Eka lapsi 35v jälkeen?

Minkä takia täällä alapeukutetaan vastauksia, joissa joku on saanut vanhemmalla iällä lapsen ja kaikki on mennyt hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia täällä alapeukutetaan vastauksia, joissa joku on saanut vanhemmalla iällä lapsen ja kaikki on mennyt hyvin?

Tällä palstalla kaikki yli 25v äidiksi tulevat ovat mummoäitejä.

Vierailija kirjoitti:

Tein lapset nuorena ja sain sitten myös lapsenlapset nuorena, olen siitä onnellinen, ehdin nauttiaheistä ja toivottavasti nähdä heidän aikuistuvan, ehkä saavan lapsiakin. 

Moni ystävä teki n. 35 v iässä ja surivat jaksamistaan, valvominen ei ollutkaan niin helppoa kun ikää oli, myös raskauskilot jäivät jokaisella ja venynyt vatsanahka ei palautunut kuten meillä nuoremmilla. Kokevat nyt olevansa uupuneita kun vanhalla iällä pitäisi jaksaa hoitaa lapsenlapsia, 70- vuotias ei jaksa pikkulasten hoitoa samoin kuin 50 v jaksaa. Olen nyt 70 v, ja tunnustan ettei pikkulasten hoito enää kiinnosta ja on kivaa kun jaksaa kuitenkin vielä matkustella, ei ole huonoa omaatuntoa kun ei ole puikkulapsiarjessa auttamassa. Toki pakko ei ole kenenkään autta, Minö tunsin halua ja olin itse saanut apua, halusin antaa hyvän kiertää. 

Lastenlapsia ei välttämättä tule, sen varaan ei kannata laskea. Moni nuorena lapsen saanut suree menetettyä nuoruuttaan, ihan samalla tavalla kun joku 35v suree jaksamistaan. Nämä on yksilöllisiä asioita ja mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein lapset nuorena ja sain sitten myös lapsenlapset nuorena, olen siitä onnellinen, ehdin nauttiaheistä ja toivottavasti nähdä heidän aikuistuvan, ehkä saavan lapsiakin. 

Moni ystävä teki n. 35 v iässä ja surivat jaksamistaan, valvominen ei ollutkaan niin helppoa kun ikää oli, myös raskauskilot jäivät jokaisella ja venynyt vatsanahka ei palautunut kuten meillä nuoremmilla. Kokevat nyt olevansa uupuneita kun vanhalla iällä pitäisi jaksaa hoitaa lapsenlapsia, 70- vuotias ei jaksa pikkulasten hoitoa samoin kuin 50 v jaksaa. Olen nyt 70 v, ja tunnustan ettei pikkulasten hoito enää kiinnosta ja on kivaa kun jaksaa kuitenkin vielä matkustella, ei ole huonoa omaatuntoa kun ei ole puikkulapsiarjessa auttamassa. Toki pakko ei ole kenenkään autta, Minö tunsin halua ja olin itse saanut apua, halusin antaa hyvän kiertää. 

Samat kokemukset, me, jotka nuorena tehtiin laps

Monikaan vanhempana lapsen saanut ei kaipaa mitään vapautta, koska vapaata elämää on saanut elää jo riittävästi eikä ole enää kiire mihinkään.

Ei ollut vaikeaa raskautua eikä pikkulapsiaika tuntunut raskaalta, päinvastoin.

Nuoruuden juoksut oli juostu ja oli ihanaa keskittyä vain äitiyteen täysillä. 

Olin 36v. 2 keskenmenoa kokenut. Luovuttanut. Kunnes yllätys yllätys odotinkin lasta, mutta vaikeeta se oli, en jaksa edes kirjoittaa, ei varmaan paljon enempää vastoinkäymisiä ois voinu olla. Lapsi syntyi sektiolla. Sairasteli vauva-ajan, tosi rankkaa. Mutta selvittiin, hän on nyt teini ja rakkain ihminen maailmassa, omani, ainoana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein lapset nuorena ja sain sitten myös lapsenlapset nuorena, olen siitä onnellinen, ehdin nauttiaheistä ja toivottavasti nähdä heidän aikuistuvan, ehkä saavan lapsiakin. 

Moni ystävä teki n. 35 v iässä ja surivat jaksamistaan, valvominen ei ollutkaan niin helppoa kun ikää oli, myös raskauskilot jäivät jokaisella ja venynyt vatsanahka ei palautunut kuten meillä nuoremmilla. Kokevat nyt olevansa uupuneita kun vanhalla iällä pitäisi jaksaa hoitaa lapsenlapsia, 70- vuotias ei jaksa pikkulasten hoitoa samoin kuin 50 v jaksaa. Olen nyt 70 v, ja tunnustan ettei pikkulasten hoito enää kiinnosta ja on kivaa kun jaksaa kuitenkin vielä matkustella, ei ole huonoa omaatuntoa kun ei ole puikkulapsiarjessa auttamassa. Toki pakko ei ole kenenkään autta, Minö tunsin halua ja olin itse saanut apua, halusin antaa hyvän kiertää. 

