Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä oli se viimeinen pisara, joka sai sinut hakemaan apua uupumukseen?
02.12.2024 |
Tai jos et hakenut, mitä teit?
Mä en tiedä mitä tehdä. Pidän töistäni, mutta työtaakka on ollut pidempään kohtuuton. Tämä ei siis ole vain minun arvioni, vaan johtoa myöten kysellään miten jaksan ja voivotellaan.
Mutta mitään ei tehdä. Ymmärrän että mulla on aika spesifi rooli, joka vaatii oman koulutuksen, eli kuka tahansa ei voi hypätä mulle avuksi. Mutta mitä ihmettä ne tekee jos mä vaan joku aamu en vaan pysty enää nousemaan töihin? Omalle esimiehelle olen sanonut etten tällaista jaksa kauaa ja että pian on oikeasti helpotettava. Mutta uudelleen, mitään ei tehdä.
Jotenkin kauhean vaikeaa mennä pyytämään vaikka terveydenhuollosta apua, mutta ei kai ole normaalia itkeä kun lähtee töistä, pelätä jokaista päivää ja olla niin väsynyt että kotona en tee muuta kuin nukun. Onneksi sentään asun yksin, niin voin oikeasti levätä jos niin haluan. Urheilu tuki ennen jaksamista, nyt en vaan jaksa tehdä sitäkään.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Mulla ns. viimeistä pisaraa ei ole vielä tullut. Mutta lähellä on.
Tilanteeni kuulostaa pitkälti samalta kuin sinunkin. Ainoa ero, että työpaikallani on useampi samalla koulutuksella oleva henkilö, mutta suurin osa vastuista on kasattu minulle. Olen keskustellut asiasta ja esimieheni ymmärtää ja voivottellee asiaa, tyyliin "Tiedän, että nämä hommat ei mene tasan, mutta kun sä teet, niin voin 100% luottaa että se tulee tehtyä oikein" Eli se kiitos hyvästä työstä on lisää työtä.
Ahdistaa kun ajattelenkin sitä työmäärää mikä työpaikalla odottaa. Sitten pitäisi kaiken päälle olla täynnä uusia ideoita, seurata kilpailijoiden toimintaa aktiivisesti, kirjoittaa erilaisia raportteja ja auttaa muita työkavereita vielä niiden hommissa.
Varsinkin aamut on tosi rankkoja ja huomaan että olen tosi itkuherkkä aamuisin nykyään.
Irtisanoudu. Sinun tilallesi otetaan joku mies joka hoitaa hommat eikä itke saatana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ns. viimeistä pisaraa ei ole vielä tullut. Mutta lähellä on.
Tilanteeni kuulostaa pitkälti samalta kuin sinunkin. Ainoa ero, että työpaikallani on useampi samalla koulutuksella oleva henkilö, mutta suurin osa vastuista on kasattu minulle. Olen keskustellut asiasta ja esimieheni ymmärtää ja voivottellee asiaa, tyyliin "Tiedän, että nämä hommat ei mene tasan, mutta kun sä teet, niin voin 100% luottaa että se tulee tehtyä oikein" Eli se kiitos hyvästä työstä on lisää työtä.
Ahdistaa kun ajattelenkin sitä työmäärää mikä työpaikalla odottaa. Sitten pitäisi kaiken päälle olla täynnä uusia ideoita, seurata kilpailijoiden toimintaa aktiivisesti, kirjoittaa erilaisia raportteja ja auttaa muita työkavereita vielä niiden hommissa.
Varsinkin aamut on tosi rankkoja ja huomaan että olen tosi itkuherkkä aamuisin nykyään.
Haha
Niin, se suorittaja joka uhriutuu marttyyriksi.
Olin töissä vanhusten parissa. Olin niin väsynyt työn raskauteen, huonoon työilmapiiriin ja kollegoilta tulevaan kiusaamiseen, että joka päivä v*tutti. Asiakkaat v*tuttivat, en jaksanut kuunnella heidän märinäänsä.
Kamelin selän katkaisi se, kun ihan normaalissa hoitotilanteessa asiakas alkoi potkia minua. Silloin ajattelin, että "mitäs minä täällä oikeastaan teen? Ei minun ole pakko olla täällä. Jos hoito ja apu ei kelpaa, olkaa hoitamatta." Silloin alkoi selvitä, että olisi ehkä syytä jäädä sairauslomalle tai kokonaan pois töistä.
Niin, onhan se kauhean vaikea antaa palautetta työn määrästä esimiehille. Kauhean vaikeaa. Eli jatkakaa sitten vaan sitä suorittamista.
Alue: Aihe vapaa
Haha, tämä :D
Kaikki vähääkään ryhmätyötä muistuttavat työt pitäisi kieltää lailla. Ryhmätöissä käy aina noin, yksi tekee kaiken :D