä, mutta selkeä kaava ja rutiini.
Kiireistä ja työtä on paljon. Varsinkin alkuvuodesta painetaan pitkää päivää.
Olen oikeasti miettinyt, onko minulla ADHD, vai onko kaikilla sama tilanne. Unohtelen valitettavan paljon, mutta siinä keskittymistilassa saan viikon työt tehtyä parissa tunnissa. Ja sitten tunnen syyllisyyttä epätasaisesta suoriutumisesta. Se taas johtaa stressiin, ahdistukseen ja uupumiseen. Kiitos kannustavista viesteistä.
Ap