Minusta on outoa, että töissä "kaveerataan" ja kerrotaan yksityisasioita ja vapaa-ajalla ei pidetä mitään yhteyttä

Miksi? Jos siellä töissä ehtii sen verran toisen kanssa aikaa viettää kuin tuntuu sopivalta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan yhdistänyt työtä ja vapaa-aikaa. En koskaan jaa työkavereille liian henkilökohtaisia asioita. Eikä omista henkilökohtaisista asioista puhuminen ainakaan työaikaan mielestäni edes kuulu. Olen silti kokenut, että työkaverini ovat mukavia ja suorastaan ihania ihmisiä. Meillä on hyvä työyhteisö. Kun työpaikan ovi menee kiinni, alkaa oma henkilökohtainen elämä. N60.

Miten voit viettää 40 tuntia viikosta feikaten?

Teen töitä. Työpaikalle ei ole tultu juoruilemaan ja luomaan kaverisuhteita. Asiantuntijatehtävissä ei työajalla juoruilla jonninjoutavia. Ei olisi aikaa eikä edes mielenkiintoa. Työ on niin mielenkiintoista ja palkitsevaa, että viihdýtään yhdessä työprojektien äärellä. 

Omasta mielestä ihan normaalia. Voin jutella työkavereiden kanssa, mutta en minä heitä vapaa-ajalla halua tavata. 

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestä ihan normaalia. Voin jutella työkavereiden kanssa, mutta en minä heitä vapaa-ajalla halua tavata. 

Vaikka löytäisit sydänystävän?

Vierailija kirjoitti:

Koska mulla ei ole aikaa sellaiseen?  Ja jos töissä ollaan kuitekin 40 tuntia viikosta, niin eikö siinä jo tule hyvä annos työkavereiden kanssa olemista?   Kai sitä perheenkin kesken ois hyvä välillä olla?

Aivan. Jos miettii työelämää ja kotielämää. Niin hyvin moni viettää aikaansa enemmän työkavereiden kanssa kuin perheen ja kumppaninsa kanssa. Varsinkin ,  jos on vuorotyöläinen.

Minä olen sosiaalinen ihminen, pidän työkavereistani ja hekin selvästi minusta. Mukavaahan heidän kanssaan on jutella töiden lomassa vähän kaikesta. 

Elämäni töiden ulkopuolella tosin on kiireistä ja minulla on paljon menoja ja aikaa yksinkertaisesti ei olisi työkavereita nähdä. 

Töissä on pari tyyppiä, joille teen aikaa jos joskus ei enää ollakaan samassa työpaikassa, mutta tällä hetkellä kaikille osapuolille tuntuu yhdessä vietenyt ajan määrä olevan sopiva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestä ihan normaalia. Voin jutella työkavereiden kanssa, mutta en minä heitä vapaa-ajalla halua tavata. 

Vaikka löytäisit sydänystävän?

MInkä sydänystävän? Mulle työkaverit ovat vaan hyviä kavereita, jota en tapaa vapaa-ajalla. 

Jotkut meistä nyt vain ovat outoja. Mitä sitten? Et voi pakottaa työkaveriasi "normaaliksi", jos hän ei luonnostaan sellainen ole.

Kyllä minä yhtä entistä työkaveria tapasin myös vapaa-ajalla ja nyt yhtä nykyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäkohteliasko pitäisi töissä olla, jos ei ole aikaa viihdyttää sinua vapaa-aikana?

Esittämistä

 

 

No pitäisikö heti käskeä painua He*vettiin ja olla ottamatta mitään kontaktia sinuun? Vaikutat hiton rasittavalta tyypiltä. Ei ihme jos jengi ei jaksa.

 

Ei tuommoista kuumakalleakaan jengi jaksa.

 

Minä jaksaisin tuollaista tyyppiä oikein hyvin joka sanoo kun ihmiset ovat tyhmiä ja ärsyttäviä. On parasta seuraa sellainen, ei tarvi miettiä että pitääköhän tämä minusta vaiko ei. 

Tuollaisen riippakiven, kuin sinä, seuraa taas sitten en haluaisi, jolle ei tunnu riittävän se aika jonka hänen kanssaan koen mukavaksi viettää vaan mököttää jossain foorumeilla siitä että yhyy, toinen ihminen ei olekaan valmis käyttämään 100% ajastaan juuri minuun. 

