Lue keskustelun säännöt.
En pääse yli riidasta, ero?
09.12.2024 |
Olen yrittänyt työstää nyt vuoden riitaa, jossa mies loukkasi minua todella henkilökohtaisella asialla ja sotki riitaan äitiyteni ja ulkonäköni. Itsekin riidassa ensin sanoin rumasti, mutta mielestäni asiat saavat riidellä, eivät ihmiset ja en koskaan riidellessä menisi henkilökohtaisuuksiin tai haukkuisi toista ihmisenä yms.
Tuntui fyysisesti, kuin mies olisi hakannut puukolla rintaani. Edelleen todella vaivaa, miksi mies olisi haukkunut äitiyttäni ja luonnettani jos ei tarkoita asiaa ja myöhemmin silmät kirkkaina sanoisi, kuinka haluaisi yhteisiä lapsia yms. Ollaan naimisissakin.
Mies on ollut tietenkin todella pahoillaan, ja kävimme asiaa niin paljon läpi, että mies ei enää jaksanut ja alkoi ärsyyntyä kun otin asian puheeksi. Koen, että en pysty tätä yksin viemään maaliin saakka, ja mies ei voi enää menneisyyttä muuttaa eikä halua mitenkään selvittää enää asiaa niin että kokisin oloni jälleen hyväksi.
Kommentit (47)
Riidellessään haluaa satuttaa, teitte niin molemmat. Miehen mielestä jatkat sitä loputtomalla vatvomisella. Hänellä on tunne, ettet edes halua lopettaa vaan haluat jatkaa kunnes murskaat hänet. Hyvin moni näkee tapasi kiukutteluna. Sitähän se on, kiukun ja loukkaantumisen tunteessa vellomista.
Sivustakin tuntuu, että et edes halua luovuttaa etkä ANTAA ja PYYTÄÄ anteeksi. Myönnät sanoneesi itsekin rumasti, annat ymmärtää, että vain pikkuisen rumasti. Kumpi määrittelee sen, tekijä vai kohde?
Minusta näyttää siltä, että olette molemmat iskeneet toisianne pahasti vyön alle. Olette halunneet loukata. Mies pyristeli eroon tunteenpurkauksestaan, sinä jatkat. Ehkä terapia ei auta siihen. Sinun pitää irrottaa tunteesta.
Ei sulla ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Jäät pyörimään prinsessavaiheeseen ja eroat, on parempi miehellekin päästä löyhästä silmukasta.
Tai päätät aikuistua, hyväksyt ne kymmenet (vai sadat?) miehen esittämät anteeksipyynnöt. Sitten sanot ääneeen, että olet ollut pitkävihainen ja kantanut kaunaa ja piinannut miestä sen jälkeen. Pyydät kauniisti anteeksi toimintaasi ja jäät odottamaan antaako mies anteeksi vai vastaako samalla tavalla. Jos sinulla on yhtään selkärankaa ja kunniantuntoa, teet sen ja katsot mitä tapahtuu. Jos ei, olet pelkuri ja ero on väistämätön.
Toivo, että hän on kunniantuntoisempi kuin sinä, ja vähemmän tunneheilahtelujensa vietävissä. Eikä ole saanut jo tarpeekseen ja halua erota. Kysy häneltä, voiko hän antaa anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on jäänyt koska on hyvä tyyppi? Voin vaan kuvitella millainen paskamyrsky syntyy kun mies jättää naisen jolla on mielenterveysongelmia.
Mene keskustelemaan äitisi kanssa. No esiin voi tulla asioita jotka itkettävät sinua kun totuudet tulevat esille.
Minuakin mies loukkasi törkeästi 10v sitten eikä keskustelu edennyt. Harmittaa vieläkin mutta kokonaisuutena menee oikein hyvin. Mutta harmittaa vanha asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko puheissa kuitenkin jotain perää ja siksi loukkaannuit.
