Lukeeko kukaan enää kirjoja?

Luetaan koko perhe ja paljon. Lapsenlapset oikeita himolukijoita, saavat useita kirjoja taas joululahjaksi. He osaavat onneksi lukea ja kirjoittaa, ovat esiteinejä ja teinejä. Kaikki tuon ikäiset eivät osaa enää kumpaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Luen ja paljon. Tällä hetkellä menossa useampikin kirja, Fast like a girl (kertoo naisten paastoamisesta ottaen huomioon hormonaaliset vaihtelut), Milja Kauniston Corpus (Ranskan vallankumousaikaan sijoittuva fiktio; jossa ripaus todellisuutta), Virpi Hämeen-Anttilan Minun Intiani (matkakertomus Intiasta) sekä Euroopan monarkit (sukututkimuksellinen lähestymistapa Euroopan kuningashuoneisiin).

Tajuatko ollenkaan, että nuokin asiat olisit voinut kokea itse? Nyt vain luet ja seuraat vierestä jonkin toisen elämää etkä elä itse

Vierailija kirjoitti:

Mikä kirottu o proosa.....? Totta kai luen. Rikoksia, murhia yms vastaavaa. Ei oo välii, minkä maalainen kirjailija, kuha se o suomennettu. Ja siis oikeaa kirjaa, en mitään noloa nettikirjaa yms. 

Sama juttu, fyysinen kirja pitää olla! Luen joka ilta, auttaa hyvin rauhoittumaan ja saa paremmin nukuttua. Lomalla ehdin lukemaan vielä enemmän. Juuri ostanut kirjapaketin tori.fistä, kesälukemista tuli monta kirjaa. Eikä maksanut montaa euroa.

Luen paljon dekkareita, ruokakirjoja sekä elämäkertoja. 
Myös lasten kanssa luetaan paljon, olen tyytyväinen että tykkäävät sekä kuunnella että lukevat paljon itse.

Luen just Tuomas Akvinolaisen kuvausta enkeleistä. Seuraavaksi Kantin Moraalin metafysiikan perusteet. Molemmat olen lukenut aikanaan, mutta kaipaan aivojumppaa ja filosofiaa. 

Muutama viikko sitten lainasin pari paksua kirjaa kirjastosta. On niin paljon muuta tekemistä ollut, etten ole vielä kerennyt lukea niitä loppuun, joten uusimiseksi menee. Ja kun ei juhannuksena varmaankaan ole mitään muuta kuin oleilua kotona, niin lainaan varmaan yhden kirjan vielä lisää.

Luen 5-7 kirjaa viikossa riippuen teoksen paksuudesta. Ja ehdottomasti pitää olla fyysinen kirja, äänikirjoja en suostu kuuntelemaan. Tällä hetkellä kesken Profeetta Muhammadin elämäkerta.

Minä luen työkseni, tällä hetkellä Jo Nesbøn ensi syksynä ilmestyvää Harry Hole -dekkaria Nådeskudd.

Elämänkerrat: Frank Sinatra, Hitchcock, Joan Collins,  Montgomery Clift, Onassis, David Niven, ym. Sitten kaikki Joel Dickerin kirjat, joitain dekkareita. Täytän kirjahyllyä sitä mukaa kun löydän oikein mieluista luettavaa. Välillä luen illalla sängyssä välillä menee sohvalla pötköttäen parikin kirjaa viikossa.

Just luen Halla-Ahon elämäkertaa. Sitä uutta, Markku Heikkilän versiota.

Kaikki kirjallisuustyöläiset lukevat kirjoja.

Tietysti lukee. Joka ilta luen pääasiassa romaaneja ja välillä omaelämäkertoja, ja nyt viimeisin ostokseni Ilmarinen 1941, uusi tutkimus johtanut kirjan kirjoittamiseen.

Dekkareitä luen vain hyvin vähän, yhtä kotimaista ja yhtä amerikkalaidta naiskirjailijaa, heillä tosiasioihin perustuvia kirjoja.

Olen aina lukenut paljon. Kotitöitä tehdessä ja lenkillä kuuntelen äänikirjoja. Kun aikuiset lapset perheineen tulevat kylään, jutellaan usein kirjoista. Myös lapsenlapset kertovat lukemistaan kirjoista. Hekin, jotka eivät vielä itse osaa lukea. 

Olen lukenut aina paljon, se on oleellinen osa elämääni.  Lapsuudenperheeni arvosti kirjallisuutta, samoin nykyinen seurustelukumppanini,  olen siis onnekas.  Ikävä kyllä digiaika on huonontanut vähän omaakin keskittymiskykyäni, mutta paperikirjoista en luovu. Omassa kotikirjastossani on satoja kirjoja, samoin kirjastossa käyn paljon. Äänikirjoihin en siirry koskaan, autossa kuuntelen musiikkia ja kotona lepuutan kuuloaistiani.   Joel Haahtelaa olen lukenut paljon viime aikoina, pidän pohdiskelevasta, syvällisestä tyylistä.