Olen vapautettu armeijasta. Mielipiteesi minusta?

Olen ulkomaan kansalainen enkä ole suorittanut asepalvelusta minkään maan asevoimissa.

Ei ole sinun syysi, että pääsi ei riitä armeijaan. Parempi ettet ole mukana. Toivu rauhassa ja keskity sinun tasoon sopiviin tehtäviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan imbesillit menevät vapaaehtoisesti puolustamaan maata. Ottakaa esimerkkiä ukrainalaisista, sieltä jokainen joka pystyy, on lähtenyt pois.

EU:n alueella on vapaa liikkuvuus. On tosi outoa että suomalaiset miehet vain pysyttelee täällä työttöminä.

Eu:n alueella on vapaita työpaikkoja vaikka kuinka ja suomalaisilla on kielitaitoa ja pätevyyttä tehdä ihan mitä töitä tahansa.

On erikoista että meillä porukka odottelee passissa työttöminä ikään kuin kohta alkaisi tositoimet.

Nyt olisi aika lähteä jos lähtee, koska kohta menee rajat kiinni. " elektronista jännitysmusiikkia joka enteilee alkavaa katastrofia"

Niin... ei ole rahaa edes uusia henkkarit saati sitten matkalippuihin. Tässä sitä sitten kävellään jonnekin liettuaan eikä sanakaan osaa kieltä niin olen yhtä kilpailu kykyinen kuin paikallinen tekijä?

Vierailija kirjoitti:

Fiksu päätös, olet varareservissä mutta ei tarvinnut sitä peleilykoulutusta käydä.

Sotatilanteessa ensin armeijan käyneet kähetetään tapettavaksi, sitten vasta varareservi.

Jos lääkäri niin katsoo ja hänen omatuntonsa hyväksyy maanpuolustuksen.

No, aloittajalla on varmaan syynsä, miksi ei kelvannut armeijaan. Ajattelen, että olet varmasti hieman narsistinen luonne, koska kalastelet mielipiteitä ihmisiltä jotka eivät edes tunne sinua. Olisit edes avannut hieman miksi et ole armeijaan kelvannut. Onko vika yläpäässä vai jotain fyysistä?

Luulin, että tämä keskustelu käytiin loppuun 80 luvulla. Luulin väärin. Jos ihminen ei mene armeijaan terveydellisistä syistä, niin ei mene. Tällaisista syistä ihmistä ymmärretään täysin. Jos ei mene vakaumuksen takia, niin ei mene. Jotkut ymmärtää, jotkut ei. Mutta vaikka seurustelukumppani kyllä löytyy samoja arvoja kannattavista.

Ihan vain lusmuillakseen menemättä jättäminen on hiukan vaikea sulattaa. Siihenkin saataa auttaa ikääntymisen tuoma asenteemuutos.

Eniten olen huolissani maanpuolustusinnon lamaantumiseen joissakin ryhmissä ja sosiaaliluokissa. Jos yksilöltä viedään kaikki ja köyhimpiä sosiaaliluokkia aina vain kurjistetaan. Onko heidän mielestään mitään syytä mahdollisen uhan alla puolustaa maatamme. Tai jossain kriisitilanteessa alkaa puhaltaa yhteen hiileen, kun siihen ei heidän mielestään ole aihetta.

Löytyy varmaan syy siihen.

Minä menin armeijaan, vaikken pitänyt ajatuksesta lainkaan. Paska paikka, niin kuin olikin. No, joukon jatkona kävelin läpi. Ylensivät vielä palveluksen päätteeksi. Korppina kotiin. Edelleen olen sitä mieltä että hukkaan heitettyä ja turhaa aikaa. Yllättäen kutsuivat kertaamaan parin vuoden päästä. No, kieltäydyin tietyin tekosyin. Ei ne hellittäny, vuosi meni ja taas tuli kutsu. Menin.