Tiedän ihmisen, jolle jopa omat lapset ovat sanoneet hänen ongelmistaan, mutta silti itse kieltää kaiken. Siis oikeat, konkreettiset ongelmat.
Mies tuntee sinut ja loukkasi arkaan paikkaan, mutta näkevätkö muutkin samat asiat kuin hän. Jos näin on, saavutat kunniaa kohtaamalla tosiasiat etkä kieltämällä niitä.
Pyrin aina itsereflektioon ja syyttelen itseni jopa liikaa monesti. Käyn terapiassakin käsittelemässä näitä asioita. Kyseessä oli ainakin miehen omien sanojen mukaan vain loukkaus, jota ei tarkoittanut vaan halusi satuttaa.
En halua mitään kiukutella, kuten joku ehdotti, vaan haluaisin voida hyvin ja ettei asia vaivaisi.
/ap
Mies ei halua enää selvittää asiaa, että sinulla olisi parempi olo, tämä särähti. Hän on vuoden yrittänyt lepytellä, aika sinnikäs mies. Pitäisin kiinni ja arvostaisin pitkämielisyyttä.
Sinä olet itse vastuussa tunteistasi, ei mies. Miten et ole vuodessa oppinut yhtään käsittelemään tunteitasi, edes terapiassa? Et ole tainnut sitoutua siihen yhtään enempää kuin parisuhteeseesi. Itsereflektio ei nyt vaikuta olevan hallussa, se ei edes tarkoita itsensä syyttelyä.
Kuulostat hyvin kypsymättömältä. Oletko varma siitä, että haluat aikuistua ja oppia elämään parisuhteessa? Sanoit, että mies arvosteli äitiyttäsi, mutta haluaa lapsia kanssasi. Kuinka monta lasta sinulla on, ja kuinka monesta eri suhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En halua mitään kiukutella, kuten joku ehdotti, vaan haluaisin voida hyvin ja ettei asia vaivaisi."
Tiedätkö, ihminen voi itse päättää ajatuksistaan. Voit päättää että nyt lopetat asian vatvomisen, annat miehelle oikeasti anteeksi, pyydät itse anteeksi ja jatkatte eteenpäin. Ja piste.
Ja sen jälkeen et enää päästä asiaa ajatuksiisi. Jos se tulee mieleesi, heräät heti huomaamaan että ei, mä en mieti tätä enää. Ja mietit, teet jotain aivan muuta. Ja sinnikkäästi teet tämän joka kerta, kun asia meinaa tulla mieleesi. Asia on jo loppuunkäsitelty, en mieti tätä enää, piste. Ja ajatukset muualle. Pian huomaat että asia tulee mieleen koko ajan harvemmin ja harvemmin, ja sitten se ei enää hetkauta.
Pystyt tähän kyllä, jos haluat. Jos et pysty, et oikeasti edes halua antaa anteeksi ja silloinkin asiaa on enää turha miettiä, vuosi riittää. Ota se ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ansaitsee parempaa.
Samaa mieltä, mutta nainen voisi päättää, että tarjoaisi sen paremman version itsestään, eikä antaisi periksi luonteensa tai mielenterveysongelmiensa kanssa.
Aloituksen luettuani ajattelin ensin, että vaikuttaa keksityltä koko juttu. Ap sai niin paljon yläpeukkuja kommentteihinsa, ettei se voi olla mahdollista. Onko hänen ajatusmaailmansa niin tavallinen nykyään? En tunne ainoatakaan hänen tavallaan ajattelevaa.
En tunne ketään naista, joka sydämistyisi riidasta niin, että vatvoisi asiaa vuoden, kävisi terapiassa eikä tokeentuisi. Sanoo, että _mies_ ei saa häntä tuntemaan oloaan paremmaksi. Mies on jo vuoden pyydellyt anteeksi ja vakuutellut. Eikö tällä naisella ole itsellä mitään vastuuta pääkopastaan? Mahtoiko hänen itse riidassa sanomat asiat olla mitään pikkujuttuja sitten, jos mies loukkasi häntä niin pahasti? Mies oli sanonut halunneensa loukata kun suuttui naisen puheista.
