Koululais/eskarikysely (mieleen tullut kommentti...)

katsottavien elokuvien ja pelattavien pelien kanssa. Joitakin K11 -elokuvia ovat lapset saaneet katsoa aikuisen kanssa, jos niissä on merkintä " parental guidance" .



Itse 70-luvun lapsena muistan katsoneeni Psykoa, Alligaattoria yms. todella karmaisevaa ilman, että ketään kiinnosti mitä katsoin. Ei minusta mitään psykopaattia tullut. Yritän tällä sanoa, että harvat lapset kai pelkästään niistä pilalle menevät.



Ei siinä mitään, hyvä, että ikärajat on keksitty ja pitäähän niitä noudattaa, mutta jokainen vanhempi varmaan käyttää myös järkeään, lapsia kun on niin erilaisia, ikäisiään kypsempiä ja ikäisiään herkempiä. Ovathan aikuisetkin erilaisia. Siinä missä jokin elokuva kuvottaa yhtä, toinen kokee katsellessaan elämänsä tähtihetkiä ;-) -Ihan vain pointtina.



Pahempia mielestäni ovat piirretyt elokuvat, joissa nuijitaan, keplotellaan ja ollaan erityisen pahoja, kieroja ja ilkeitä ilman, että kukaan kyseenalaistaa, sopivatko ne pienille lapsille. Monesti olen myös ihmetellyt, miksi 3v sallituissa x-box/playstation/PC -peleissä tuhotaan ja tapetaan...?



En minäkään antaisi 8-vuotiaan katsella esim. Pahat pojat -leffaa tai Paha Maa-leffaa, mutta esim. Helmiä ja Sikoja -leffan annoin katsoa, aikuisen kanssa, vaikka kielenkäyttö onkin välillä ihan karmeaa ja välillä siinä oli pelottaviakin kohtia. No, noita rumia sanoja he eivät välty kuulemasta koulun pihallakaan...

Mielestäni ikärajat eivät ole elokuviin aiheettomasti laitettuja. Meillä on 8-vuotias poika, ja jo lastenohjelmien suhteen täytyy olla tarkkana, mikä sopii ja mikä ei. Joissakin perheissä taidetaan tosiaan katsoa " kiellettyjä" elokuvia vanhempien seurassa, mitä en ymmärrä. Mutta jokainen tavallaan.



Pakko vielä kommentoida Helmiä ja Sikoja -elokuvaa. Muistan, kun elokuva tuli tv-stä, ajattelin, että lapsi voi sitä vähän katsoakin. Mutta ensimmäisillä " metreillä" oli pakko vaihtaa kanavaa. Elokuva on suosikkejani, mutta ei lapsille sopiva. Tämä minun henkilökohtain en mielipide.

Meillä esikoinen pelkäsi Pingussa esiintynyttä mursua, kuopus Atte-nukkea, ystävän lapsi Mörköä ja monille varokaaheikkojajäitä-varoitus on ollut ahdistava. Ja näitä lastenohjelmia saa katsoa ilman vanhempia!

Lapset eivät ole meillä koskaan halunneet katsella esim. Salkkareita tai kotimaisia leffoja tyyliin Pahat pojat, koska me vanhemmatkaan emme ole olleet niistä kiinnostuneita. Harry Potterit luettiin iltatarinana, mutta kaksi viimeistä olivat niin huonoja, että jäivät kesken.

Meilläkin ollaan kyllä aika tarkkoja noissa ikärajoissa... Harry Potteria ei ole ekaluokkalainen saanut katsoa (kirjoista on luettu 1 ja 2), ainoastaan pieniä pätkiä ykkösosasta. Veljen poika sai katsoa sen 8-vuotiaana joulunaikaan, oli siis tokalla ja maaliskuussa täytti 9. Ja muutkin osat on sitten saanut katsoa samoin taru sormusten herrasta ja star warsit... minusta ihan ok, koska poika on sen tyylinen ettei hänelle jää mitään pelkoja ym näistä ja on katsonut ne yhdessä isänsä kanssa. Luulen että meilläkin nämä fantasiaelokuvat kuten juuri potterit ja taru sormusten herrasta katsotaan ennen tuota 11 vuotta. Mutta varmaankin siihen 9v asti ootellaan. Meillä tyttö rakastaa fantasiakirjallisuutta, kirjoittaa ja piirtää itse jne.



