Miksi aikuinen hakee hyväksyntää omilta vanhemmiltaan vielä aikuisena?

Hirveän hyvä kysymys! Itseäkin kiinnostaisi tietää. Kai se on joku maslown tarvehierarkiaan tai johonkin liittyvä juttu. Alitajuisesti itsekin haen hyväksyntää vaikka en haluaisi

Jäänyt vaille hyväksyntää jo lapsena. Velkoo sitä aikuisena ja yrittää saada sitä vanhemmiltaan edes silloin (vaikka ei saa).

Vierailija kirjoitti:

Jäänyt vaille hyväksyntää jo lapsena. Velkoo sitä aikuisena ja yrittää saada sitä vanhemmiltaan edes silloin (vaikka ei saa).

Joo, tämä. Jäänyt vaille hyväksyntää, rakkautta ja itsetunnon tervettä rakentumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäänyt vaille hyväksyntää jo lapsena. Velkoo sitä aikuisena ja yrittää saada sitä vanhemmiltaan edes silloin (vaikka ei saa).

Joo, tämä. Jäänyt vaille hyväksyntää, rakkautta ja itsetunnon tervettä rakentumista.

Täytyy sitä kasvaa aikuiseksi ja kulkea omaa tietään. Meillä olivat vanhemmat lannistajia. Veljestä tuli merkittävä henkilö, vaikka oli lapsena hyvinkin hiljainen ja kiltti. Itse olin enemmän rettelöivä teininä, mutta sitten lähdin pois ja menestyin ulkomailla jossa olen edelleenkin. En edes yrittänyt saada hyväksyntää vanhemmiltani, turhaa olisi ollut ja etäisyys oli hyvä juttu. Ajan mukana vieraannuttiin ja se oli ihan ok.