POV: Läheiset ovat hylänneet vaikean elämäntilanteen vuoksi, osa osoittanut suoraa halveksuntaa, sitten

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti tilanteesta. Itse sain viime kesänä todella kovan tipautuksen ikivanhasta ystäväporukasta. Olen aina ollut se olkapää ongelmissa. Kenen äiti on sairastunut syöpään ja kuollut, kenen mies pettänyt jne. Sellaisia normaaleja juttuja, joita pitkän elämän aikana tulee eteen. Olemme aivan tavallisia ihmisiä, joilla menee lähtökohtaisesti hyvin ja elämänhallinta kunnossa, mutta jotain aina vuosikymmenten aikana sattuu. Itse olen surffannut viime kesään saakka aivan tasaisesti ja ekan kerran laittelin viestiä, että nyt menee paskasti. Sain empaattista viestiä takaisin. Kukaan ei soittanut. Kun soitin, ei edes kysytty asiasta. Myöhemmin laitoin pienen päivityksen tilanteesta ja taas tuli empatiaa viestillä. Sittemmin en ole sanonut mitään ja kukaan ei ole ollut kiinnostunut. 

Olet siis laittanut pari viestiä ja olet saanut viesteissä vastaukseksi tukea. Jos oma-aloitteisesti puhuisit itse puhelimassa tai kasvotusten asiasta, niin todennäköisesti saisit jälleen tukea. Uskoisin, että kuulumisia sinulta on puhelimessa tai kasvotusten normaalisti kuitenkin kysytty? Johon olisit voinut luonnollisesti halutesssi kertoa vaikesta asiastasi. Ja ihan itse voi ystävälle soittaa jos haluaa jostain puhua. Eri asia on sitten, jos sillon torjutaan.

Eli kai nyt itsekin olisit voinut halutessasi puhua asiasta, etkä vain odottaa, että toiset nimenomaan siitä kysyy. Monet ihmiset eivät itse "tungettele" kysymällä vaikeista asiosta, mutta jos toinen itse haluaa niistä puhua, niin ovat hyvinkin auttavaisia ja empaattisia, saa tukea jne. Että sellaisestakin on voinut olla kyse. Minusta aika poikkeuksellinen olettamus, että toisten olisi nimeomaan pitänyt ko. asiasta puhelimessa kysyä. Toki sellainen voi tuntua mukavalta, mutta voi sitä itsekin ihan oma-aloitteisesti sanoa asiastaan.  Kuitenkin viesteissä sait tukea ja ymmärrystä takaisin, miksi niin ei olisi käynyt myös puhelimessa puhuessa? Et sitä ensimmistäkään kertaa ottanut puhelimessa tai kasvotusten itse asiaa puheeksi, niin ehkä oletkin tulkinnut vähän väärin ja loukkantunut siten aika turhasta? 

Asiaa voi lähestyä siitäkin näkökulmasta, että miten olisi suhtautunut asiaan, mikäli olisi ollut tilanteessa ystävänsä tai tuttavansa saappaissa. Joskus tosin luonteet ja kokemusmaailmat ovat niin erilaiset, ettei samaistuminen ole helppoa. Joskus myös tulkinta ihmissuhteen läheisyydestä ja merkityksellisyydestä voi poiketa voimakkaastikin toisistaan, jolloin myös näkemys siitä, kuinka paljon ollaan valmiita tekemään toisen hyväksi voi vaihdella.

Usein sitä ei ehkä itse huomaakaan, mutta voimakkaita vastoinkäymisiä kokeneena ihminen voi olla toisinaan hyvin raskasta seuraa. Kaikki eivät nimittäin osaa suhtautua vastoinkäymisiinsä rakentavasti, eikä kaikilla kuuntelijoilla taas ole sellaisia henkisiä voimavaroja, että he jaksaisivat kuunnella kerta toisena perään näköalatonta ja masentunutta valitusta, itkua tai vihanpurkauksia. Silloin he saattavat katkaista välit suojellakseen itseään. Se on hyvin inhimillinen piirre, ihminenhän toimii yleensä jossain määrin itsekkäästi varmistaakseen oman hyvinvointinsa. Useimmat harjoittelevat itsensä uhraamista vasta puolisonsa tai lastensa kanssa, ja monille se on silloinkin vaikeaa. 

On myös tunnettua, että useimmat ihmiset eivät osaa samaistua muiden kokemuksiin ennen kuin he ovat itse kokeneet jotakin vastaavaa. Siksi maa onkin täynnä vertaistuki-ja sururyhmiä. 