sen sijaan meillä saattavat jäädä tuollaiset leffat kuin helmiä ja sikoja jne. ainakin sinne 11v... mieluummin yläasteelle. Lähinnä juuri sen kielenkäytön takia ja sen vuoksi että ei ainakaan alle 11-vuotiaan kuulu nähdä esim seksikohtauksia tai juopottelua tai huumeiden käyttöä. Sen sijaan fantasia - joka on vain tarua sopii mielestäni kaiken ikäisille. Mutta toki lasta on osattava suojella liian pelottavilta fantasiakertomuksilta (videoilta), mutta jokainen varmasti tässä kohtiin tuntee parhaiten oman lapsensa.



Elokuvateattereissahan ainakin meillä päin ikärajoja valvotaan aika tiukasti ja jo menen esim. tyttäreni ja hänen kaverinsa (kaveri pienikokoinen eskarilainen) katsomaan k-7 elokuvaa niin aina myyjä kyselee tyttöjen iät. Tämä minusta ihan ok, eikä kyllä tulisi mieleenkään viedä liian nuoria elokuviin.



Välillä kyllä esim. piirretyissä musta ikärajat on ihan päin honkia. osa k-7 elokuvista sopisi kyllä pienemmillekin ja osa sallituista voisi hyvin olla k-7.

Taalla Englannissa Harry Potteriin ei ole mitaan ikarajaa, eika esimerkiksi Eragoniin joka kuulemma Suomessaoli 11 v tai 12v!!!!! ikaraja.



Lisaan viela sen etta vanhemmat ovat tassa niin erilaisia! Huippuesimerkkina tiedan perheen joiden lapsi katsoi 3-vuotiaana ekan osan taru sormusten herrasta -elokuvasta, ja viela yksin! He sanoivat etta tytto on niin kypsa etta ymmartaa juonen jne jne muuta vastaavaa. Itsestani varsinkin se loppukohtaus missa orkki tappaa Boromirin on hyvinkin pelottava ja kun katsoin sita 12-vuotiaan kanssa hankin pelkasi vaikkei sita halunnut myontaa......

On mielenkiintoista, miten monet aikuiset pitävät piirrettyjä pahempina kuin " eläviä" kuvia. Tutkijoiden (median- ja psykologian-) mukaan kun asia on juuri päin vastoin! Eli että pienen lapsen on vielä vaikeampi erottaa tarua todellisuudesta, kun esittäjinä ovat oikeat ihmiset = näyttelijät. Kyseessä tokikin siis pienet lapset. (Ja nimenomaan siihen liittyen on suorastaan pöyristyttävää ja järkyttävää ajatella, että joku voisi antaa 3-vuotiaan katsoa Tarua sormusten herrasta ylipäänsä ja vieläpä yksin...!! Mutta siitä lienemme kaikki samaa mieltä...) Huomattakoon, että väkivallalla kyllästetyt videopelit sun muut ovat asia erikseen, vaikkakin piirrettyjä/digitaalisesti tehtyjä, ne kun ovat usein myös nk. first person shooters -juttuja, eli niihin tulee eläydyttyä ihan eri tavalla kuin Tomiin ja Jerryyn... Muistan lukeneeni Helsingin Sanomista erään juuri videopeleistä väitöskirjansa loppuun saattaneen mediatutkijan kommentin, jonka mukaan hän itse ei antanut (pienten) lastensa pelata yhtään mitään pelejä...