Viikko kului Hämeen metsissä lähinnä opettaen joukkueelle, jossa oli vanhempia jermuja, käpälöimään pari uudempaa laitetta. Homma oli jees, ei mitään ihmeitä. Kolme vuotta kului, vaihdoin työpaikkaa ja olin esimiestehtävissä. Oli eräs koulutustilaisuus johon työnantaja käski. Kävin Siellä ilmeni että se oli joku josta saa kertauspäiviä. No, samapa tuo.

neljä vuotta sitten tuli taas tuli kutsu kertaamaan. Nyt oli speciaalihommaa mukana, mutta eipä siinä, kai sitä voi käydä, kun esimieheni oli maanpuolustushenkinen. Koulutin esikuntaväkeä eräisiin hommiin. Ylläri oli sitten kun puolisen vuotta myöhemmin ilmoitus ylennyksestä. Olin alikessu, noin vain. Enkä edelleenkään pitänyt armeijasta lainkaan.

Enää ne ei kai kutsu, tässä tuli vuosi sitten kutsu ja menin. Eräänä iltana tuli joku ressumajuri käymään teltallamme ja kyseli mielialaa. Pamautin suoraan että tämä on kyllä hukkaan heitettyä aikaa. Kysyi nimen ja lähti. Ei ole kuulunut sen jälkeen mitään. Mikäs siinä, ei tarvi kuuluakaan.

Arvostan enemmän niitä jotka saavat esim vapautuksen rauhanajaksi lääketieteellisin tai maailmankastomuksellisin perustein kuin niitä jotka pitivät kovaa meteliä reserviläisyydestään ja sitten, puten ensimmäisestä tempusta, erosivat reservistä. 

Arvatkaa ketkä pannaan pahimpiin paikkoijihin armeijassa? En usko että moinen rintamakarkuruus jää rankaisematta 

Vapautan itseni armeijasta jos sota alkaa. Sanon että ammun omia niin antavat hullun paperit

Vierailija kirjoitti:

Arvostan enemmän niitä jotka saavat esim vapautuksen rauhanajaksi lääketieteellisin tai maailmankastomuksellisin perustein kuin niitä jotka pitivät kovaa meteliä reserviläisyydestään ja sitten, puten ensimmäisestä tempusta, erosivat reservistä. 

Arvatkaa ketkä pannaan pahimpiin paikkoijihin armeijassa? En usko että moinen rintamakarkuruus jää rankaisematta 

miten heidät laitetaan mihinkään jos eivät ole reserviä?

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että tämä keskustelu käytiin loppuun 80 luvulla. Luulin väärin. Jos ihminen ei mene armeijaan terveydellisistä syistä, niin ei mene. Tällaisista syistä ihmistä ymmärretään täysin. Jos ei mene vakaumuksen takia, niin ei mene. Jotkut ymmärtää, jotkut ei. Mutta vaikka seurustelukumppani kyllä löytyy samoja arvoja kannattavista.

Ihan vain lusmuillakseen menemättä jättäminen on hiukan vaikea sulattaa. Siihenkin saataa auttaa ikääntymisen tuoma asenteemuutos.

Eniten olen huolissani maanpuolustusinnon lamaantumiseen joissakin ryhmissä ja sosiaaliluokissa. Jos yksilöltä viedään kaikki ja köyhimpiä sosiaaliluokkia aina vain kurjistetaan. Onko heidän mielestään mitään syytä mahdollisen uhan alla puolustaa maatamme. Tai jossain kriisitilanteessa alkaa puhaltaa yhteen hiileen, kun siihen ei heidän mielestään ole aihetta.

Tähän liittyy talouskasvu.

"Kansalaisten onnellisuus lisääntyy valtion BKT:n kasvun myötä rajatta, joskin logaritmisesti, hidastuvasti, totesivat vuonna 2008 Pennsylvanian yliopiston taloustieteilijät.

Ainoastaan BKT:n taso ei lisää onnellisuutta vaan talouskasvun nopeus lisää onnellisuutta vieläkin voimakkaammin. [14][15][16][10]

Hyvät asiat kuten terveys, lukutaito, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sukupuolten tasa-arvo, huono-osaisista ja ympäristöstä välittäminen ym. yleensä lisääntyvät vaurauden myötä sekä yksilö- että valtiotasolla. Merkittävin poikkeus ovat maat, joissa rikkauksia löydetään eikä tehdä.[17]"