Eka lapsi 35v jälkeen?

Up

Ei mitään ongelmia, toinenkin lapsi tuli 38 vuotiaana. Ainoa ongelma oli täällä palstalla kun raskautumisesta kerroin:D

Mahdotonhan se on verrata, kun ei ole sitä aiempaa kokemusta. Itsellä ei mitään ongelmaa raskautumisessa, toisesta kierrosta tärppäsi. Raskausajassa ei ollut mitään haasteita ja jaksoin ihan hyvin vauva-aikaa. Jokainen vauva on kuitenkin yksilö ja jokainen raskaus erilainen. Olisinko jaksanut hyvin, jos lapsella olisi ollut esim. koliikki tai moniallergia? Ei voi tietää.

Raskautuminen 🤢🤮

Hirveen itsekästä ajatellakaan tollaista. 

En käsitä miten te nukutte, kun tiedätte että kaikki teidän lasten kipu ja suru on teidän itsekkyyden syytä. 

 

Olin 41 kun lapseni syntyi. Helppo ongelmaton raskaus ja terve lapsi.

Ei mitään ongelmia, mutta olikin suht helppo lapsi, joka nukkui hyvin (ei voi tietää). Toinen kyllä kannattaa tehdä sitten putkeen. Itsellä jäi tekemättä. Ja kävi tuuri, että lapsi pääsi ekoiksi vuosiksi pieneen päiväkotiin niin ei kuormittunut hoidossakaan. Nyt tilalle on rakennettu valtava laitos, minne en 1,5v uskaltaisi laittaa.

Tein lapset nuorena ja sain sitten myös lapsenlapset nuorena, olen siitä onnellinen, ehdin nauttiaheistä ja toivottavasti nähdä heidän aikuistuvan, ehkä saavan lapsiakin. 

Moni ystävä teki n. 35 v iässä ja surivat jaksamistaan, valvominen ei ollutkaan niin helppoa kun ikää oli, myös raskauskilot jäivät jokaisella ja venynyt vatsanahka ei palautunut kuten meillä nuoremmilla. Kokevat nyt olevansa uupuneita kun vanhalla iällä pitäisi jaksaa hoitaa lapsenlapsia, 70- vuotias ei jaksa pikkulasten hoitoa samoin kuin 50 v jaksaa. Olen nyt 70 v, ja tunnustan ettei pikkulasten hoito enää kiinnosta ja on kivaa kun jaksaa kuitenkin vielä matkustella, ei ole huonoa omaatuntoa kun ei ole puikkulapsiarjessa auttamassa. Toki pakko ei ole kenenkään autta, Minö tunsin halua ja olin itse saanut apua, halusin antaa hyvän kiertää. 

Vierailija kirjoitti:

Tein lapset nuorena ja sain sitten myös lapsenlapset nuorena, olen siitä onnellinen, ehdin nauttiaheistä ja toivottavasti nähdä heidän aikuistuvan, ehkä saavan lapsiakin. 

Moni ystävä teki n. 35 v iässä ja surivat jaksamistaan, valvominen ei ollutkaan niin helppoa kun ikää oli, myös raskauskilot jäivät jokaisella ja venynyt vatsanahka ei palautunut kuten meillä nuoremmilla. Kokevat nyt olevansa uupuneita kun vanhalla iällä pitäisi jaksaa hoitaa lapsenlapsia, 70- vuotias ei jaksa pikkulasten hoitoa samoin kuin 50 v jaksaa. Olen nyt 70 v, ja tunnustan ettei pikkulasten hoito enää kiinnosta ja on kivaa kun jaksaa kuitenkin vielä matkustella, ei ole huonoa omaatuntoa kun ei ole puikkulapsiarjessa auttamassa. Toki pakko ei ole kenenkään autta, Minö tunsin halua ja olin itse saanut apua, halusin antaa hyvän kiertää. 

Samat kokemukset, me, jotka nuorena tehtiin lapset, olemme nyt vapaita nauttimaan elämästä, en jaksai millään sitä arkea, jota moni n. 40 v ystäväni elää. Lasten kuljettamista, sairastelua jne., monella on urakehityskin tyssännyt ainaisiin poissaoloihin. Lisäksi moni joutui köyttämään hurjan summan hoitoihin lapsen saadakseen, pari on tunnustanut katuvansa sitä velkaa joka otettiin ja nyt elämä on yhtä uupumusta. 