Lipsahti vähän ohi aiheesta, mutta minusta ap esitti aika olennaisen kysymyksen! Olen itse usein ajatellut samaa, mutta pannut omat mietteeni tiukkapipoisuuteni pikkiin... ;-) Viime joulun alla minua askarrutti vähintäänkin yhtä paljon se, miksi ja miten on mahdollista, että lapsille markkinoidaan menestyksekkäästi hahmoleluja, jotka perustuvat K-11 elokuvien henkilöihin - kuten esim. Pirates of the Caribbean?? Sitten tosiaan kummastellaan, mistä johtuu lasten levottomuus ym... Toinen asia on sitten sekin, että nythän meille on lanseerattu uusi K-13 ikäraja ja itse olen sitä mieltä, että viimesin Harry Potter olisi jo ehkä kuulunut siihen kategoriaan K-11 -rajan sijaan. Tarkoittaa vain sanoa sitä, että kun me vanhemmat " tunnemme omat lapsemme" ja tiedämme heidän olevan " riittävän kypsiä" , niin viittaamme kintaalla asiantuntijoista kootuille paneeleille, jotka työkseen tutkivat elokuvia ja pelejä ja asettavat niille omaan tietämykseensä perustuen ikärajat... No, mehän toki päätämme itse lastemme kasvatuksesta, ei siinä mitään ja myönnän kyllä, että lapset ovat kovin erilaisia luonteeltaan ja toiset ovat herkempiä. Ideaalitilanne varmaan olisi, että vanhempi olisi aina itse nähnyt ko. elokuvan ennen kuin pop corn -kulhon kanssa istutaan yhdessä sohvan nurkkaan. Yksi,mitä tutkijat myös meinaan korostavat on se, että lapsen pitäisi nähdä loppuun saakka se " happy end" . Toisin sanoen, jos yhdessä aletaan katsoa jotain, mikä osoittautuukin liian rankaksi, on sekin aika myllertävää pienelle ihmiselle, kun pannaan tv kiinni ja lapsi lähetetään nukkumaan ja laatimaan tarinalle ihan itse oma karmaiseva loppu...



Kumjmastelenpa vielä lopuksi sitä, mikä tarve ihmisillä on antaa lastensa katsoa nk. ihmissuhdedraamoja kovin pieninä?? En tosiaankaan käsitä sitä. Kuulun siihen nipottajien joukkoon, joiden mielestä Salatut elämät on todellakin vähintään K-13 ellei K-15. Vain se, että jossain ohjelmassa ei kiroilla tai ammuskella ei tosiaankaan tarkoita sitä, että se on automaattisesti lapsille sallittu! (Jälleen viittaan siihen, että " oikea" ihmissuhdedraama " oikeilla" ihmisillä voi joskus olla monta kertaa haitallisempi kuin piirretty mäiske. Joita niitäkään ei mielestäni kyllä ollenkaan tarvittaisi!)

Jälleen kerran täytyy ihmetellä, miten voi olla mahdollista, että Salattuja elämiä katsotaan yhdessä lasten kanssa...??? Olen tuonut tämän jo aiemminkin esille, mutta vielä kerran: olin jo usea vuosi sitten kasvatusalan ammatilaisten koulutuspäivillä, missä parillakin luennolla tämän alan gurut toivat esille, että ohjelmaa ei suositella lapsille. Ohjelma on varmaankin harmitonta viihdettä aikuisille (en tunne juurikaan sarjaa), mutta totista totta ja hämmennystä aiheuttavaa lapsille. Minkä vuoksi " sotkea" lapsia käsitteisiin, asioihin, mitkä eivät kuulu vielä lapsen elämään?

...mitäs mieltä olette siitä, että näissä ihmissuhdedraamoissa (Kotikatu, Salatut Elämät) esiintyy lapsinäyttelijöitä? Eikö pienen lapsen psyyke mene jo moisesta ihan hajalle kun pitää kutsua ventovieraita ihmisiä isäksi ja äidiksi, sekä olla mukana niissä kiemuraisissa ihmissuhdekuvioissa...jne? Salatuissa Elämissäkin on nyt melkoisen rankkojakin kohtauksia (auton alle jäämisiä, nuoren ihmisen kuolema, ihmisryöstöjä, persoonallisuushäiriöisiä yms.)



Entäs, sensuroitteko jo lukemaan oppineilta lapsilta aamun lehdet, Seiska + Katso lehdet ymv. joissa on oikeasti sellaisia asioita, jotka eivät kuulu lapsille ja sisältö on noissa lehdissä ihan K18 kamaa...? Meillä esim. 9v tyttö lukee aamun lehden, eikä tulisi mieleenikään alkaa estelemään sisällön vuoksi, vaikka siellä on välillä kaiken maailman rikosjuttujakin, rajuista (esim. sota) kuvista puhumattakaan. Kuvahan kertoo yleensä tuhat sanaa...Kukaan ei ole puuttunut näihin päättäjätasollakaan...