Samat kokemukset, me, jotka nuorena tehtiin laps

Lapsia ei aina niin vain tehdä milloin itse päättää.

35-vuotiaana raskaaksi ensimmäisestä yrityksestä. Raskaus suhteellisen ongelmaton. Synnytyksessä ongelmia (jotka olisi ehkä tulleet iästä riippumatta) ja sektio tuli. Terve ja suht helppo lapsi syntyi. Vauvavuonna jaksamiseen eniten vaikuttanut tuo synnytyksestä toipuminen, muuten ei mitenkään erityisen kuormittava vuosi ollut. Tähän ikään mennessä on elämässä niin paljon nähty ja koettu, että vauva-aika on jotain uutta ja ihmeellistä 

Se on kyllä jännä kun näihin tulee aina joku selittämään miten on ihanaa kun ei tarvitse enää nelikymppisenä elää vauva-arkea ja kohta saa jo elää vapaata elämää kun vanhempana lapsen saaneilla on vasta vaipparalli edessä. Ihan kuin se lapsiperheaika pitäisi jotenkin suorittaa äkkiä alta pois jotta pääsee vapauteen. Asetelma on yleensä kuitenkin ihan eri silloin jos on jo saanut elää riittämiin omaa vapautta ennen vanhemmaksi tuloa. Ei mulla ainakaan 35+ iässä ole enää mitään kaipuuta sille, että pitäisi päästä elämään vapaata elämää. Ihan rauhallisin mielin voin loppuelämäni vaikka keskittyä muihin asioihin, koska koen jo saaneeni nuorena elää ne kokemukset joita kaipasin. Jos taas olisin saanut lapsen joskus kymmenen vuotta aiemmin olisin ollut hirveän levoton ja potenut jatkuvaa fomoa, ei silloin olisi pystynyt olemaan samalla tavalla lapselle läsnä. Toisille siis sopii paljon paremmin tehdä asiat näin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia täällä alapeukutetaan vastauksia, joissa joku on saanut vanhemmalla iällä lapsen ja kaikki on mennyt hyvin?

Tällä palstalla kaikki yli 25v äidiksi tulevat ovat mummoäitejä.

Ei näissä voi voittaa. Nainen on aina jostain vinkkelistä katsottuna väärän ikäinen.

Meillä kaksi lasta. Ensimmäinen kun olimme 40 v. ja toinen kun olimme 42 v. Molemmilla kerroilla tärppäsi heti, oli helppo raskaus, terveet lapset ja kaikki mennyt hyvin lapsiperhearjessa jaksamisen suhteen.

Lapset sain 37 ja 39v. Ei mitään ongelmia missään ja ollut ihana keskittyä nyt rauhassa perhe-elämään kun saanut vapaasti mennä ja kokea sekä rakentaa työurankin hyvälle pohjalle. Ei haittaa vaikka seuraavat vuodet menevät lapsiperhe-elämässä kiinni, ei ole kaipuuta vapauteen enää.

Itse sain lapset 37 ja 38 vuotiaana. Kaikki on mennyt todella hyvin. Esikoisella oli allergioita, jotka vauva vuonna ilmenivät koliikkina. Silti uskalsimme heti perään yrittää toista vauvaa. Meillä raskautumisessa ei ollut ongelmia, vaikka minulla on myös sairaus, jonka piti vaikeuttaa asiaa. 

Täällä tosielämässä ei ole ongelmia. Lähikoulun, kavereiden, harrastusten vanhempien joukossa sovin ihan hyvin porukkaan. Samoin omassa kaveripiirissäni olen saanut lapseni jopa varhain (minulla on paljon vielä yli 40-v lapsia saneita ystäviä. 

Mutta täällä vauvapalstalla jos jotain tällaista kyselet, niin vastaukset ovat sitä samaa kuraa. Ja sitä samaa se oli niissä xxx-kuun mammoissakin. Suosittelen pysymään niistä kaukana. Itse olen surrut eniten sitä, että olisin toivonut enemmänkin lapsia, mutta varmaankin niitä omia xxx-mammoja kuunneltuani en enää uskaltanut saada useampaa lasta.   

Lisää kokemuksia?

Kaikille muistutus iästä riippumatta, terveyttä tai elämää muutenkaan ei tule koskaan pitää itsestäänselvyytenä joten muistathan riskit kuten keskenmeno ja lapsen kehitykselliset ongelmat ja sairaudet.

