Parikymppinen poikani totesi tajunneensa että:
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Köysi, partaterät ja painot jalkoihin ovat postissa.
Tyhmä!
Onko sillä joku viivästynyt murrosiän angsti?
Kyllä onnea on mutta se ei ole pysyvä olotila. Onni on on pieniä murusia arjen harmauden keskellä.
Onni on tajuta, ettei odota muilta mitään vaan tapahtuu itse. Kaikki harmi tulee muista ihmisistä.
Jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä. Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämiskone.
Kyynisesti ajatellen monia monille tapahtuvia asioita "ei ole" vrt. klassinen metafora kaatuva puu metsässä-onko sitä jos kukaan ei kuule kaatumista?
Sattuma on tosin myös matemaattinen käsite, mm. todennäköisyyslaskenta.
Sitä ei voi poika eikä woke neutralisoida. Onnetonta elämää hänelle kuka kieltää sattuman olemassa olon ;)
Vierailija kirjoitti:
Onni on tajuta, ettei odota muilta mitään vaan tapahtuu itse. Kaikki harmi tulee muista ihmisistä.
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei valtio, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Kyllä onnea on! Koirakin osaa hylätå loppuun kalutun luun - miksi et sinäkin?
Muutin Stadista itäalueelta kun narkkari ryösti keskellä päivää sisältä kamat, yhteenotto mut onneks ei henkilövahinkoja. Avas silmät eli en haluu elää ympäristössä minkä kulttuuri ja arvot ei enää ole rakentavia vaan hajottavat kaiken kauniin.
Nyt uskomattoman ihana asuinpaikkakunta ja asumiskustannukset n. 1/4,
ihmiset kadulla tervehtii, juttelee ja katsoo silmiin.
Suosittelen - muuttakaa elämään ja valitkaa "lihaisampi luu"!
Vierailija kirjoitti:
Kyynisesti ajatellen monia monille tapahtuvia asioita "ei ole" vrt. klassinen metafora kaatuva puu metsässä-onko sitä jos kukaan ei kuule kaatumista?
Sattuma on tosin myös matemaattinen käsite, mm. todennäköisyyslaskenta.
Sitä ei voi poika eikä woke neutralisoida. Onnetonta elämää hänelle kuka kieltää sattuman olemassa olon ;)
Osuitpa. Poika opiskelee matemaatikoksi. Ap.
"Sanna Marinin stråppåri uppoamassa hanuriini, kunnes laukean, on onnea!" - Markus-vaimo
Niin ei se kaikissa suvuissa esiinny. Opittu juttu
Poikasi on väärässä ja ilmeisesti onneton. Kyllä onnea on. Onni on arjen asioissa. Aamukahvi, terveys, ystävät, palkkapäivä, hyvä ostos... Jos ei osaa löytää pieniä iloja niin on kyllä onneton, tylsä ja ankea elämä. Lisäksi onnea on myös elämä isot asiat esim. Valmistuminen, työpaikan saanti, juhlat, onnistumiset..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onni on tajuta, ettei odota muilta mitään vaan tapahtuu itse. Kaikki harmi tulee muista ihmisistä.
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei valtio, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Onni otetaan.
Jokainen hoitaa itse tunteitaan, mielikuvitustaan ja ajatteluaan. Vaikka joskus siihen vaikuttaakin tilanne.
Kuka vähänkin ymmärtävä voi olla "onnellinen" täällä maailmassa joka kulkee vauhdilla kohti tuhoa!
Totta kai on olemassa. Mutta se pitää löytää itse, eikä odottaa että joku sen tekee tai muuten tulee ulkoa. Täytyy aidosti miettiä mikä tekee onnelliseksi, nuori voi vielä ajatella että se on raha tms. materia. Nuorena sitä tulee noita oivalluksia, ja sitten ne muokkautuvat iän myötä.
Uutisissa ei niin kauan sitten palestiinalaisäiti valitti suureen ääneen ja suurin elein, kuinka vaikeaa on. Taustalla joukko pieniä lapsia hymysuin peukut pystyssä. Ilmiselvästi onnellisia. Äiti huomasi nämä lapset ja suuttui, että ovat peukut pystyssä televisiokameralle. Heti tuli lapsille noottia ja huitaspa äiti vielä lapsia tyylin peukut pois!
Intialainen guru käveli metsän läpi eikä lehtikään liikkunut.
Köysi, partaterät ja painot jalkoihin ovat postissa.