Mielipiteitä kaivataan tähänkin asiaan, nyt kun on päästy jutun juureen :-)...

Ja aika usein sitä katsoo myös tuo meidän 8-v esikoinen. Minä en oikeestaan tajua, mikä siinä ei sovi tuon ikäiselle lapselle? Siinä ei ole kuitenkaan juurikaan mitään, mitä ei vois tapahtua millon vaan kenelle vaan meistä. Nuoria ihmisiä kuolee, lesboja näkee, huumeita kokeillaan, syöpään sairastutaan ja aviomiestä petetään ja kaikkia noita siis Salatuissa elämissä, mutta myös oikeassa elämässä.

Toki tietyistä asioista on pitänyt pojan kanssa jutella vähän pidempään, jos on jäänyt askarruttamaan, mutta todella harvoin on sellaista tullut. Poika kuitenkin ymmärtää, että ne ihmiset on näyttelijöitä ja oikeesti ne on ihan eri nimisä jne. Mutta siis meillä kyllä pojalle kerrotaan tietyistä elämän realiteeteista enkä halua ns pitää pumpulissa tietyissä asioissa. Kyllä minusta 8-v on ihan hyvä tietää, että maailmassa on rikollisuutta, huumeita, homoja jne.



Ja tosiaan, noista lehdistä ja mainoksista. Oikeesti siinä vaiheessa, kun lapsi oppii lukemaan niin peli on menetetty :) Vai luuleeko tosiaan joku, että pystyy pitämään lapsensa niin eristyksissä, ettei hän kuule tai näe asioita, jotka " ei ehkä ole tarkoitettu lapsille" . Meilläkin on poika kysynyt mainoskylttejä tavatessaan mm. että mikä on Viagra tai mitä tuo Sulttaani (kortsu) on? Että siinäpä sitten vaan selittämään asiaa niin, että lapsi ymmärtää tarpeeksi muttei liikaa ;)



Eli siis, minä olen aika tarkka tietyistä ohjelmista ja varsinkin peleistä. Väkivaltaisia tms ei meillä pelata ja ikärajoista pidetään huoli. Mutta Salattuja elämiä saa poika katsoa meidän kans, jos haluaa. Ja jos siellä on jotain uusia asioita, joihin ei poika oo aiemmin törmännyt niin niistä sitten jutellaan jälkeen päin.

Olen kanssasi harvinaisen paljon samaa mieltä ;-) Salattuja katsellaan meilläkin, annoin 9v esikoiselle periksi kun tiedän sarjan olevan puheenaiheena heidän luokallaan kun muutkin katsoo, ovat jo katsoneet useamman vuoden.



Tätähän tämä maailma nykyään on, seksiä pursuaa kaikkialta silmille, puhumattakaan väkivallasta, huumeista, mielenterveysongelmaisista (joiden käytös voi olla todella pelottavaa) yms. Olen oikeasti ihmeissäni, mikäli joku sanoo kykenevänsä suojelemaan lapsiaan kaikelta tältä jopa 15-vuotiaaseen saakka. Voi onnistua varmaan jossakin maaseutukylässä, muttei todellakaan suuremmissa kaupungeissa.



Tässä mennään jo lapsen aliarvioimiseen, ikään kuin heillä ei olisi aivoja lainkaan, joilla ajatella. Tiedän kyllä, että abstraktinen ajattelu kehittyy vasta 12-13 -vuotiaana, (sekin on muuten lapsen lahjakkuuden kanssa käsi kädessä kulkeva juttu: mitä lahjakkaampi lapsi, sitä suuremmalla todennäköisyydellä myö abstraktinen ajattelu kehittyy etuajassa) mutta jos lapselle selvittää vaikean asian hänen ikätasonsa mukaisesti, asia varmasti jää siihen, eikä jää muhimaan minnekään.



Nykyajan ongelma taitaa ollakin siinä, että vanhemmat eivät vaivaudu/ehdi keskustelemaan lastensa kanssa vaikeista ja vaivaavista asioista, joita lapsi kokee ja näkee jatkuvalla syötöllä.



