Ensimmäiset lapsenlapset ovat erityisiä. Nuoremmat jäävät hännänhuipuiksi.
Niinkuin on lastenkin kanssa ollut, että vanhin tai vanhemmat ovat ne tärkeämmät ja hännänhuipun osa jää nuoremmille.
Samoin olen huomannut lastenlasten kanssa. Itsekin tätä ennen kritisoin, kun katselin isovanhempieni toimintaa, mutta nyt ymmärrän sen mitä mummo sanoi, etä vanhin lapsenlapsi on se kaikista rakkain.
Minulla on nyt jo lapsenlapsia ja niihin vanhimpiin olen luonut läheisen suhteen. he ovat olleet yökylässä ja ollaa käyty reissuilla, mutta nuorempia en enää jaksa, koska johonkin se raja on vedettävä. Ei aika, voimat ja rahat riitä, jos alkaa kaikkia muistamaan jouluna ja syntymäpäivänä ja viemään huvipuistoon. Poikani suuttui kun hän pirstasi minulle siitä, että en suostu hoitamaan hänen lastaan ja hyysään vain muita lapsenlapsia. Totesin vain, etä missäs paska muualla kuin rattailla. Ei ole sen jälkeen yhteyttä ottanut.
Kommentit (9)
Jaa. Mulle joka ikinen lapsenlapsi on yhtä rakas.
Mun äitiä kiinnostaa lapsenlapset lähinnä varhaislapsuuden ajan. Painuu unholaan iän myötä.
Itse olin nuorin ja mummo jäi syntymäni aikoihin eläkkeelle niin sain kyllä extrahuomiota. Serkutkin hemmotteli minua koska olin vuosia nuorempi. Osa serkuista oli jo aikuisia tai teinejä.
Siivusta olen seurannut miten iltatähtiä paapotaan aikuisenakin
Ei taida mummut ja papat jaksaa määräänsä enempää lapsia. Siinä on raja. Ehkä yhdelle yksi ja toiselle toinen.
Itselläni on nyt iltatähdet ja vanhemmilla on jo ikää. Eivät jaksa enää samalla lailla huomioida näitä nuorempia kuin vanhempia lastenlapsiaan. Ymmärrän sen oikein hyvin. Parhaansa silti tekevät ja yrittävät olla tasapuolisia.
Me oltiin niitä mummun viimeisimpiä lapsenlapsia, äiti oli iltatähti. Vaikea tietty sanoa niitten vanhimpien serkkujen kohtelusta, mutta kyllä mummu ainakin meitä piti tärkeinä ja rakkaina, vieraili usein, tahtoi luokseen kylään ja oli ylpeä meistä. Että ei mitään valittamista täällä häntäpäässä, vaikka olisi vielä paremmin niitä vanhimpia lapsenlapsiaan kohdellut.
Meillä oli selvä jako. Kaksi vanhempaa oli ne parhaat, eli molempien lasten ensimmäiset lapset ja loput sitten saivat jäädä jalkoihin, "joilla ei niin suurta väliä" kuului mummun ja papan suusta
Kiitti että kerroit miten kasvatuksesi ja "rakkautesi" on todellakin valitsevaa ja keskitettyä, ei tasapuolista. Ihan mätä ihminen. Miten jäädä yksin ja unohdettuna vanhainkotiin.