Käyn kymmenen minuutin välein tarkistamassa onko yksi vuotiaalle kaikki hyvin kun nukkuu päiväunia tai

Siis toimii kuin itkuhälytin, mutta siinä on pieni tv-ruutu, josta lapsi näkyy. Meillä oli sellainen lapsen ollessa vauva, koska hän nukkui aina erittäin, erittäin huonosti niin öisin kuin päivisinkin. Talomme on kaksikerroksinen, ja makuuhuoneesta ei kuulu inahdustakaan (ennenkuin desibelit ovat jo tosi korkeat) toiseen kerrokseen, missä on olohuone ja keittiö.

Ettei lapsi itkisi turhaan? Ettei lapsi potki peittoa pois ja palele? Ettei lapsi putoa? Ettei lapsi vedä peittoa päälleen? Ettei lapsi tukehdu? Ettei lapsi muuten vain lopeta hengittämästä?



Mitä haluat tarkistamisella estää?

Olen aavistellut tämän johtuvan siitä, että olen menettänyt vanhempani ja sisarukseni teini-ikäisenä.

Mutta kymmenen minuutin välein tarkistaminen on ehkä aika usein, ja itsekin sanot, että se häiritsee sinuakin.



Kyllä se varmaan pään sisällä on, että pitää tarkistaa, joten ainakin siitä pääseminen vaatii sinulta asioiden funtsimista ja järkeilyä. Ja toisaalta rohkeutta kokeilla, mitä tapahtuu, jos et käykään siellä.



Ajan mittaanhan tuo vaiva varmasti koko ajan helpottaa joka tapuksessa, kun sinulla kasvaa luottamus siihen, ettei lapsella ole nukkuessaan mitään hätää. Eli harjoitus tekee mestarin.

Meidän suvussa on kuollut useita vauvoja sattumoisin viime vuosina, joten kyllä minunkin tekee mieli tarkistaa lasten unta, jos he nukkuvat tavallista tyynemmin tai pidempään päiväunia. Minä ajattelen, että näiden sairauksiin kuolleiden vauvojen lisäksi ei tarvita enää yhtään " turhaa" lapsikuolemaa.



Mutta sitten toisaalta, kun kuolema on kuitenkin tullut lähipiirissä tutuksi, niin se ei ole enää niin pelottava asia. Elämästä on oppinut sen, että aina vanhemmat eivät pysty vaikuttamaan siihen, saako lapsi elää vai ei. Jos lapsi nukkuu pinnasängyssään, on hänelle luotu niin turvalliset puitteet, ettei vanhemmilla ole juurikaan enempää tehtävissä.