Onko tämä oikeasti normaalia niin monen mielestä, että riidassa on aina vain toinen riitelijä syyllinen? Ja aina näin päin, että naisella ei ole mitään vastuuta sanomisistaan? Ja onko normaalia jumittaa asiaa vuosi, ja käydä terapiassa kun mieskin sanoi riidassa pahasti??
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta ei se tuosta helpota ilman eroa. Ihmisarvoon kajoamista ei noin vain voi sivuuttaa.
Elämässä tulee vielä vastaan monia ihmisiä, jotka sanoo pahasti ja vieläpä ilman riitaa. Tunteet paisuu yleensä riidan aikana liian isoiksi. Elämästäsi tulee tosi vaikeaa, jos et pysty unohtamaan asioita vaikka toinen on pahoillaan ja pyytänyt anteeksi.
Ero ei ole ratkaisu, koska uuden miehen kanssa tulee myös joskus riita ja hänkin sanoo riidan aikana pahasti. Nyt sinun pitää kasvaa ja kehittyä.
Sinä myös luokkasit miestäsi ja siksi mies halusi loukata sinua takaisin, tuskin mies vain yhtäkkiä suuttui ja alkoi laukoa typeryyksiä?
Jos ero tulee niin se on ehkä miehen onni, koska vaikutat vaikealta. Teidän parisuhteessa tule olemaan isompiakin ongelmia vielä kun lapset kasvavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Itsekin riidassa ensin sanoin rumasti, mutta mielestäni asiat saavat riidellä, eivät ihmiset ja en koskaan riidellessä menisi henkilökohtaisuuksiin tai haukkuisi toista ihmisenä yms. "
"sanoin rumasti"
Eli taisit kuitenkin mennä henkilökohtaisuuksiin ja haukkua toista ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin mies loukkasi törkeästi 10v sitten eikä keskustelu edennyt. Harmittaa vieläkin mutta kokonaisuutena menee oikein hyvin. Mutta harmittaa vanha asia.
Tuliko teillä loukkaus ihan puskista ilman syytä vai riidan keskellä? Yleensä jos riidassa loukkaa hyvin syvästi, on tullut itse hyvin syvästi loukatuksi. Miehet eivät välttämättä tuo loukkaantumistaan esiin samalla tavalla kuin naiset. Ettei nainen loukkaisi seuraavassa riidassa vielä pahemmin. Asia voi olla sellainen, jota nainen ei siksi itse ajattele niin pahana. Kun sitten vuosien kuluttua tajuaa mistä oli kyse, millä niin pahasti loukkasi, se voi tuntua itsestä paljon pahemmalta. Kun on satuttanut niin syvästi rakastamaansa ihmistä. Jotenkin se oma haava arpeutuu sen rinnalla. Sanoit, että teillä menee oikein hyvin, oletan että tykkäätte toisistanne tosi paljon, ehkä jopa rakastatte toisianne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyseessä oli ainakin miehen omien sanojen mukaan vain loukkaus, jota ei tarkoittanut vaan halusi satuttaa. "
Olen varmasti vähän naiivi ja pumpulissa kasvanut mutta minusta on todella hälyttävää jos joku nimenomaan haluaa satuttaa ihmistä jota kuitenkin sanoo rakastavansa. Miksi aikuinen ihminen tekisi sellaista?
Olen sen verran onnellisessa asemassa että minulla on mies jonka en koskaan voi kuvitella haluavan erikseen satuttaa minua.
millaisia reppanoita oikein olette kun jostain sanoista menette hajalle... vahvoja itsenäisiä naisia, joo niinpä lol
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt pitäisi opetella antamaan anteeksi ja samalla oppii myös pyytämään anteeksi.