On mielestäni parempi, että varhaismurrosiän kynnyksellä oleva lapsi näkee esim. mitä seuraa huumeiden käytöstä, kuin, että hän kokeilee niitä itse tietämättä vaaroista. Uskon, että huumekoukussa (oli se sitten telkkarissa tai oikeassa elämässä) olevan näkeminen toimii hyvänä valistuksena. Eri asia on tietenkin se, että alla mainittu 3v lapsi kohtaa kauheita asioita ihan yksin, ilman, että joku selvittää niitä hänelle lapsentasoisesti.



Maailma on paha paikka, se kaikille tiedoksi, valmentakaa lapsianne kohtaamaan oikea maailma ;-) Omasta lapsuudestani/nuoruudestani tunnen monta pumpulissa kasvanutta, joille kävi elämässä melkoisen huonosti. Enkä todellakaan tarkoita tällä, että lasta pitää karaista näyttämällä hänelle K15 elokuvia...kuten jo aiemmin kirjoitin, järjen käyttö on sallittua.

Meillä esikoinen 7-vuotias ja meille ei kukaan katso salkkareita. Siitäkin huolimatta, että esikoinen haluaisi " koska kaikki kaveritkin" . Me elämme ilmeisesti melko suojattua elämää, vaikka kaupungissa asummekin ja suuri kaupunki on ihan kivenheiton päässä. Ei meidän ekaluokkalainen tiedä mitään esim. pettämisestä, eikä minun mielestäni tarvitsekaan tietää. Hän tietää, että naisetkin voivat " mennä naimisiin" ja se on hänen mielestään hieno juttu. Näin jonkun osan salkkareita, missä lesboutta puitiin ja minusta se antoi mielikuvan, että lesbous olisi ongelma tai suuri häpeä. En halua lapseni saavan sellaista mielikuvaa valmiiksi pureskellusta saippuasarjasta. Meillä on myös sairautta perheessä ja olemme joutuneet siitä lasten kanssa keskustelemaan. He eivät tarvitse salkkareiden tulkintaa siitä, mitä sairaus aiheuttaa esim. perheessä. En kyllä katso salkkareita eli en tiedä, miten sairaudet siellä tuodaan esiin. Varsinaisesti huumeista ei ole vielä keskusteltu, mutta tytölle on koulunkin puolesta tehty erittäin selväksi, ettei vierailta saa koskaan ottaa mitään.



Mielestäni lapsemme eivät kasva pumpulissa, mutta en halua heidän päälleen heittää kaikkea elämän raadollisuutta kerta heitolla. Pikku hiljaa oppivat asioita ja aina kun kysyvät vastaamme rehellisesti. Meillä muuten esikoinen, vaikka onkin jo vuoden osannut lukea, ei ole vielä osoittanut mielenkiintoa esim. iltapäivälehtien lööppeihin ja hyvä niin. Kun se aika tulee, niin sitten aletaan niistä asioista puhua. Meille ei kyllä koskaan osteta ip-lehtiä eikä juorulehtiä eli ehkä lapsetkaan eivät tunne niihin mitään mielenkiintoakaan.

Olemme lapsemme mediatarjonnan ja pelien suhteen tiukkoja, mutta en oikein usko pumpulipilviinkään. Elämä sinällään tuo ihan riittävästi asioita eteen, mitä lapselle selvitetään ja niistä keskustellaan. Tuskinpa nykymaailmassa kukaan voi eikä haluakaan lastaan kasvattaa ilman elämän realiteetteja. Sairauksia tulee vastaan. Lähiomaisten kuolemaa. Homot, lesbot ovat tulleet kaapeistaan. Huumeet ovat joka paikkakunnilla. Lapsen ahdistelijat, namusedät liikkuvat. Yms. Mutta onneksi nämä kaikki ei kaadu niskaan kerralla, vaan meillä ne ainakin käydään läpi silloin, kun asia on ajankohtainen, ja joissakin asioissa tietenkin valistaen ja varoittaen.



Mutta ei Salkkareiden kautta (missä välissä niitä muuten ennättää katsoakaan...). Näin meillä, ja jokainen menee tyylillään.

No huh. Tosiaan, tässä nyt näyttää olevan kaksi toisistaan niin paljon eroavaa mielipidettä, etteivät kuunaan kohtaa.



