Miksi meillä on vähävaraisia eläkkeensaajia? Ainakin 75-vuotiaisiin asti olemme kasvaneet kokopäiväiseen työpäivään.

Itellävaan 1500e netto. Eihän tällä kuuhun mennä, mutta toimeen tulee. Ja jää jotain säästöönkin.

Jokaisen tavoite oli oman asunnon hankkiminen. Ensin pieni yksiä ja siitä luopumalla kaksioon ja tarpeen mukaan omakotitaloon.

Joillakin jää vielä säästöön. Niin minäkin säästin ja säästin ja olen pärjännyt eläkkeellä ihan sopivasti. Olen silti tehnyt pieniä työrupeamia ihan eri alalla kuin mitä olin työelämässä. Vanhusten auttaminen on minulle tärkeää, joten jobbailin muutaman tunnin viikossa ja olin hyvällä mielellä ja vanhukset saivat ansaitsemaansa huomiot. Oli siellä minua nuorempia hoidettavia, vaan ei elämältä kaikkea voi saada.

50 luvilla syntyneet ovat hankkineet oman ammatin ja töitä on ollut riittävästi. Joskus pitänyt muuttaa, mutta silloin ulkomaille töihin. Kyllä lähellä eläkeikkää voi mennä ulkomaille töihin. Monessa maassa arvostetaan suomalaisen tekemää työtä ja vanhempana ei ole enää lapsen hankkimista.

Vieläkö teidän mummut ja papat ovat työelämässä?

Ensinnäkin vähävaraisuus on eri asia kuin pienituloisuus. Jotkut eivät esimerkiksi sairauden vuoksi kyenneet töihin tai töitä ei vain jossain päin Suomea ollut tarjolla, ei etenkään 90-luvun lamassa ja harva silloin viisikymppisenä työttömäksi jäänyt pääsi enää koskaan takaisin työelämään.

Moni on myös hoitanut lapsia tai muita läheisiään kotona vuosikausia ajattelematta eläkekertymäänsä. Toki on sitten kaikenmaailman down-shiftaajia, jotka ovat viettäneet vuosikausia vaikka ulkomailla, opiskelleet jotain työllistämätöntä vuosikaudet tai vain oleskelleet tukien, perinnön tai läheistensä rahoilla. 

On se tietysti totta, että joka paikkakunnalla ei ollut töitä tarjolla. Silloin on tehtävä sitä, mitä saa ja osaa.

Nuoriihan yksin on turvaton ja hyvin rohkea kun lähtee työn perässä  muualle. Jos on joku ystävyys, jonka löytää tai joka lähtee mukaan, niin on pakko lähteä itsenäistymään.

Minulla oli mahdollisuus asua pitkään kotona, mutta tienestit käytin vaatteisiin, tosin osasin säästää myös, mutta sitten humputeltiin porukoissa ja käytiin tanssimassa ravintoloissa. Ei matkusteltu ulkomaille. Paljon vietettiin aikaa kavereitten kanssa yhdessä.

Kyllä 50-vuotias saa töitä, ainakin minulle oli tarjolla juuri 80-90-luvulla. Myös 60-vuotiaana minulle oli töitä tarjolla. En ole yliopistossa opiskellut enkä muutenkaan korkeakouluissa silloin. Tutkimusalalla oli ja on ollut runsaasti osaavalle töitä.

Pääsin myös eläkkeelle 64-vuotiaan, en olisi jaksanut pitenpään. Tietysti vähennyksiä eläkkeessä. Mutta ajattelin, että säästeliäästi eläen tulen hyvin toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli mahdollisuus asua pitkään kotona, mutta tienestit käytin vaatteisiin, tosin osasin säästää myös, mutta sitten humputeltiin porukoissa ja käytiin tanssimassa ravintoloissa. Ei matkusteltu ulkomaille. Paljon vietettiin aikaa kavereitten kanssa yhdessä.

Sama täällä. Se oli mukavaa aikaa. Sitä huoletonta nuoruutta,nyt eletään vakaata varhais vanhuutta, mukavaa tämäkin.

Lääkkeet ovat kalliita ja krooniset taudit vaativat toistuvia hoitojaksoja. Suomalaiset eläkeläiset ovat sieltä sairaimmasta päästä, jos verrataan muuhun Pohjolaan.

Omat rahat käytetään ensin, ja vasta sitten saa tukia. Siinä yksi syy 75-vuotiaiden vähävaraisuuteen. Tarpeeksi kun sairastat, et ole sen rikkaampi kuin pelkkää kansaneläkkeen perusosaa nostava eläkeläinen. Minnekään et matkusta, peruna ja kaurapuuro ovat arkiruokaa ja jokainen sähkölasku on järkytys.

Espanjassa eläkeläiset saavat lääkkeet ilmaiseksi. Monissa maissa lääkärikäynnit eivät maksa mitään.