Vanha nainen hunnigolla... :--D 

Mä sain lapset 37 v ja 39 v. Helposti raskauduin molemmilla kerroilla, raskaudet oli helppoja (mm tein fyysistä työtä ja treenasin voimalajia ongelmitta ihan läpi raskauden) ja synnytyksistä palauduin nopeasti. Yövalvomisten kanssa ei ollut ongelmia, taloudellisista syistä pystyimme olemaan molemmat kotona niin oli helppo jakaa vastuuta. Lapset meni päiväkotiin 3 ja 5 -vuotiaina, ovat terveitä eivätkä ihme kyllä edes päiväkodista napanneet tauteja. 

Jos haluat lapsen, tee ihmeessä lapsi. Tuohon vasta-argumenttiin, jossa sanotaan ettet jaksa hoitaa lapsenlapsia, voisi vastata ettei omat lapsesi välttämättä edes tee lapsia, lapsettomuus alkaa olla aika yleistä. Lisäksi lapsesi voivat muuttaa tulevaisuudessa ulkomaille, harva jää sinne kotikuntaansa asumaan, joten lastenhoitoavuksi et joka tapauksessa pääsisi. 

Nuorempana, joo keho kyllä palautuu nopeammin, mutta se vartalon ja kasvojen rupsahtaminen on paljon suurempi shokki silloin. Vanhempana kun ei ole enää kedon kaunein kukkanen muutenkaan, rupsahtaminen ei tunnu niin pahalta. Tilastojen mukaan iäkkäiden vanhempien lapset ovat yleensä älykkäämpiä ja terveempiä, koska iäkkäämmät vanhemmat ovat ehtineet paremmin kartuttaa varallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Tein lapset nuorena ja sain sitten myös lapsenlapset nuorena, olen siitä onnellinen, ehdin nauttiaheistä ja toivottavasti nähdä heidän aikuistuvan, ehkä saavan lapsiakin. 

Moni ystävä teki n. 35 v iässä ja surivat jaksamistaan, valvominen ei ollutkaan niin helppoa kun ikää oli, myös raskauskilot jäivät jokaisella ja venynyt vatsanahka ei palautunut kuten meillä nuoremmilla. Kokevat nyt olevansa uupuneita kun vanhalla iällä pitäisi jaksaa hoitaa lapsenlapsia, 70- vuotias ei jaksa pikkulasten hoitoa samoin kuin 50 v jaksaa. Olen nyt 70 v, ja tunnustan ettei pikkulasten hoito enää kiinnosta ja on kivaa kun jaksaa kuitenkin vielä matkustella, ei ole huonoa omaatuntoa kun ei ole puikkulapsiarjessa auttamassa. Toki pakko ei ole kenenkään autta, Minö tunsin halua ja olin itse saanut apua, halusin antaa hyvän kiertää. 

Sain lapsen vanhana ja vaikka ennen äidiksi tuloa olen syövänkin sairastanut, en kyllä ole niin vanha ja tylsistynyt raakki, etten nyt perhe-elämää jaksaisi. Raskauskilot ovat mulle yksi ja sama, tosin näyttää niitä nuoremmillakin olevan. Vapaudesta ehdin nauttia ennen perheen perustamista ja kerätä kokemuksia, joista hyödyn elämässä nyt. Juhliminen ja alkoholi ei ole koskaan kiinnostanut. Matkustellut olen ennen perheen perustamista sekä lapsenkin kanssa.

Olin 35 esikoisen syntyessä. Pari vuotta sitä ennen yritettiin ennen luomuna, tuloksena pari keskenmenoa. Tuli siis ivf hoidoilla yksityisellä.

Rankkuudesta nyt en tiiä, nyt on kolme lasta ja mun mielestä esikoinen oli kaikista helpoin.

En muutenkaan pidä itseäni mitenkään ikäloppuna, kunto ja elämäntavat on viimeiset 10v olleet huomattavasti terveellisemmät kuin 2 kymppisenä.

Taloudellinen tilannekin vakaampi, on kykyä tarjota lapselle muutakin kuin mitä yhteiskunnan tuet pystyy tarjoamaan.

Ehkä se raskautuminen olisi nuorena ollut helpompaa, mutta äkkiseltään en näe mitään muuta erityisen positiivista jos vertaa lapsen saamista 2 tai 3 kymppisenä.

Iän ja elämänkokemuksen myötä olen oppinut rauhallisuutta ja suhteellisuudentajua elämässä. Nyt kun katson ensimmäisen lapsen saaneita kakskymppisiä, niin hohhoijakkaa on niillä huolet. Ihmekään että äitiys on rankkaa jos joka ikisestä pikku inahduksesta tulee hirvee melske.