Ei, Salatut elämät tai mitkään vastaavat eivät todellakaan ole ala-asteikäisten valistusohjelmia... Ennen kaikkea jo ihan siitä syystä, että ne on tehty AIKUISILLE ja AIKUISTEN näkökulmasta!! Tosiaan, esiintyyhän niissä toki lapsinäyttelijöitä, joskaan omaani en vastaaviin näyttelemään päästäisi... Ja totta tosiaan, mistäs kanelisokeri arvasikin, että olen kyllä monasti kummastellut erityisesti amerikkalaisten lapsinäyttelijöiden kovaa elämää ja miettinyt, mahtavatko jo olla psykoterapiassa kuinka pieninä. Lapsinäyttelijöitähän on kautta aikojen esiintynyt ihan K-18 kauhuelokuvissakin. Tuskin ovat koko aikaa kuvauspaikalla, mutta kyllähän se ihmetyttää silti...



Mielenkiintoinen ajatus tuo, että varhain (pakko)valistettu lapsi olisi jotenkin älykkäämpi kuin ikätoverinsa... Riippunee siitä, millä mittapuulla mitataan? Ja mitä pitää tärkeänä.



Kuten muillakin " tiukkapipoilla" ei meidän perheessäkään todella eletä pumpulissa. Huumevalistusta on tehty etenkin Itä-Helsingissä asuessa jo hyvinkin pienestä ja vieläkin asumme sellaisella alueella, että aika ajoin elämän raadollisuus tulee ihan syliin asti - ei tarvitse televisiosta lisäannosta. Erottu on ihan omassa perheessä ja homoja on tuttavapiirissä ja käynyt kylässäkin. Mitään näistä ilmiöistä ei ole tarvinnut korostaa ja juteltu on aiheista ihan riittämiin sekä tarvittaessa palattu niihin ja/tai kyselty ja vastailtu lisää. Ja ihan todellisia tapauksia ovat olleet, ei ole mediaa tarvittu tuomaan ko. aiheita esille mielikuvituksen ryydittämänä ja paisuttelemana.



Helsingin Sanomat luen joka aamu ja viikonloppuna monasti isommat lapset ihan pyytävät lukemaan ääneen jonkin jutun, joka heitä kiinnostaa (näkevät otsikot nurin päin pöydän toiselta puolelta ;-)). Esikoinen lukee ajoittain oma-aloitteisestikin. Lööppejä (joita sinällään kyllä vastustan, koska ovat pelkkä myyntikikka) ei meilläkään tosiaan kovin tarkkaan tutkita, mutta johtuisiko myös meidän perheessä siitä, että kuten tustin perheessä, ei meille koskaan iltapäivälehtiä osteta, joten eivät osaa kaivata? Tutkimusten mukaan sanomalehdenluku periytyy, pätisiköhän sama myös iltapäivälehtiin...



Minusta nämä kymmenen teesiä vanhemmuudesta kiteyttävät aika hyvin velvollisuutemme lapsia kohtaan, ja tämän keskustelun osalta etenkin kohdat 1, 6 ja 10:



1. Lahjoita lapsellesi lapsuus.

2. Uskalla olla aikuinen.

3. Ole läsnä lapsellesi.

4. Anna aikaa aikuisen elämälle.

5. Hyväksy lapsesi ainutlaatuisuus.

6. Suojele lastasi turhalta tiedolta.

7. Sitoudu vanhemmuuteen.

8. Anna vapautta, aseta rajoja.

9. Ole tärkein lapsellesi.

10. Varjele lapsuutta.

Että minä en todellakaan pidä Salkkareita minään OPETUS- tai VALISTUSohjelmana vaan ihan vain tv-sarjana, jota siis myös meidän 8-v katsoo, joskus tiiviimmin, joskus voi olla viikkojenkin taukoja.

Ja siis perustan tämän siihen, että vielä tähän päivään mennessä siinä ei ole tapahtunut mitään, mitä ei voisi tapahtua meidän lähipiirissä tai mistä meidän 8-v ei saisi tietää.