Voisin kyllä pitää yhteyttä vapaallakin, mutta en osaa sosiaalisia juttuja. En osaa aloittaa mitään ja pelkään torjuntoja.

Tuo on kyllä ihan totta. Olisi kiva vapaa ajallakin jatkaa keskustelua. Esim.kohta on Kahvi tauko.kohta on ruokatauko. Kohta päästään kotiin.kohta on viikonloppu.kohta on kesäloma.ja muita klassikkoja.mm.meinaan ottaa viinaa viikonloppuna. Otitko viinaa viikonloppuna. Kyllähän jutunaiheita riittää 

Työkaveri on vaan työkaveri, jolle voi kuitenkin kertoa vähän enemmän yksityisasioita, jos monta vuotta työskennellään yhdessä, mutta ei häntä välttämättä halua tavata vapaalla. 

Ei jaksa enää vapaa-ajalla. Voi se silti olla ihan aitoa ystävyyttä heidän puoleltaan, mutta rajoittuu tosiaan vain siihen työelämään. Minä arvostan tällaisiakin ihmissuhteita omassa elämässäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan yhdistänyt työtä ja vapaa-aikaa. En koskaan jaa työkavereille liian henkilökohtaisia asioita. Eikä omista henkilökohtaisista asioista puhuminen ainakaan työaikaan mielestäni edes kuulu. Olen silti kokenut, että työkaverini ovat mukavia ja suorastaan ihania ihmisiä. Meillä on hyvä työyhteisö. Kun työpaikan ovi menee kiinni, alkaa oma henkilökohtainen elämä. N60.

Miten voit viettää 40 tuntia viikosta feikaten?

Sinä sen sijaan taidat olla hyvin raskas työkaveri, aina jonkun hihassa roikkumassa.

Vähiten palaa loppuun henkilöt jotka erottavat työn ja vapaa-ajan. Täysin . Lähipiiri täysin eri ympyröistä kuin se oma työnkuva on (mielen)terveellinen valinta.

Helposti menee jutut työasioihin jos kaverit on niitä työkavereita.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan yhdistänyt työtä ja vapaa-aikaa. En koskaan jaa työkavereille liian henkilökohtaisia asioita. Eikä omista henkilökohtaisista asioista puhuminen ainakaan työaikaan mielestäni edes kuulu. Olen silti kokenut, että työkaverini ovat mukavia ja suorastaan ihania ihmisiä. Meillä on hyvä työyhteisö. Kun työpaikan ovi menee kiinni, alkaa oma henkilökohtainen elämä. N60.

Itse koin, että kun vieraannuin työkavereista, vieraannuin töistäkin. Mutta meitä on moneen junaan, kuten sanotaan, ja osa jää asemallekin.

Työkaverini kertoo ihan kaiken yksityiselämästään. Tiedän hänen koko suvun salaisuudet perintöriitoineen ja kuinka miehen kanssa menee välillä huonosti ja miten lapsilla on koulussa vaikeeta. Hän siis kertoo ihan kaiken elämästään kuin olisin parempikin terapeutti. En ole kertaakaan tavannut häntä vapaa-ajalla enkä tule koskaan tapaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan yhdistänyt työtä ja vapaa-aikaa. En koskaan jaa työkavereille liian henkilökohtaisia asioita. Eikä omista henkilökohtaisista asioista puhuminen ainakaan työaikaan mielestäni edes kuulu. Olen silti kokenut, että työkaverini ovat mukavia ja suorastaan ihania ihmisiä. Meillä on hyvä työyhteisö. Kun työpaikan ovi menee kiinni, alkaa oma henkilökohtainen elämä. N60.

Miten voit viettää 40 tuntia viikosta feikaten?

Mikä tuossa on feikkaamista? Hänhän toimii juuri niin kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestä ihan normaalia. Voin jutella työkavereiden kanssa, mutta en minä heitä vapaa-ajalla halua tavata. 

Vaikka löytäisit sydänystävän?

Onko sulle ongelma ettei kaikki löydä sydänystävää työpaikalta? Hommaa sinäkin ystäviä työpaikan ulkopuolelta.