N38

Kysele (veri)sukulaisiltasi miten heidän raskautensa on mennyt, etenkin jos lapsi on saatu myöhemmällä iällä. Sinulla on hyvin todennäköisesti samanlaista.

Kannattaako sodan alla hankkiutua tiineeksi ja poikia ? Mikä teitä vaivaa !? Vammainenkin tulisi vielä tai muuten vähä-älyinen kun olet jo niin vanha.

Olin 38 v. Suht helposti tulin raskaaksi. Valvominen oli kyllä raskasta sen ekan vuoden. Mutta jotenkin varmaan ikä (ja suht helppo lapsi) teki sen, että myöhemmin lapsiarki on ollut aika mahtavaa.

Ihan tavallinen ikä tehdä lapsi. Ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Päin vastoin luultavasti talous ja parisuhde ok. Moni ystävä teki lapsen 39v. Itse olen syntynyt -69 ja äitini oli silloin 34v. 

Vierailija kirjoitti:

Tein lapset nuorena ja sain sitten myös lapsenlapset nuorena, olen siitä onnellinen, ehdin nauttiaheistä ja toivottavasti nähdä heidän aikuistuvan, ehkä saavan lapsiakin. 

Moni ystävä teki n. 35 v iässä ja surivat jaksamistaan, valvominen ei ollutkaan niin helppoa kun ikää oli, myös raskauskilot jäivät jokaisella ja venynyt vatsanahka ei palautunut kuten meillä nuoremmilla. Kokevat nyt olevansa uupuneita kun vanhalla iällä pitäisi jaksaa hoitaa lapsenlapsia, 70- vuotias ei jaksa pikkulasten hoitoa samoin kuin 50 v jaksaa. Olen nyt 70 v, ja tunnustan ettei pikkulasten hoito enää kiinnosta ja on kivaa kun jaksaa kuitenkin vielä matkustella, ei ole huonoa omaatuntoa kun ei ole puikkulapsiarjessa auttamassa. Toki pakko ei ole kenenkään autta, Minö tunsin halua ja olin itse saanut apua, halusin antaa hyvän kiertää. 

Sinä kuuostat niiltä mummoilta, jotka olivat vielä työelämässä eivätkä halunneet lapsenlapsista muuta kuin kuvia. Onhan se rankkaa jos työpäivien lisäksi pitäisi vielä lapsenlapsiakin kaitsea, edes viikonloppuna! Sinähän olet jo työsi tehnyt ja haluat elää vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein lapset nuorena ja sain sitten myös lapsenlapset nuorena, olen siitä onnellinen, ehdin nauttiaheistä ja toivottavasti nähdä heidän aikuistuvan, ehkä saavan lapsiakin. 

Moni ystävä teki n. 35 v iässä ja surivat jaksamistaan, valvominen ei ollutkaan niin helppoa kun ikää oli, myös raskauskilot jäivät jokaisella ja venynyt vatsanahka ei palautunut kuten meillä nuoremmilla. Kokevat nyt olevansa uupuneita kun vanhalla iällä pitäisi jaksaa hoitaa lapsenlapsia, 70- vuotias ei jaksa pikkulasten hoitoa samoin kuin 50 v jaksaa. Olen nyt 70 v, ja tunnustan ettei pikkulasten hoito enää kiinnosta ja on kivaa kun jaksaa kuitenkin vielä matkustella, ei ole huonoa omaatuntoa kun ei ole puikkulapsiarjessa auttamassa. Toki pakko ei ole kenenkään autta, Minö tunsin halua ja olin itse saanut apua, halusin antaa hyvän kiertää. 

Samat kokemukset, me, jotka nuorena tehtiin laps

Ymmärrättekö, että on voimavarojen osalta ihan eri lähtökohta jos nelikymppinen kolmen lapsen äiti miettii uutta vauvaa verrattuna nelikymppiseen ekaa kertaa äidiksi tulevaksi. Tuolla kolmen lapsen äidillä on takana jo vuosien vaipparalli, univelat ja perhe-elämän vastuut. Tottakai niiden lasien läpi tuntuu uuvuttavalta ajatella saman aloittamista uudestaan. Mutta jos tulee nelikymppisenä ekaa kertaa äidiksi voi olla ihan eri tilanne kaikin puolin. Moni myös mieluummin viettää vapaan nuoruuden kuin vapaan keski-iän. Itse kun sain elää nuorena aikuisena vapaana ja kokea kaiken mitä kaipasin ei ole enää mitään kiirettä saada lapsiarkea hoidettua pois alta eikä kaipuuta vapauteen. Asioilla on monta puolta. Sitä paitsi, lapsia ei aina vain tehdä milloin itseä huvittaa.