Eikähän siinäkään kaikki " kauhea" tapahdu viikossa vaan yleensä yhtä " ongelmaa" tai " poikkeavuutta" tai miten noita nyt kutsutaan, niin niitä yleensä ruoditaan kauan ennenkuin seuraava tulee käsittelyyn :)

Ja tuosta lesboudesta niin sitähän se oikeesti on, että osalla ihmisistä on asiaa kohtaa ennakkoluuloja ja osalle se on ihan luonnollinen juttu kuten tuossa sarjassakin.



No, tämä tästä, ei nyt kuitenkaan ole sen arvoinen asia että alkasin tästä inttämään ;) Jokainen tyylillään, mulle on ihan sama katsooko naapuri tai naapurin lapset telkkua ja mitä sieltä. Meidän perheessä on omat rajat ja omat säännöt :D

Ei ollut tarkoitus, että käsittäisitte Salkkareiden olevan mielestäni nk. valistusohjelmia tmv. ymmärsitte väärin. Tarkoitus oli, että ohjelman herättämät kysymykset lapset mielessä käytäisiin aikuisen kanssa läpi ja lapsi ymmärtäisi asian tätä kautta. Ilmaisin itseäni huonosti.



Toinen asia, minkä (en muista nimimerkkiä) ymmärsi väärin tai muuten vain kärjisti mielessään, oli se, että kirjoitin lahjakkaiden lasten abstraktisen ajattelun aikaistumisesta. Tälläkään en tarkoittanut sitä (enkä kirjoittanutkaan niin), että edellä mainitut ohjelmat kehittäisivät lapsen abstraktia ajattelua, kuten nimimerkki jostakin syystä näin ymmärsi, vaan yksinkertaisesti sitä, että jotkut lapset saattavat olla kypsiä katselemaan näitä ohjelmia varhemmin kuin ikäisensä.



En myöskään usko, että " tiukkapipoperheissä" , joihin itsekin luen kuuluvani, (vaikka 9-vuotiaani annan Salkkareita katsoakin), pidetään lapsia pumpulissa. Viittasin tekstilläni niihin perheisiin, joissa toden teolla varjellaan lapsia liiankin kanssa pehmentämällä/silottamalla lapsen tietä ihan liiaksi ja suojelemalla kaikelta ulkoapäin tulevalta pahalta.



Ei meilläkään lueta seiskaa, mutta hyvät hoksottimet ja erinomaisen lukutaidon omaavat lapseni lukevat niitä lööppejä kauppojen kassajonoissa...minkäs sille mahtaa. Voisi ehkä olla hyödyllisempää ostaa lehti ja antaa lapsen lukea koko jutun läpi kuin antaa ihmetellä lööppiä tietämättä sisältöä. Yleensä kyse on kuitenkin ihan viattomasta asiasta, jota on suurenneltu törkeästi tai kirjoitusasu valittu niin, että se herättää huomiota, valitettavasti ihan kaikkien ihmisten, myös lasten huomiota. Tämäkin on hyvä keino opettaa lasta suhtautumaan lukemaansa kriittisesti, kaikkea ei tarvitse uskoa, mitä lehdissä lukee :-)

Kanelisokeri:

...mitäs mieltä olette siitä, että näissä ihmissuhdedraamoissa (Kotikatu,

Entäs, sensuroitteko jo lukemaan oppineilta lapsilta aamun lehdet, Seiska + Katso lehdet ymv. joissa on oikeasti sellaisia asioita, jotka eivät kuulu lapsille

Mä kyllä sensuroin tosi paljon, mutta se on kyllä ongelmallista. Meillä 8-v poika, joka jää miettimään asioita, eikä tulisi mieleenkään antaa katsoa Salkkareita. Yritettiin Kotikatua, kun hän oli pienempi, mutta ei sekään sopinut pienille jatkuvan riitelyn ja muun vuoksi.

Selaan lehdet ensin itse, ja jos on jotain järkyttävää, en anna lukea. Hesaria ja paikallislehteä voi lukea, iltapäivälehtiä ei. Aikakauslehtiäkään ei.

Väkivalta on yksi asia ja seksi on toinen. Seksiäkin pitää nykyään käsitellä lehdissä niin avoimesti, että se menee pelottavaksi ja ahdistavaksi. Lapsi kysyi multa kerran, onko hänen pakko aikuisena työntää pippeli toisen peppuun ja oli siitä hyvin ahdistunut.