Vaikeimpia nämä tilanteet ovat varmaankin heille, jotka eivät osaa käsitellä omia tunteitaan. Sellainen ihminen ei uskalla/pysty ylläpitämään yhteyttä vaikeuksia kohdanneeseen, koska ei pysty kohtaamaan kontaktin itsessään herättämiä vaikeita tunteita. 

Lopuksi täytyy kysyä, eikö vilpitön rakkaus ole anteeksiantavaa, eikä se ole epätäydellisyyttä ymmärtävää, myös muissa kuin itsessään? Jos aallonpohjan jälkeen nousee jälleen aallonharjalle ja katselee silloin entisiä ystäviään pitkin nenänvarttaan, eikö se vain paljasta omankin ymmärryksen puutteen ja lisäkehityksen tarpeen? 

Vierailija kirjoitti:

Älkää näitä väärinkäytettyjä englannin lyhenteitä tunkeko mihinkään, tosi ärsyttäviä lähes kaikkien mielestä, ja aloitukseenkaan ei saa niin paljon hyviä vastauksia tuollaisen jälkeen.

Mutta joo, jäisi ottamatta takaisin mokoma hylkääjät.

Ihan oikein tuo on käytetty. POV tarkoittaa kuvittele itsesi siihen tilanteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Asiaa voi lähestyä siitäkin näkökulmasta, että miten olisi suhtautunut asiaan, mikäli olisi ollut tilanteessa ystävänsä tai tuttavansa saappaissa. Joskus tosin luonteet ja kokemusmaailmat ovat niin erilaiset, ettei samaistuminen ole helppoa. Joskus myös tulkinta ihmissuhteen läheisyydestä ja merkityksellisyydestä voi poiketa voimakkaastikin toisistaan, jolloin myös näkemys siitä, kuinka paljon ollaan valmiita tekemään toisen hyväksi voi vaihdella.

Usein sitä ei ehkä itse huomaakaan, mutta voimakkaita vastoinkäymisiä kokeneena ihminen voi olla toisinaan hyvin raskasta seuraa. Kaikki eivät nimittäin osaa suhtautua vastoinkäymisiinsä rakentavasti, eikä kaikilla kuuntelijoilla taas ole sellaisia henkisiä voimavaroja, että he jaksaisivat kuunnella kerta toisena perään näköalatonta ja masentunutta valitusta, itkua tai vihanpurkauksia. Silloin he saattavat katkaista välit suojellakseen itseään. Se on hyvin inhimillinen piirre, ihminenhän toi

Miten se on pitkin nenänvartta katsomista, jos on niin loukkaantunut ja traumatisoitunut hylätyksi tulemisesta hädän hetkellä, ettei pysty enää jatkamaan sitä ihmissuhdetta? Tuommoiset tilanteet jättää haavan ihmiseen. Ja varsinkin silloin, kun itse on aina ollut tukemassa ja kuuntelemassa muita.

Meistä jokainenhan saa itse päättää, mitä kykenemme sietämään, antamaan anteeksi ja missä ne omat rajat kulkee. Ihmiset jotka tuottaa pahaa mieltä ja pettymystä saa heivata.

Päästän elämääni, mutta olen valmis antamaan samalla mitalla takaisin heti tilaisuuden tullen enkä jätä sanomatta, että on aina helppo huudella ennen kuin osuu omalle kohdalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti tilanteesta. Itse sain viime kesänä todella kovan tipautuksen ikivanhasta ystäväporukasta. Olen aina ollut se olkapää ongelmissa. Kenen äiti on sairastunut syöpään ja kuollut, kenen mies pettänyt jne. Sellaisia normaaleja juttuja, joita pitkän elämän aikana tulee eteen. Olemme aivan tavallisia ihmisiä, joilla menee lähtökohtaisesti hyvin ja elämänhallinta kunnossa, mutta jotain aina vuosikymmenten aikana sattuu. Itse olen surffannut viime kesään saakka aivan tasaisesti ja ekan kerran laittelin viestiä, että nyt menee paskasti. Sain empaattista viestiä takaisin. Kukaan ei soittanut. Kun soitin, ei edes kysytty asiasta. Myöhemmin laitoin pienen päivityksen tilanteesta ja taas tuli empatiaa viestillä. Sittemmin en ole sanonut mitään ja kukaan ei ole ollut kiinnostunut. 

