Miksi minua ärsyttää kamalasti jossittelu?

Iäkkään äitini puhetyyli on koko ajan konditionaalissa. Tulisipa joku, miksei tule, miksei tehnyt se ja se niin ja niin vuonna 1970, olisi elämä erilaista. Myötäelän kaiken mutta jotenkin koen fyysistä pahoinvointia nykyään tuosta. Elämä on itsellänikin synkkää mutta yritän suunnata eteenpäin. Jos joskus menetän malttini ja sanon ettei niille asioille enää mahda mitään niin saan voimakkaan vihan niskaani. Onko muita jotka elävät tai ovat pitkään eläneet tällaisessa lähipiirissä? Ja joka ehdottaa välien katkaisua niin haluan kuitenkin jotenkin olla yhteydessä. Tarvisin vain itse jostain voimavaroja jaksaa.