Vuoden olet muhinut tuossa ja edelleen närästää. Jos et osaa päästää irti ja jatkaa eteenpäin niin ehkäpä ero voisi olla hyvä juttu molemmille. Satavarmaa on että jos et pääse tuosta yli niin vielä vuosien jälkeenkin teet asiasta nostoja. Ja tähän miehesi tulee kyllästymään jossain vaiheessa.
Ei elämän kuulu olla riitelyä ja pahaa mieltä. Ei ihmiset, jotka haluavat satuttaa, oikeasti rakasta. Meidät on vain aivopesty kestämään tätä sontaa, jota parisuhteeksi sanotaan. 90% olisivat onnellisempia ilman, jos oppisivat ensin tuntemaan itsensä.
Vierailija kirjoitti:
"Kyseessä oli ainakin miehen omien sanojen mukaan vain loukkaus, jota ei tarkoittanut vaan halusi satuttaa. "
Olen varmasti vähän naiivi ja pumpulissa kasvanut mutta minusta on todella hälyttävää jos joku nimenomaan haluaa satuttaa ihmistä jota kuitenkin sanoo rakastavansa. Miksi aikuinen ihminen tekisi sellaista?
Olen sen verran onnellisessa asemassa että minulla on mies jonka en koskaan voi kuvitella haluavan erikseen satuttaa minua.
Sanotko sinäkin usein miehellesi vain "pikkuisen rumasti" riidellessä, kuten ap, eli haluatko erikseen satuttaa häntä? Jos et, teillä on eri tilanne. Kunnioitatte toisianne, olette toistenne kunnioituksen arvoisia.
"Ei ihmiset, jotka haluavat satuttaa, oikeasti rakasta. "
Samaa mieltä. He ovat ihmisiä joilta puuttuu tunnekontrolli ja joiden on hankala asettua toisen asemaan. Silloin rakastamisestakin tulee vuoristorataa jossa viha ja rakkaus vuorottelevat eivätkä he pysty päättämään kumpaa tuntevat enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko puheissa kuitenkin jotain perää ja siksi loukkaannuit.
Tiedän ihmisen, jolle jopa omat lapset ovat sanoneet hänen ongelmistaan, mutta silti itse kieltää kaiken. Siis oikeat, konkreettiset ongelmat.
Mies tuntee sinut ja loukkasi arkaan paikkaan, mutta näkevätkö muutkin samat asiat kuin hän. Jos näin on, saavutat kunniaa kohtaamalla tosiasiat etkä kieltämällä niitä.
Pyrin aina itsereflektioon ja syyttelen itseni jopa liikaa monesti. Käyn terapiassakin käsittelemässä näitä asioita. Kyseessä oli ainakin miehen omien sanojen mukaan vain loukkaus, jota ei tarkoittanut vaan halusi satuttaa.
En halua mitään kiukutella, kuten joku ehdotti, vaan haluaisin voida hyvin ja ettei asia vaivaisi.
/ap
Miksi haluaisit olla sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaa satuttaa tai loukata sinua?
"Riidellessään haluaa satuttaa, teitte niin molemmat. "
En minä ainakaan halua toista satuttaa vaikka joskus riitelemmekin. Mistä ihmeestä tulee ajatus että olisi jotenkin normaalia haluta satuttaa omaa rakastaan?
Siis ensin sinä sanot rumasti ja sitten mies sanoo rumasti ja sitten sinä ruodit niitä miehen sanomisia vuoden verran eikä tilanne etene, vaikka mies pyytänyt anteeksi, sinä vain jankkaat ja jankkaat etkä pääse eteenpäin ja vielä vierität tämän kaiken miehen syyksi.
Toivottavasti teille ei koskaan tule niitä lapsia, et ikinä pääse eteenpäin siitä, kun lapsi ekan kerran itkee eikä käskystäsi lopeta.