Miksi haudoilla käyminen on joillekin niin tärkeää?
Kommentit (56)
Käyn siistimässä sitä. Kastelemassa kukkia kesällä. Talvella vien joskus kynttilän palamaan. Mä teen näin ja toiset tehkööt toisella tavalla.
Miksi siellä ravataan koko ajan. Myös muilla on kuulemma isommat kukat. Huokaus.
Eiköhän se ole jokaisen oma asia. Minä käyn lapseni haudalla joka päivä, eikä minun tarvitse selittää sitä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä haluaa konkreettisen muistelupaikan. Osa ymmärtää että sitä ihmistä ei enää ole, eikä hän ole enää se ruumis siellä haudassa.
Hautoja myös hoidetaan. Vain siten hautausmaat pysyvät osana kulttuuria.
Vierailija kirjoitti:
Miksi siellä ravataan koko ajan. Myös muilla on kuulemma isommat kukat. Huokaus.
Vain pikkukaupunkien pikkusieluiset ihmiset ajattelevat noin. Haudalla käyminen ei ole velvollisuus vaan oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole jokaisen oma asia. Minä käyn lapseni haudalla joka päivä, eikä minun tarvitse selittää sitä kenellekään.
Juuri näin. En ikinä ihmettelisi sitä, että lapsensa menettänyt vanhempi käy päivittäin haudalla. Jokainen saa omaa suruaan käsitellä ja kokea juuri niin kuin se hänelle parasta on.
Hautausmaa tarjoaa suremiseen parhaan mahdollisen ympäristön.
Miksiköhän tätäkin pitää ees kysyä? Onko otsikoista puutetta vai yritätkö vääntää tästä jotain surkeeta antropologia-gradua?
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä haluaa konkreettisen muistelupaikan. Osa ymmärtää että sitä ihmistä ei enää ole, eikä hän ole enää se ruumis siellä haudassa.
Senast borde väl även trögaste begripa det då bulldozern kommer tjugo år efter begravningen och gör mera utrymme för flera lik i samma hål.
Vierailija kirjoitti:
Hautausmaa tarjoaa suremiseen parhaan mahdollisen ympäristön.
Ja sitten taas, ei myöskään koskaan pidä vähätellä sitä, että joku ei kokisi suurta surua, jollei haudalla käy.
Häpeä. Jos tutut huomaa ettei hautaa hoideta. Mummot kyylää.
Vierailija kirjoitti:
Käyn siistimässä sitä. Kastelemassa kukkia kesällä. Talvella vien joskus kynttilän palamaan. Mä teen näin ja toiset tehkööt toisella tavalla.
Samoin minä, käyn n. 20 km päässä olevalla hautausmaalla kesäisin joka viikko. Siistin kukat ja kastelen ne. Syksyllä ja talvella vien kynttilän ainakin itsenäisyyspäivänä, jouluaattona, uudenvuodenaattona ja loppiaisena, muutaman muunkin kerran. Paitsi, että hoidan muutamaa sukulaisteni hautaa, tykkään kovasti kävellä hautausmaalla ja tutkia eri hautoja. Minun ei tarvitse selittää kenellekään, miksi tykkään tehdä näin. Se on oma asiani eikä keneltäkään pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole jokaisen oma asia. Minä käyn lapseni haudalla joka päivä, eikä minun tarvitse selittää sitä kenellekään.
Juuri näin. En ikinä ihmettelisi sitä, että lapsensa menettänyt vanhempi käy päivittäin haudalla. Jokainen saa omaa suruaan käsitellä ja kokea juuri niin kuin se hänelle parasta on.
On sellaisiakin vanhempia jotka eivät koskaan käy kuolleen lapsensa haudalla, koska he eivät kestä sitä ajatusta. Minä kestän, ja lisäksi olen vastuussa siitä että kaikki on haudalla hyvin. Hautausmailla tapahtuu paljon ilkivaltaa, ja haudathan ovat luonnon armoilla.
Vierailija kirjoitti:
Häpeä. Jos tutut huomaa ettei hautaa hoideta. Mummot kyylää.
Vtut mummoista, mutta routa voi nostaa hautakiveä niin että se kaatuu hautausmaan työntekijän jaloille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautausmaa tarjoaa suremiseen parhaan mahdollisen ympäristön.
Ja sitten taas, ei myöskään koskaan pidä vähätellä sitä, että joku ei kokisi suurta surua, jollei haudalla käy.
En pidäkään, mutta väitän että hyvä ja terve suru viihtyy hautausmaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä haluaa konkreettisen muistelupaikan. Osa ymmärtää että sitä ihmistä ei enää ole, eikä hän ole enää se ruumis siellä haudassa.
Senast borde väl även trögaste begripa det då bulldozern kommer tjugo år efter begravningen och gör mera utrymme för flera lik i samma hål.
Men de är ju samma släkt, om man kommit ihåg att betala för graven.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole jokaisen oma asia. Minä käyn lapseni haudalla joka päivä, eikä minun tarvitse selittää sitä kenellekään.
Juuri näin. En ikinä ihmettelisi sitä, että lapsensa menettänyt vanhempi käy päivittäin haudalla. Jokainen saa omaa suruaan käsitellä ja kokea juuri niin kuin se hänelle parasta on.
On sellaisiakin vanhempia jotka eivät koskaan käy kuolleen lapsensa haudalla, koska he eivät kestä sitä ajatusta. Minä kestän, ja lisäksi olen vastuussa siitä että kaikki on haudalla hyvin. Hautausmailla tapahtuu paljon ilkivaltaa, ja haudathan ovat luonnon armoilla.
Totta. Eikä se tee heistä yhtään vähemmän surevia. Ylipäätään menetyksen suru on sellainen mistä ei voi sanoa " tiedän miltä susta tuntuu". Jokainen kokee suuren menetyksen omalla tavalla.
Olen aina käynyt hautausmailla. Niissä on rauhallinen ja historiallinen tunnelma. Myös jotain mystistä.
Osa ihmisistä haluaa konkreettisen muistelupaikan. Osa ymmärtää että sitä ihmistä ei enää ole, eikä hän ole enää se ruumis siellä haudassa.