Harrastuksesta tuttu tyyppi dumppaa mulle elämänsä ongelmia, miten vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Ala kertomaan omista ongelmistasi. Vaikka keksityistä.

Ei oo pokkaa eikä halua. Levittelee niitä vielä kaveripiirissä. Enkä koe valittamista mitenkään positiivisena asiana. Tai siis, jotta itse avaudun, niin vaatii jo että oltaisiin paljon läheisempiä ystäviä. 

Toisaalta itsellänikin on ollut vaikeuksia elämässä niin että tiedän, että joskus se pieni sanakin auttaa. Ja varmaan olen itsekin vaikeuksissani nuorempana nojannut liikaa muihin. Ehkä siksi myös itselle sopivien rajojen pitäminen ja löytäminen on nyt vähän vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et vaan suoraan vaikka sano, että et pysty nyt ihan älyttömästi kuuntelemaan raskaita juttuja, mutta voit silti olla kaveri. Ja ohjaa se terveysasemalle tai työterveyteen juttelemaan. Tai netistä keskusteluseuraa samoja kokeneilta jne. On oikeasti tosi törkeää jättää vain vastaamatta. Oon itse ainakin tosi väsynyt tommoseen käytökseen ihmisiltä.

Kiitos, että väänsit rautalangasta, että näinkin voi tehdä. 

"En mä oikeen tiedä millasta vastausta odotat tämmöiseen viestiin. Ainakaan minä en ole oikea henkilö  jelppaamsan enkä tsemppaamaan, ei kokemus eikä jaksaminen siihen riitä. Nähdään harrastuksessa!"

Jatkossa siten ignooraat tai jos menee häiriköinniksi niin estoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vastaat lyhyesti jotain: Kurja kuulla. Koita kestää.

Ja sitten et enää kommentoi.

Tein näin. Tuntui luontevalta.

Jep, kuulostaa oikein suomalaiselta tunnevammaisuudelta

Valistakaa te ei-tunnevammaiset, että miten toimia niin me muut osataan paremmin. 

Ja se on sitten aivan kauheeta kirjoittaa muutaman sekunnin tsemppiviestiä, ja muuten toisesta korvasta sisään ja ulos

Tavallaan joo. Koska ei onnistu niin, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se on sitä liikaa kiltteyttä ja omaa rajattomuutta, että ei osaa vaan antaa toisen ongelmien mennä ja olla ottamatta niistä liikaa vastuuta edes mielessään. 

Toisaalta katson, että ei johonkin netin kautta puolitutulle vuodatukseen ole mitään velvollisuutta vastata. Jos se puolituttu pitää ystävänä, niin sekään ei oo mun vastuulla. 

Vierailija kirjoitti:

"En mä oikeen tiedä millasta vastausta odotat tämmöiseen viestiin. Ainakaan minä en ole oikea henkilö  jelppaamsan enkä tsemppaamaan, ei kokemus eikä jaksaminen siihen riitä. Nähdään harrastuksessa!"

 

Jatkossa siten ignooraat tai jos menee häiriköinniksi niin estoon.

Kiitos. Tää oli tosi hyvä. Käytän jos vielä tulee avautumisia.  

Mä vastaisin vaan Toivottavasti saisit apua ongelmiisi. ilman mitään emojeita tai pehmentämisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vastaat lyhyesti jotain: Kurja kuulla. Koita kestää.

Ja sitten et enää kommentoi.

Tein näin. Tuntui luontevalta.

Jep, kuulostaa oikein suomalaiselta tunnevammaisuudelta

Valistakaa te ei-tunnevammaiset, että miten toimia niin me muut osataan paremmin. 

Ja se on sitten aivan kauheeta kirjoittaa muutaman sekunnin tsemppiviestiä, ja muuten toisesta korvasta sisään ja ulos

Tavallaan joo. Koska ei onnistu niin, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se on sitä liikaa kiltteyttä ja omaa rajattomuutta, että ei osaa vaan antaa toisen ongelmien mennä ja olla ottamatta nii

Tää onkin sun ongelma, että otat kaiken niin tunteella ja ahdistut siitä, ja tästä johtuukin suomalaisten tunnevammanen mökötyskulttuuri. Ite oon aina pirteä ja posotiivinen ja vastaan mukavasti ja kannustavasti, koska mua ei oikeesti kiinnosta muiden jutut ja ne menee toisesta korvasta sisään ja ulos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En mä oikeen tiedä millasta vastausta odotat tämmöiseen viestiin. Ainakaan minä en ole oikea henkilö  jelppaamsan enkä tsemppaamaan, ei kokemus eikä jaksaminen siihen riitä. Nähdään harrastuksessa!"

