Lue keskustelun säännöt.
Onko lasten jälkeen vielä elämää?
02.12.2024 |
Minulla ei siis ole lapsia (ainakaan vielä), ja jostain syystä minun on tosi vaikea nähdä ihmisiä, joilla on lapsia, samanlaisina "yksilöinä" kuin mitä he olivat ennen lapsia.
Ehkä se johtuu siitä, että tunnen tosi paljon ihmisiä, joilla elämä pyörii perheen ympärillä. Heillä on todella vähän mitään "omaa". Jopa yksi todella itsenäinen ihminen, jonka olisin uskonut elävän lapsenkin kanssa luovaa taiteilijaelämää, jotenkin "kutistui" eikä ikinä palannut ennalleen, vaikka lapsi on jo hakemassa yliopistoon ensi vuonna. Tämä entinen kirjailija ja oopperan intohimoinen harrastaja muuttui tavalliseksi toimistotyöntekijäksi, jonka harrastukset ovat talon remontointi ja Netflixin katselu.
Voiko "lapsellisilla" olla vielä omia intohimoja, jotka eivät liity lapsiin? En nyt tarkoita rakastumisen huumaa (no, miksei sitäkin), mutta asioita, jotka ovat elämässä absoluuttisen tärkeitä, unelmia, kunnianhimoa, omia päämääriä jotka eivät liity mitenkään lapsiin, ja niin edelleen. Enkä tarkoita sitä tietenkään, että lapsen hyvinvointi pitäisi jotenkin uhrata noille intohimoille. Esimerkiksi tuo ystäväni olisi ihan hyvin voinut jatkaa kirjoittamista ja musiikkiharrastustaan, vaikka hänellä on lapsi. Mutta hänestä vain jotenkin katosi kaikki tuo, mikä teki hänestä luovan persoonan.
Huom. En mitenkään pidä lapsiperheitä tai lapsettomia toisiaan parempina ihmisinä. Olen vain utelias, mistä tuo johtuu.
Kommentit (23)
Siitähän se elämä vasta alkaa. Jos ennen sitä on tullut joskus ajatelleeksi oman elämänsä tarkoitusta ja tekojen tarpeellisuutta, niin kyllä lasten saaminen jälkeen tilanne muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on paremmin, kun on perhe. Lapsen kanssa näkee kuin uusin silmin kaikki pienet ihmeet, kuten vaikka ensilumi, joka tänne satoi juuri. Lasten kanssa elämä tulee rikkaammaksi, kun käydään erilaisissa tapahtumissa ja nähtävyyksissä, opetellaan uusia asioita ja kokeillaan erilaisia harrastuksia, vietetään mm. joulua ja pääsiäistä perinteiden mukaan, ja pidetään yhteyttä sukulaisiin ja juhlitaan esim. serkkujen syntymäpäiviä.
Lapsiperheiden suosimalla omakotialueella tutustuu helposti naapuruston muihin vanhempiin. Mekin käymme naapurin naisporukan kanssa teatterissa, konserteissa, lenkillä, ravintolassa, avantouinnissa, tanssitunneilla, risteilyllä yms.
Ja töissä tietysti on pelkkiä aikuisten asioita. Olen myös opiskellut työn ohessa, mutta en vielä silloin, kun lapset olivat pieniä.
On kyllä,löytyy omaakin aikaa.