Oliko janssoninkiusaus siis muodissa uuden vuoden ruokana 80-luvulla?
Kommentit (29)
Joskus tein "janssonia" - isotöistä eikä ihan niin halpaakaan (siis sitä kalaa oli niin vähän, suhteessa hintaan).
Rupesin sitten vähän nopeuttamaan ja halventamaan, niin lopulta siitä tuli peruna-sipulisekoitusta, tonnaria, kevytmaitoon tehtynä! :) (mutta hyvää tuli :) )
Vierailija kirjoitti:
Muotia oli myös juhannuksena ja vappuna nauttia isot kauhalliset janssoninkiusausta. Se ääni ja tunne kun mätkähti lautaselle, niin tuli kiitollinen olo sen painosta. Ja janssonin tuoksu joka sukelsi jo rappukäytävällä sieraimiin ja asetti makuhermot valmiustilaan.
Janssoninkiusaus oli koko kansan kiusaus.
Nykyään nautitaan mexikolaisia herkkuja fräpeillä, mutta muistan janssonin aikakauden kuin oman lapsuuden aikaisen huoneeni. Keltaiset perunat ja maitomainen litku jonka seassa sukelteli kalafileitä.
Jaa, mulle janssoninkiusaus liittyi nimenomaan uuteenvuoteen ja yöpalaksi. Vappuna sitten saattoi olla sitä perunasalaattia ja niitä nakkeja (yök) ja munkkeja ja simaa. Juhannuksena monet grillaa makkaraa, mutta meillä nautitaan varhaisperunoita ja silliä, jälkiruoaksi on mansikoita (jos niitä jo on) jossain muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään pääruoka illallisella meillä ollut, mutta yöpalaksi usein tein niin 80-luvulla kuin joskus nykyäänkin. Ehkä täällä läntisessä Suomessa (Turun seutu) noi länsinaapurin tavat on tarttunut... ja sitä paitsi, on kätevä yöpala, kun valmistuu nopeasti, ilotulitusta seurannut porukka saa lämmintä ruokaa napaansa sisälle tultuaan.
Ei se kyllä minusta kovin nopeasti valmistu. Pilkkomiseen ym. saa varata ainakin parikymmentä minuuttia, joskus paljon pidempäänkin, jos on paljon syöjiä ja ainakin tunti uunissa.
Onneksi on myös meitä jotka tekee Janssonin kiusauksen kuin pitääkin. Eli pottujen kuorimisesta alkaen itse. Eikä noista pakaste perunasipulisekoituksista. Tuleehan se niistä nopeasti mutta ei ole niin hyvää kuin aito alkuperäinen.
Se oli tavallista työpaikkalounasruokaa. Tykkään edelleen.
Janssonin kiusaus oli sitä vähän paremmissa piireissä. Tosin niissä oli jo 70-luvulla.
Kävi arkiruokana, taikka juhlaruokana janssoninkiusaus, aivan kuten nykyäänkin.
En muista janssonia syöneeni uutenavuotena koskaan, en 80-luvullakaan. Muuten on kyllä yksi lempiruuistani.
52vee
Muotia oli myös juhannuksena ja vappuna nauttia isot kauhalliset janssoninkiusausta. Se ääni ja tunne kun mätkähti lautaselle, niin tuli kiitollinen olo sen painosta. Ja janssonin tuoksu joka sukelsi jo rappukäytävällä sieraimiin ja asetti makuhermot valmiustilaan.
Janssoninkiusaus oli koko kansan kiusaus.
Nykyään nautitaan mexikolaisia herkkuja fräpeillä, mutta muistan janssonin aikakauden kuin oman lapsuuden aikaisen huoneeni. Keltaiset perunat ja maitomainen litku jonka seassa sukelteli kalafileitä.