Lue keskustelun säännöt.
Negatiivinen äiti
02.12.2024 |
Olen niin väsynyt äitini iankaikkiseen negatiivisuuteen.
Uhriutuu, valittaa eikä mistään voi sanoa mitään hyvää.
On elänyt mielestäni melko etuoikeutettua elämää ja sitä se on edelleenkin. On toisinsanoen "kulissit kunnossa".
Millä sen saa heräämään ja kääntämään kelkkansa? Pelkään että jää kohta ihan yksin kun eihän kukaan jaksa sellaista katsella loputtomiin. Käyn kylässä kerran kuukaudessa korkeintaan kun tapaaminen vie kaiken energian.
Haluaisin isääni tavata useammin mutta en kestä katsoa ja kuunnella kun äitini kyykyttää sitä.
Onko näihin "kärttyisiin mummoihin" mitään lääkettä?
Kommentit (4)
Ei muutu. Oma äitini on nyt 83-vuotias ja iänikuinen valitus senkuin jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin kyseisestä ihmisestä. Oma vointi huononee, kun tuota joutuu näkemään. Olen jopa suunnitellut muuttoa toiselle puolelle Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu. Oma äitini on nyt 83-vuotias ja iänikuinen valitus senkuin jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin kyseisestä ihmisestä. Oma vointi huononee, kun tuota joutuu näkemään. Olen jopa suunnitellut muuttoa toiselle puolelle Suomea.
Ja tosiaan, kukaan meistä neljästä lapsesta ei tuota jaksa.
Olen kasvanut kotona negatiivisessa ilmapiirissä enkä siten ole saavuttanut itseluottamusta
olen esim. kaksi kertaa erehtynyt kotona kertomaan että olen saanut positiivista palautetta tehdystä työstä niin tuohon on tullut vastaukseksi että kunhan sinun mieliksi vain sanovat että saisivat sinut tekemään enemmän
läheisyyden ja toisesta välittämisen tunnetta en ole koskaan saanut kotona tuntea
Suomalaisessa kulttuurissa on jotain erikoista ja itseasiassa omaamme valitettavan paljon yhteneväisyyksiä venäläiseen sielunmaiseman. Täällä onnistumisia ja ilojen kokemista pidetään liki pitäen hävettävänä. Sen sijaan piehtarointi vastoinkäymisissä ja negatiivisissa asioissa on aina sopivaa.