 

Jatkossa siten ignooraat tai jos menee häiriköinniksi niin estoon.

Kiitos. Tää oli tosi hyvä. Käytän jos vielä tulee avautumisia.  

Ihan hiton törkeä. Toivottavasti tuo tyyppi löytää parempia kavereita kuin sinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vastaat lyhyesti jotain: Kurja kuulla. Koita kestää.

Ja sitten et enää kommentoi.

Tein näin. Tuntui luontevalta.

Jep, kuulostaa oikein suomalaiselta tunnevammaisuudelta

Valistakaa te ei-tunnevammaiset, että miten toimia niin me muut osataan paremmin. 

Ja se on sitten aivan kauheeta kirjoittaa muutaman sekunnin tsemppiviestiä, ja muuten toisesta korvasta sisään ja ulos

Tavallaan joo. Koska ei onnistu niin, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se on sitä liikaa kiltteyttä ja omaa rajattomuutta, että ei osaa vaan

Tää onkin sun ongelma, että otat kaiken niin tunteella ja ahdistut siitä, ja tästä johtuukin suomalaisten tunnevammanen mökötyskulttuuri. Ite oon aina pirteä ja posotiivinen ja vastaan mukavasti ja kannustavasti, koska mua ei oikeesti kiinnosta muiden jutut ja ne menee toisesta korvasta sisään ja ulos

Joo, meen liian helposti toisen juttuhin mukaan ja toisen taajuudelle. Sit en saa siitä itse mitään. Oma minuus jää sivuun, hukkuu itseltäkin. Joku emotionaalinen kehitysvamma tämäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En mä oikeen tiedä millasta vastausta odotat tämmöiseen viestiin. Ainakaan minä en ole oikea henkilö  jelppaamsan enkä tsemppaamaan, ei kokemus eikä jaksaminen siihen riitä. Nähdään harrastuksessa!"

 

Jatkossa siten ignooraat tai jos menee häiriköinniksi niin estoon.

Kiitos. Tää oli tosi hyvä. Käytän jos vielä tulee avautumisia.  

Ihan hiton törkeä. Toivottavasti tuo tyyppi löytää parempia kavereita kuin sinut.

Sitä mäkin toivon. Koska en näe, että me oltais mitenkään kavereita, vaan oon vaan joku tyyppi sen sosiaalisessa piirissä, joka on osoittanut myötätuntoa jutellessa. Ei oo mitään kaksipuolista suhdetta, joka on mulle kaveruuden edellytys. 

Samalla tavallahan se on törkeää yksipuolisesti dumpata pitkiä avautumisia omista ongelmstaan. Vaan ymmärrän, että näin tekee ihminen joka on vaikeuksissa ja tarttuu jokaiseen oljenkorteen, josta kiinni saa. Ei silloin ajattele, että onko tää vastavuoroista (osa ei ajattele ikinä), koska se oma tarve on niin suuri. 

"Joo, meen liian helposti toisen juttuhin mukaan ja toisen taajuudelle. Sit en saa siitä itse mitään. Oma minuus jää sivuun, hukkuu itseltäkin. Joku emotionaalinen kehitysvamma tämäkin."

Ehkä jatkossa voisi yrittää vaan olla tarttumatta niihin tunteella, ja ottaa sen asenteen, että ne ovat muiden murheita, eikä niihin tarvitse itse jäädä tunteella vellomaan. Käytät muutaman minuutin kuunteluun, ja kohteliaasti vastaamiseen, mutta sen jälkeen jatkat omaa elämääsi

Älä mene juttuun mukaan, jossain vaiheessa hän tajuaa lopettaa, kun huomaa ettet osallistu keskusteluun. 

Vastaa hyvin lyhyesti esim. "Ikävä juttu. Voimia sinulle." Äläkä enää kommentoi. 

Sano älä lapsi itke, ota rusina.