Miten toimit kun tunnet että sun kumppani käy etäisemmäksi?

Ehdotan jotain yhteistä tekemistä. Jos menee vaikeaksi niin lopetan itse panostamisen ja siirryn eteenpäin. Suomalaisista iso osa miehistä on pettäjiä ja vähintäänkin henkisiä pettäjiä, en tuhlaa aikaani sellaiseen roskaan. Siinähän sitten ihmettelee kun pornorunkkailut ja haaremien keräilyt johtavat siihen että oikeat naiset kaikkoavat, ei kiinnosta

Kysyn, mikä vaivaa. Kunnon vastausta ei yleensä saa. Siinä kohtaan siirryn elämässä eteenpäin. Ehkä hetken odotan, jos tilanne itsekseen palautuisi normaaliksi, mutta en tee itse aloitteita sen eteen. 

Seuraan asiaa vähän aikaa, sillä voi olla joku vaihe menossa, jos menee ohi ok, jos ei mene ohi, kysyn asiasta. Keskustelua asiasta ja päätös mitä asialle tehdään.

Totean, että kaikkea aikansa ja heihei. Alan elää niin kuin toinen ei siinä kohta enää olisi. Yleensä tuollaisella ihmisellä on kumppani katsottuna muualla ja siksi ottaa kotona henkisen eron. Sen mieli on sen toisen luona, joten ohi on ja mitä sitä ripustautumaan ihmiseen joka ei halua olla siinä.

Pitkässä suhteessa tulee etääntymisen ja lähentymisen kausia. Jossain vaiheessa tilanne äityy riidaksi. Sitä kun selvitellään, taas löydetään yhteys. Näin meillä mennyt 23 vuotta. Kaikista olennaisinta on mielestäni se, että uskalletaan puhua myös vaikeista asioista. 

Menen paniikkiin, alan roikkua liikaa toisessa ja hän vetäytyy entistä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan jotain yhteistä tekemistä. Jos menee vaikeaksi niin lopetan itse panostamisen ja siirryn eteenpäin. Suomalaisista iso osa miehistä on pettäjiä ja vähintäänkin henkisiä pettäjiä, en tuhlaa aikaani sellaiseen roskaan. Siinähän sitten ihmettelee kun pornorunkkailut ja haaremien keräilyt johtavat siihen että oikeat naiset kaikkoavat, ei kiinnosta

Kyllä tuolla meillä asuvalla pettäjällä on munat jalkojen välissä vaan reissuissa.  Kummasti oli tullut Turkkilainen Facebook kaverikin reissun jälkeen.

Introverttejä tapaillessa olen huomannut, että tätä loittonemista aika ajoin tapahtuu, mutta se myös palautuu kun antaa toiselle omaa tilaa. Jollekin se oman tilan tarve kestää vain päiviä, toinen voi tarvita viikkoja. Kuukausia en sentään ala katselemaan, mutta pari-kolme viikkoa esim. kuormittavassa työtilanteessa ei vielä kaada suhdetta.

Itsekin toki olen introvertti, joten ymmärrän tätä puolta. Onhan henkisesti kuormittuva kumppani varmasti sellaiselle raskas, jolla itsellään on erilainen tarve toisen läheisyydelle. Minulle riittää, kun se yhdessä oleminen on sitten antavaa ja läsnäolevaa.

M

Panen sitä niin alkaa taas läheisyyttä löytymään.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan jotain yhteistä tekemistä. Jos menee vaikeaksi niin lopetan itse panostamisen ja siirryn eteenpäin. Suomalaisista iso osa miehistä on pettäjiä ja vähintäänkin henkisiä pettäjiä, en tuhlaa aikaani sellaiseen roskaan. Siinähän sitten ihmettelee kun pornorunkkailut ja haaremien keräilyt johtavat siihen että oikeat naiset kaikkoavat, ei kiinnosta

Ei sulla miestenvihaajalla ole miestä ollutkaan.

Etäännyn itsekin ja keksin kivaa tekemistä itselleni. Otan omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Seuraan asiaa vähän aikaa, sillä voi olla joku vaihe menossa, jos menee ohi ok, jos ei mene ohi, kysyn asiasta. Keskustelua asiasta ja päätös mitä asialle tehdään.

Kun sä seuraat asiaa niin pystytkö siis itse olemaan ihan samanlainen kuin aina? Et annan sen vetäytymisen vaikuttaa mitenkään? Olet kuin et huomaisikaan mitään? 

Kysyn, kuka se toinen on 

Nostan. Mulla on tämä tilanne tosiaan päällä. Mun kumppani ei enää ole samanlainen kuin vaikka vuosi sitten. Ei panosta enää samalla tavalla. En tiedä miten olla. Asia vaivaa mua ja tiedän että hänkin huomaa sen eikä se varmasti auta. Mutta en oikein osaa itsekään olla samanlainen kuin ennen. Silloin kun kaikki oli vielä tosi hyvin. 

Tää on sellainen noidankierre. 

^^

Jos kyse on kumppanista, niin tulkitsen, että ollaan oltu yhdessä jo pidemmän aikaa.

Otan asian puheeksi ja sanon, että kaipaisin enemmän yhteistä tekemistä ja yhteisiä keskusteluja. Tilanne on yleensä korjaantunut sillä.

Up

Ota miehen moloa poskeen niin alkaa taad lähenemään

Vierailija kirjoitti:

Nostan. Mulla on tämä tilanne tosiaan päällä. Mun kumppani ei enää ole samanlainen kuin vaikka vuosi sitten. Ei panosta enää samalla tavalla. En tiedä miten olla. Asia vaivaa mua ja tiedän että hänkin huomaa sen eikä se varmasti auta. Mutta en oikein osaa itsekään olla samanlainen kuin ennen. Silloin kun kaikki oli vielä tosi hyvin. 

Tää on sellainen noidankierre. 

MItä tarkoitat tässä yhtyedessä panostamisella? Joka suhteeseen tulee arki jolloin ne alun suurimmat lepertelyt jäävät pois.

Vierailija kirjoitti:

Ota miehen moloa poskeen niin alkaa taad lähenemään

Tai laittaa sukkanuhat kireälle ja babydollin lyhyelle niin kohta lähentymistä tapahtuu