Olet siis laittanut pari viestiä ja olet saanut viesteissä vastaukseksi tukea. Jos oma-al

Komppaan tätä. Saatetaan ajatella, että on korrektia olla "utelematta" toista kohdanneista vaikeuksista. Sekin voi siis olla välittämisen ilmausta. 

Ei tuollaista tapahdu. Kerran luuseri, aina luuseri. Läheiset ei halua epävakaan ihmisen seuraan uudestaan, vaikka tällä omasta mielestään menee hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hittoa tuo POV tarkoittaa? 

"Point of view", typerimmät viljelevät tuota joka paikassa nykyään.

POV: Kun luet kaikkea paskaa vauvapalstalla vaikka pitäisi tehdä rästihommia

"Meistä jokainenhan saa itse päättää, mitä kykenemme sietämään, antamaan anteeksi ja missä ne omat rajat kulkee. Ihmiset jotka tuottaa pahaa mieltä ja pettymystä saa heivata" 

Aivan niin, olet oikeassa. Onko kuitenkaan oikein olettaa, että kaikki ihmiset osaisivat toimia vaikeissa tilanteissa yhtä järkevästi tai empaattisesti? Kenties rakkauden mittari ei värähtele voimakkaimmin silloin, kun jaamme yhteisiä onnen hetkiä, vaan silloin kun yritämme ymmärtää toinen toistamme yhteisestä onnettomuudesta tai yhteentörmäyksestä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti tilanteesta. Itse sain viime kesänä todella kovan tipautuksen ikivanhasta ystäväporukasta. Olen aina ollut se olkapää ongelmissa. Kenen äiti on sairastunut syöpään ja kuollut, kenen mies pettänyt jne. Sellaisia normaaleja juttuja, joita pitkän elämän aikana tulee eteen. Olemme aivan tavallisia ihmisiä, joilla menee lähtökohtaisesti hyvin ja elämänhallinta kunnossa, mutta jotain aina vuosikymmenten aikana sattuu. Itse olen surffannut viime kesään saakka aivan tasaisesti ja ekan kerran laittelin viestiä, että nyt menee paskasti. Sain empaattista viestiä takaisin. Kukaan ei soittanut. Kun soitin, ei edes kysytty asiasta. Myöhemmin laitoin pienen päivityksen tilanteesta ja taas tuli empatiaa viestillä. Sittemmin en ole sanonut mitään ja kukaan ei ole ollut kiinnostunut. 

Olet siis laittanut pari viestiä ja ol

Komppaan tätä. Saatetaan ajatella, että on korrektia olla "utelematta" toista kohdanneista vaikeuksista. Sekin voi siis olla välittämisen ilmausta. 

Joo, se ettei suoraan kysy jostain vaikesta asiasta, voi olla myös hienotunteisuutta tai varovaisuutta tökkiä arkoihin asioihin. Eihän kaikki halua aina tai milloin tahansa puhua vaikeuksistaan.

Totuus toisen suhtautumisesta ja välittämisestä tuleekin esille silloin, kun itse ottaa sen vaikean asian puheeksi, niin kuinka se otetaan vastaan ja miten siihen suhtaudutaan, saako silloin ymmärrystä ja tukea jne. 

Toki sitten, kun asiasta on jo aiemmin paremmin puhuttu, niin kynnys kysyä siitä madaltuu, ja kysyminen tuntuu silloin useimmille hyvältä välittämisen osoitukselta, eikä tungettelevalta.

Vierailija kirjoitti:

Ovat osoittaneet todellisen luonteensa. 

Juuri tämä. Ovi kiinni.

Tämähän on ihan selvä asia kaikille, joilla on empatiaa, aitoutta ja jotain emotionaalista älykkyyttä. Eivät olleet ikinä aitoja ystäviä, vaan narsistisia ihmisiä jotka halusivat vain sinulta jotain. Tietenkin tilanteesta riippuen, olettaen että ihmisellä vain oli kriisitilanne eikä jatkuvasti yritännyt käyttää ystäviä "terapeutteina"

Ilon asia jos pääsee kauas tuollaisista "ystävistä".

Jos se tukena oleminen tarkoittaa sitä, että pitäisi antaa rahaa, niin sori, en ole tukemassa ystävää. Olen paha ihminen.

Kuunnella voin, mutta muuten en ala ketään auttamaan. Omassa elämässä on ihan riittävästi autettavia jo.