POV: Läheiset ovat hylänneet vaikean elämäntilanteen vuoksi, osa osoittanut suoraa halveksuntaa, sitten

Ovat osoittaneet todellisen luonteensa. 

Ei tuollasilla ole mitää virkaa.

Mielipide on tullut selväksi ja tositilanteessa apuun ei tullut kukaan joten välit poikki lopullisesti. Ihan turha soitella sitten minua apuun kun itselle tulee vaikeaa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Mielipiteitä mihin? Mitä väliä sillä on, miten kukin toimisi tuossa tilanteessa? Itselläni kävisi niin, että välit kylmenisivät lopullisesti. Jos minulla menee maku ja luottamus johonkin ihmiseen, se on sitten siinä. Toista tilaisuutta ei tule. Peruskohteliaisuuteen pystyn kyllä, mutta en mihinkään syvällisempään.

Eräs mies, joka on vieläpä jonkin sortin terapeutti sanoi kerran, että mikä ongelma, kerta kaikki on taas hyvin, miksi edes mietit tuommoista.

Minusta hylkääminen ja halveksunta jättää pysyvän epäluottamuksen. Siis tiedät jo, että ne ihmiset hyväksyy sinut vain silloin kun asiat ovat hyvin. Heitä ei kiinnosta sinä ihmisenä, vaan statistina, jolla on tiettyjä statussymboleita. Tilallasi voisi olla ihan kuka vaan.

Tunnen itseni vikoineen ja puutteineen päivineen ja olen itsekin aktiivinen toimija ja olen itse ihmissuhteiden yksi osapuoli, enkä voi yksin muita syyttää kun välillä kaikki menee päin persestä. Kehityn pikku hiljaa. 

Mitä hittoa tuo POV tarkoittaa? 

Edellinen kommentti oli tyhjentävä. Näin on nännit.

No, en ole reaaliaikaisesti läsnä sinun elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä hittoa tuo POV tarkoittaa? 

Point of view! Asian pohtimista siitä asemasta käsin.

Raitistuneen alkoholistin läheisenä ymmärrän, että läheisten jaksamisellakin on rajat. Liika on liikaa. Kaikkea ei  tarvitse sietää. Jos puhe ei tepsi, ryhdytään toimeen. Asetetaan rajat. 

Mikä tämä vaikea elämäntilanne oli? Joskus ne henkilön vaikeudet heijastuvat todella raskaasti läheisiin. 

Riippuu tietysti tilanteesta. Itse sain viime kesänä todella kovan tipautuksen ikivanhasta ystäväporukasta. Olen aina ollut se olkapää ongelmissa. Kenen äiti on sairastunut syöpään ja kuollut, kenen mies pettänyt jne. Sellaisia normaaleja juttuja, joita pitkän elämän aikana tulee eteen. Olemme aivan tavallisia ihmisiä, joilla menee lähtökohtaisesti hyvin ja elämänhallinta kunnossa, mutta jotain aina vuosikymmenten aikana sattuu. Itse olen surffannut viime kesään saakka aivan tasaisesti ja ekan kerran laittelin viestiä, että nyt menee paskasti. Sain empaattista viestiä takaisin. Kukaan ei soittanut. Kun soitin, ei edes kysytty asiasta. Myöhemmin laitoin pienen päivityksen tilanteesta ja taas tuli empatiaa viestillä. Sittemmin en ole sanonut mitään ja kukaan ei ole ollut kiinnostunut. 

Mikä on POV?

Ei toki noita ihmisiä enää elämään!!

Kun minä suutun johonkin,se on lopullista. En enää ala ottaa vastaan feikki anteeksipyyntöjä.

Ne, jotka kerran hylkäsivät, tekevät sen uudelleen...

No miten olet kommunikoinut asiasta? Mikä tuo vaikea elämäntilanne oli, mitä aiheutti läheisille?

Itselläni oli sekakäyttäjäsisar, jota autettiin vuosikymmeniä. Voimat loppui. Lopetettiin yhteydenpito, koska ei oman perheen (ja lasten) hyvinvointi meni edelle.

Sisar ei ilmeisesti käytä enää. Ikinä ei ole pyytänyt anteeksi mitään, varmaan ei edes muista kaikkea tekemäänsä. Myöskään velkoja ei ole maksanut.

Se, että yksi saa elämänsä raiteilleen ei tarkoita sitä, että pöytä olisi puhdas meidän suuntaan. Ollaan toki iloisia, että on elossa, mutta ei olla valmiita ottamaan takaisin elämään ilman kunnon keskustelua. Ja koska on ilmeisen katkera meidän suuntaan, niin mun puolesta saa olla ja jatkaa katkeraa haukkumista somessa ja muualla. Me elämme omaa elämäämme rauhassa ja toivotamme hänelle kaikkea hyvää.

Mielenterveysongelmainen voi olla todella raskas läheisilleen, esim. soitella tai viestiä 24/7 ja suuttua jos yöllä tai työpäivän aikana ei vastata. Ja unohtaa vuosiksi että muillakin ihmisiillä on omia huolia ja suruja, joskus raskaitakin. Se syö läheisiä.

Älkää näitä väärinkäytettyjä englannin lyhenteitä tunkeko mihinkään, tosi ärsyttäviä lähes kaikkien mielestä, ja aloitukseenkaan ei saa niin paljon hyviä vastauksia tuollaisen jälkeen.

Mutta joo, jäisi ottamatta takaisin mokoma hylkääjät.

Nojaa. Tottakai nuo ovat osoittaneet todellisen luonteensa, mutta kenellä meistä on varaa vain täydellisiin tuttaviin? Ja vielä pidemmälle, kenellä meistä oikeasti on varaa vaatia täydellisyyttä muilta - omia puutteita kun ei yleensä olla edes huomattu, mutta kyllä niitä silti riittää?

Minulla ei ole varaa sellaiseen. Koska en ole itsekään täydellinen ja tarvitsen uusia tilaisuuksia. Ja koska täydellisyyttä vaativille ei jää ketään, ja haluan elämääni mieluummin ihmisiä, joilla on mahdollisuus kehittyä, kuin en ketään.

Toki näihin ei sitten kannata sokeasti enää luottaa. Mutta kehen muutenkaan voi? Parasta tarkoittaessaankaan ihmiset ei yleensä tiedä kaikkia asiaan vaikuttavia tosiasioita, eikä edes sitä, mikä sulle olisi paras, joten et muutenkaan voi luottaa sokeasti kehenkään. Et edes itseesi, koska ei sinullakaan koskaan ole kaikkea tietoa. Sen kanssa pitää vaan oppia elämään.