Mies suuttui, kun pyysin häntä lopettamaan yhteydenpidon ystävänaiseen...
Jonka on tuntenut jo ennen minua. Kovin tuntuu olevan tärkeä hänelle tämä ystävä nainen. Itselläni ei ole tarvetta millekään ystävämiehelle. Enkä ala sellaista hankkimaankaan vain siksi, että se olisi silloin tasapuolista. Ilmeisesti täytyy vaan hyväksyä, että miehen elämässä on toinenkin tärkeä nainen tai sitten lähteä tästä parisuhteesta.
Kommentit (53)
Varmaan kurjaa olla pelkällä ystävänainen statuksella, itse en ainakaan käyttäisi elämääni hukkaan niin :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän sua. Itselläni ei ole koskaan ollut sellaista ystävämiestä joka ei jossain vaiheessa olisi halunnut enemmän. Ei koskaan.
Toisaalta. Kai jollain jossain voi sellainen olla :)
Mulla on monta ystävämiestä ja yksikään ei halua enemmän kuin ystävyyttä. Ei miehet ole mitään seksipetoja joiden on ihan pakko maata naispuolisen ystävänsä kanssa.
Ap ei sitä tiedä kun hän on F-kategorian mies.
Kannattaa miehenäkin harrastaa tanssia, naistuttuja on aina.
Minulla on mies ystävänä. Olemme tunteneet 25 vuotta ja hän on minulle tärkeä ystävä. Hän on minulle enemmän kuin veli.
Älkää lopettako ystävyyssuhteita muiden painostuksesta. Jos seurustelukumppani on mustasukkainen ystävistäsi, niin suhde tulee olemaan haastava. Ja mikä se toinen ihminen on päättämään kenen kanssa juttelet!
Vierailija kirjoitti:
Älkää ikinä hylätkö ystäviä parisuhteen takia. Minä jouduin niin tekemään ja kadun.
Sama, mutta silloin olin nuori ja tyhmä. Naiset tulee ja mene, frendit on ja pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kurjaa olla pelkällä ystävänainen statuksella, itse en ainakaan käyttäisi elämääni hukkaan niin :(
Miksi? Ystävä on ystävä, kyllä elämään mahtuu muitakin ihmisiä kuin oma partneri.
Tsemppiä ap! Ei sinun tilanteesi kovin yllättävä ole. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Minullakin on muutamia ystävä miehiä, jotka ovat minulle erittäin tärkeitä ystäviä. Ei minullekaan tulisi mieleenkään pilata näitä ystävyyksiä seurustelemalla tai harrastamalla seksiä heidän kanssaan. En tee niin myöskään naispuolisten ystävieni kanssa.
Joskus joku miespuolinen ystäväni on antanut ymmärtää, että hänen seurustelukumppaninsa ei pidä tapaamisistamme. Silloin jätämme ne vähemmälle. Kun suhde väistämättä päättyy, jatkamme taas ystävyyttämme normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Tiesit tästä ystävästä, kun aloitte seurustella? Miksi aloit seurustella, jos tuollainen asia häritsee?
Tämä. Itse kerran lopetin tapailun kun kuulin, että miehellä on vielä kaverina entisiä hoitojaan. Hän sanoi siis ihan suoraan että heillä on menneisyydessä ollut enemmänkin kuin kaveruutta. En kertonut miehelle että asia häiritsi eikä se suinkaan ollut ainut syy miksi lopetin tapailun, mutta ehdottomasti yksi suurimmista. Minulla ei ole yhtään entistä säätöä kaverina enkä siedä niitä miehelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Ei sinun tilanteesi kovin yllättävä ole. Ihan etsimättä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti
Mummokulta 🥰😍 Antoi vielä haudan takaa ratkaisun tähänkin pulmaan.
Mummon neuvot kannattaisi koota oikein kirjaksi, siitä olisi apua monelle ja olisi varmaan valtava myyntimenestys.
En kyllä tajua tätä ketjua yhtään. Miten ihmeessä ap voi kokea uhaksi sen, että hänen miehellään ollut ystävänä joku ikivanha ja jo kaksi vuotta sitten kuollut mummo.
Ap vastasi jälkeen itselleen. Motiivina on esittää nainen pahana ja mies pyhänä.
Miten joku menee näin halpaan?