Kun hyväksyy riskit, on helpompi ymmärtää tätä elämää.

Jokainen toivoo tervettä lasta ja onnellista elämää, pidetään yllä enemmän tervehenkistä yhteiskuntaa jossa jokainen ihminen saa elää rauhassa täysin omanlaisena ihmisenä.

Jokainen ihminen on tärkeä ja arvokas ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Lapset sain 37 ja 39v. Ei mitään ongelmia missään ja ollut ihana keskittyä nyt rauhassa perhe-elämään kun saanut vapaasti mennä ja kokea sekä rakentaa työurankin hyvälle pohjalle. Ei haittaa vaikka seuraavat vuodet menevät lapsiperhe-elämässä kiinni, ei ole kaipuuta vapauteen enää.

Vähän siis tuntuu että opiskelit turhaan ja turhaan odottavat sinua töihin? Minne vapauteen sinä odotat pääseväsi, nythän sinulla tulisi olla kaikki hyvin ja vapaus kaikin tavoin kun sinulla on kaikki kunnossa. Miksi et koe olevasi vapaa lastesi kanssa? Teitkö heidät pakosta tai muodon vuoksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset sain 37 ja 39v. Ei mitään ongelmia missään ja ollut ihana keskittyä nyt rauhassa perhe-elämään kun saanut vapaasti mennä ja kokea sekä rakentaa työurankin hyvälle pohjalle. Ei haittaa vaikka seuraavat vuodet menevät lapsiperhe-elämässä kiinni, ei ole kaipuuta vapauteen enää.

Vähän siis tuntuu että opiskelit turhaan ja turhaan odottavat sinua töihin? Minne vapauteen sinä odotat pääseväsi, nythän sinulla tulisi olla kaikki hyvin ja vapaus kaikin tavoin kun sinulla on kaikki kunnossa. Miksi et koe olevasi vapaa lastesi kanssa? Teitkö heidät pakosta tai muodon vuoksi? 

Ymmärsitköhän nyt ihan kommenttia johon vastasit?

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapset 37 ja 38 vuotiaana. Kaikki on mennyt todella hyvin. Esikoisella oli allergioita, jotka vauva vuonna ilmenivät koliikkina. Silti uskalsimme heti perään yrittää toista vauvaa. Meillä raskautumisessa ei ollut ongelmia, vaikka minulla on myös sairaus, jonka piti vaikeuttaa asiaa. 

Täällä tosielämässä ei ole ongelmia. Lähikoulun, kavereiden, harrastusten vanhempien joukossa sovin ihan hyvin porukkaan. Samoin omassa kaveripiirissäni olen saanut lapseni jopa varhain (minulla on paljon vielä yli 40-v lapsia saneita ystäviä. 

Mutta täällä vauvapalstalla jos jotain tällaista kyselet, niin vastaukset ovat sitä samaa kuraa. Ja sitä samaa se oli niissä xxx-kuun mammoissakin. Suosittelen pysymään niistä kaukana. Itse olen surrut eniten sitä, että olisin toivonut enemmänkin lapsia, mutta varmaankin niitä omia xxx-mammoja kuunneltuani en enää uskaltanut saada useampaa lasta.   

Se on surullista, että eniten naisia ja äitejä lyttäävät toiset naiset ja äidit. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikille muistutus iästä riippumatta, terveyttä tai elämää muutenkaan ei tule koskaan pitää itsestäänselvyytenä joten muistathan riskit kuten keskenmeno ja lapsen kehitykselliset ongelmat ja sairaudet.

Kun hyväksyy riskit, on helpompi ymmärtää tätä elämää.

Jokainen toivoo tervettä lasta ja onnellista elämää, pidetään yllä enemmän tervehenkistä yhteiskuntaa jossa jokainen ihminen saa elää rauhassa täysin omanlaisena ihmisenä.

Jokainen ihminen on tärkeä ja arvokas ihminen.

Nykyisin ei osata arvostaa mitään eikä osata olla kiitollisia mistään. Vaikeita asioita on vaikea ottaa puheeksi muiden kanssa. Tähän olisi hyvä saada muutosta, koen että valveutuneisuus kaikessa olisi hyväksi meille jokaiselle. Ehkä osaisimme suhtautua elämään näillä eväillä entistä paremmin sekä pystyisimme ehkä käsittelemään elämän haasteet vahvemmin, nopeammin myöskin.

Vuodenkin voi kestää se raskautuminen ihan missä iässä tahansa. Ei tuossa iässä ole vielä mitään hätää joten anna palaa vain jos lapset tuntuvat omilta valinnoilta.