Sinä erakko! Onko sinut pakotettu sosiaaliseksi?

Sitten kun vuosien kuluttua lakkaa teeskentelemästä, kaikilla on pallo hukassa.

Minulla ei ole, mutta muilla on.

Ap

Yritin pakottaa itseni olemaan sosiaalinen vasten tahtoani, ja nyt kun en enää jaksa olla jotain mitä en ole, olen tullut erakommaksi kuin koskaan ennen ja nyt tuntuu pitkästä aikaa hyvältä. Ihanan vapauttavaa, eikä ahdista.

Yritetty on, mutta jossain kohtaa sain tarpeekseni. Enää en yritä näytellä jotain mitä en ole. Ystävällinen olen niin kauan kuin minulle ollaan ystävällisiä, mutta kontaktit ihmisiin pidän minimissä. Huomaan, että se ärsyttää ihmisiä koska he eivät kykene ymmärtämään miksi joku haluaisi elää näin.

Itsellä samaa. Toinen vanhemmista puhelias ja olen sieltä omaksunut että ihmisten kanssa pitää jaksaa puhua.

Nyt vanhemmiten olen tajunnut että puhuminen on opittu tapa. 

 

Olin just muutaman päivän yksin kotona ja ajattelin että jos joku soittaa tai yrittää tulla käymään niin *en vastaa/avaa ovea*. Luulen myös että pelkään hylkäämistä ja siksi olen *kiva*.

Kyllä, tänne on pakotettu jakamaan viisauksia.

No ei muuten kuin että töissä on pakko käydä. Aika köyhää olisi elämä muuten. Mutta onneksi olen löytänyt työn, jossa ei tarvitse olla erityisen sosiaalinen. Ei mua koskaan kukaan pakottanut, lähinnä vain itse koin painetta olla sosiaalinen, jopa siihen saakka, että pakotin itseni seurustelemaan, vaikkei kiinnostanut se mies ollenkaan. 

Vain, jotta saisin kokea itseni "normaaliksi" kun olen edes kokeillut seurustelua. No, eihän siitä mitään tietenkään tullut ja vahingokseni syytin kaikesta itseäni ihan äärimmäiseen ratkaisuun asti. Onneksi hän kuitenkin löysi nopeasti uuden naisen ja on edelleen sen naisen kanssa avioliitossa. 

Ei kaikista vaan ole parisuhteeseen. Tai ehkä olisi, jos löytyisi sellainen joka ymmärtää vähän erilaista ihmistä, mutta sellaisen löytyminen on niin toivotonta, kun ei erakot kohtaa toisiaan luonnollisesti missään. Ja se vaatii sen luonnollisen kohtaamisen.